60 comments for “Viikon puheenaiheet vko 2

  1. Korpi kommunisti
    18.1.2018 at 19:24

    Mie vain että neuvotaanko siellä Isossa Kirjassa se miten vedestä saa viiniä. Olen tottunut rankilla tekemään.

  2. jussi p:nen
    18.1.2018 at 21:24

    niin tuumas pirukin ku omiansa laski

  3. Jussi Raerinne
    19.1.2018 at 1:30

    Liberaalissa Raamatun tulkinnassa ihminen pahimmillaan poimii kohdan sieltä, toisen täältä sen mukaan kuinka se itseä miellyttää.
    Ei voi olla näin, koska Raamatun totuudet ja Jumalan Sanan arvovalta eivät ole mitään mielipideasioita.
    Eräs klassinen esimerkki tästä haahuilusta on mm. seuraava useinkin huumorimielessä siteerattu ohje:
    Matt. 27:5 ”Juudas meni pois ja hirttäytyi” ; Luuk. 10:37 ”Mene ja tee sinä samoin.”
    Tämä on tietysti vain vitsi, mutta kysymys on oikeasti pohjimmiltaan hyvin vakavasta asiasta!

    Hyvää varhaishuomenta kaikille lukijoille, sekä konservatiiveille että liberaaleille kuin myös tyystin uskonnottomille!

  4. mies maalta
    19.1.2018 at 23:21

    Ihmiselle riittää uskonnoksi kun tekee työnsä rehellisesti ja yrittää olla hyvä muille sekä auttaa hädässä olevia. Ei siihen pappien liturgioita tarvita. Pitää olla suora.

  5. kysynpävaan
    19.1.2018 at 23:26

    Kävikös maalasmies rippikoulun vai mistä on tänne tullut oppineen?

  6. Toivo Mus
    20.1.2018 at 9:55

    Aikamoista vatvomista asian(ko) tiimoiltä! Rovasti Lintuselta asialliset kirjoitukset. Mies maalta oikeassa, eikä tuohon totuuteen tarvita edes rippikoulua.
    Sitä paitsi, viikko 2 jo entisä aikaa, kolmas viikkokin jo loppumassa. Eiköhän vaihdeta puheen aihetta?

  7. Poikamies kolmannessa polvessa
    20.1.2018 at 10:05

    Ka vaihettaan vuan, mittään myö kirjoteltas ja pakistas viikolla 4? Liekö liian aikasta sottailla moista:-)

  8. 20.1.2018 at 10:33

    Rippikoulu ei ole pakollinen.

  9. kysynpävaan
    20.1.2018 at 12:05

    Ei ole rippikoulu pakollinen enää mutta moni ei huomaa sitä että esi-isät ja äidit käyneet vuosisatoja eli vaikutus on tullut kuitenkin äidinmaidossa.

  10. erkki lintunen
    20.1.2018 at 16:19

    Näkyy olevan 59 kommenttia. Tässä 60. Hyvät Värtsin lukijat, kun keskustelemme kristinuskosta ja kirkosta, on hyvä muistaa, että asia on monelle kansalaiselle vakava. Ei siis huulenheiton aihe!!!

    Kävin rippikoulun 65 vuotta sitten. Konfmaatio oli Joensuun kirkossa marraskuun alkupuoella v. 1952. Sinä vuonna olivat olympialaiset Helsingissä. Kävin kolme kartaa elokuvateatteri Tapiolassa katsomassa olympialaisista tehdyn elokuvan. Kopioin itseeni Emil Zatopekin askeleet. Kaksi vuotta myöhemmin juoksin Joensuun urheilukentällä 1000 m aikaan 2.37.9. Se oli sinä vuonna toiseksi paras Suomessa alle 17-vuotiaiden sarjassa. Olin harjoitellut paljon Värtsilän urheilukentällä, joka sijaitsi kirkon lähellä, tien toisella puolella. Monena sunnuntaina kellojen kutsuessa värtsiläisiä kirkkoon minä juoksin tien toisella puolella Zatopekin tyyylillä – jalkojen tyylillä – en ylävartalon.

    Eräänä pyhänä äiti houkutteli minut kirkkoon. Niinpä Parkkosen mökin kohdalla jatkoin matkaa enkä poikennut vasemmalle johtavalle urheilukentän tielle. Silloin löysin kirkkotien. Kiitos, äiti! Mutta ei se tie ollut helppo. Onneksi Värtsilässä oli silloin kirkkoherrana Leino Hassinen. Kuinka monta kertaa istuinkaan hänen työhuoneessaan keskustelemassa, miten on mahdollista käyttää järkeä ja samalla uskoa Jumalaan.

    Aikamoinen sattuma. Lehdessä oli kertomus Zatopekista. Hän kertoi aina ennen starttia rukoilevansa. Leikkasiin uutisen lehdestä, sijoitin sen kukkarooni. Se oli siellä kauan, ennenkuin kului pois. Mutta minä menin yliopistoon. Kukkarossani oli rahaa sen verran, että piti opiskelua rahoittaa myös satamajätkänä. Teorian rinnalla työkokemusta.

    Kun vuonna 1964 valmistuin teologian maisteriksi ja Tampereen piispa tutkittuaan minut oli sitä mieltä, että voisi vihkiä minut papin virkaan. Aloitin Hämeenlinnan nuorisopappina. Se oli kasvun paikka. Eräänä päivänä nuori tyttö kertoi, että hän oli jättänyt rippikoulun väliin, mutta haluaisi nyt käydä sen. Otin hänet yksityisesti rippikouluun. Annoin hänelle käteen Ignace Leppin kirjan ”Aikamme ateismin kasvot”. Pyysin, että hän lukisi sen ja alleviivaisi ne kohdat, jotka kiinnostivat eniten. Tyttö palautti alleviivaamansa kirjan. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun, jonka jälkeen konfirmoin hänet.

    Tuolla tytöllä oli vakava tarve tutustua kirkkoon ja sen oppiin. Silloinkin oli niitä – myös nuoria – jotka heittivät huulta uskonnosta. Hän ei ollut heikäläisi, vaikka oli ihan älykäs – mutta myös utelias ja kriittinen.

    Otan uudelleen lukupöydälleni Leppin kirjan ja muistelen edellä kertomaani tapahtumaa nuorisotyön saralta. Pysähdyn niiden alleviivausten kohdalle. Kiitän Jumalaa, joka on antanut järjen ja kutsuu myös uskoon.

    Hyvää matkaa järjen ja uskon vuoristoradalla! Älä harmistu, jos sen vierellä joku ei kulje kanssasi. Hän on kuitenkin sinun lähimmäisesi.

    Sieltä vuoristoradan vaiheilta – jostain 1950-luvun lopulta – erään alamäen pohjalta – Jänisjoen rannalta – on säilynyt runoni: MYKKÄ JA SANATON:

    Kuin surusaatto
    vaeltaa joki
    mykkä ja sanaton.

    Ja arkunkantajasta tuntuu silloin
    kuin liinan toista päätä
    kuollut itse kantaisi.

    Tuon runon jälkeen tähän myös Emil Zatopekille omistetun runoni loppu:

    Kun monesti luettu paperi kului pois,
    jäi syvälle mieleen Zatopekin testamentti,

    voittajan seppele

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *