Värtsilän Riistamiehet 60 vuotta

Riistamajalla on pöytä katettu, juhla saa alkaa.

Metsästysseura Värtsilän Riistamiehet juhli  kuusikymmenvuotista toimintaansa säännönmukaisen vuosikokouksensa yhteydessä sunnuntaina 21. tammikuuta 2018.

Toivotettuaan  kutsuvieraat ja seuran jäsenet tervetulleeksi puheenjohtaja Jussi  Raerinne totesi tämän merkkivuoden kokouksen olevan myös  sananmukaisesti merkkikokous sillä  kokouksessa jäsenistöä palkitaan peräti yhdeksällätoista kunniamerkillä.

Värtsilän Riistamiehiä kuuden vuoden ajan johtanut Jussi Raerinne.

Seuran syntyhistoriasta Jussi Raerinne kertoi  perustamiskokouksen säilyneen pöytäkirjan mukaan.  26.1.1958 päivätyssä pöytäkirjassa mainitaan, että kokouksen puheenjohtajana on ollut tilanhoitaja Mauri Haaspuro ja sihteerinä konstaapeli Martti Svensk. Ensimmäiseen johtokuntaan on valittu Alpo Piiroinen, Yrjö Jormanainen, Olli Kukko, Oiva Tikka, Mauno Kunnas ja Mauri Haaspuro, Ainoana elossa olevana perustajajäsenenä Oiva Tikka oli nytkin mukana tässä juhlakokouksessa samoin kuin Veijo Reijonen,  joka oli  ensimmäinen jäsenmaksunsa yhdistykselle maksanut jäsen.

Oiva Tikka oli jäsenenä  ensimmäisessä johtokunnassa 60 vuotta sitten.

Veijo Reijosen oli seuran ensimmäinen jäsenmaksunsa maksanut jäsen.

Puheenjohtajana kuusi vuotta toiminut Jussi Raerinne oli luopumassa tehtävästään ja kiitellessään jäsenistöä kuvaili menneitä puheenjohtajatehtäviä niin, että homma on ollut mielenkiintoinen  ja pääsääntöisesti  jopa miellyttävä.

Ennen esityslistan mukaisiin asioihin siirtymistä hiljennyttiin muistamaan  hiljattain edesmennyttä  seuran jäsentä Raimo Tiittasta.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Markku Kejonen ja sihteeriksi  seuran sihteeri  Jarkko Taponen.

Markku Kejonen johti puhetta juhlakokouksessa.

Vahvistettiin osanottaajaluettelo todeten läsnä olevien  seuran 30 jäsenen ja 18 muun henkilön  läsnäolo ja puheoikeus.  Kutusuvieraina oli  mm. naapuriseurojen edustajia ja muita juhlakokoukseen kutsuttuja.

Seuran jäseniä .

Kutsuvieraina oli myös naapuriseurojeen edustajia.

Julkistetiin tulokset pienpetokilpailusta, jossa voittaja oli Pasi Karvonen, toisena Jukka Kolehmainen ja kolmantena Jukka Kallio.

Juhlavuoden kokouksessa jaettiin runsaasti ansiomerkkejä.

Oiva Tikka sai Suomen Metsästäjäliiton kultaisen ansiomerkin osoituksena metsästysseuratoiminnan hyväksi  tehdystä ansiokkaasta työstä.

Oiva Tikka saa kultaisen ansiomerkin Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Markku Kejosen kiinnittämänä.

Marko Turunen sai Suomen Riistakeskuksen myöntämän hopeisen ansiomerkin kiitollisuuden ja tunnustuksen osoituksena kestävän riistatalouden  edistämiseksi suoritetusta ansiokkaasta työstä.

Marko Turunen saa hopeisen merkkinsä. Merkkiä kiinnittämässä riistanhoitoyhdistyksen toiminnan ohjaaja Olavi Ehrukainen.

 

Tohmajärven-Värtsilän Riistanhoitoyhdistyksen myöntämän Metsästäjien Keskusjärjestön pronssisen ansiomerkin kiitollisuuden ja tunnustuksen osoituksena riistanhoidon edistämiseksi tehdystä ansiokkaasta työstä saivat  Pasi Karvonen, Erkki Kinnunen, Kari-Juhani Piiroinen, Ossi Kärnä, Pertti Leinonen, Pekka Partanen, Heikki Reijonen, Pentti Rummukainen, Väinö Ryynänen, Jorma Sistonen, Veikko Askolin, Kalle Lintunen, Markus Kontiainen, Samu Ryynänen, Mika Piiroinen, Jukka Vilen ja Jussi Raerinne.

Ossi Kärnä vuorollaan saamassa pronssimerkin rintaansa.

Pronssisen ansiomerkin saaneet.

Juhlapuheessaan Pohjois-Karjalan alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti  Pulkkinen onnitteli juhlivaa seuraa ja kertoi metsästysharrastuksen perinteen siirtämisestä, harrastuksen vaatimuksista ja tulevaisuuden näkymistä.

Juhlapuhuja Pohjois-Karjalan riistaneuvoston puheenjohtaja Pentti Pulkkinen.

Juhlapuhuja kertoi, että metsästyslain päivitys on menossa ja joitakin muutoksia on odotettavissa.  Metsästäjien ikääntymisen vuoksi  riistanhoitomaksun maksaneiden määrä vähenee, kustannukset eivät laske ja on odotettavissa, että metsästyskortin hinta viidentoista vuoden päästä on jotakin muuta kuin tänä päivänä.  Metsästysorganisaatiossa ja riistahallinnossa täytyy kiinnittää suurta huomiota kustannustehokkuuteen. Tähän liittyen on käynnissä riistanhoitoyhdistysten kehittäminen, jossa riistanhoitoyhdistysten lähtökohtana pidetään esimerkiksi hirvitalousalueita.  Jos riistanhoitoyhdistykset  muodostettaisiin sen mukaisesti Pohjois-Karjalassa olisi neljä riistanhoitoyhdistystä.  Missään vaiheessa ei   riistanhoitoyhdistysten pakolliseen yhdistämiseen ryhdytä.  Jos valmiutta yhdistymiseen olisi niin pilottialueet  saisivat hyvin voimakkaasti sekä henkistä että taloudellista tukea.  Juhlapuheen pitäjä to tesi, että uudistuminen tuo tuskaa.  Puhuja  toivoi, että asiaa Keski-Karjalassakin harkittaisiin ja katsottaisiin pitemmälle ajalle kuin omaan toimikauteen. Uuden organisaation rakentaminen vie vuosia ja tässä tähdätään 10-15 vuoden päähän.  Myös ikärakenteen muutos on vaikuttamassa riistanhoitoyhdistysten toimintaan.  Suuret ikäluokat, 1946-1950 syntyneet poistuvat, ja uudet ikäluokat ovat pienempiä.  Tällä trendillä maksavia metsästäjiä olisi huomattavasti vähemmän kuin nyt.  Valtionosuuksien jako riistanhoitoyhdistyksille uudistuu kokonaan.  Varat jaetaan sen mukaan mitä toimintoja riistanhoitoyhdistys on vuoden aikana pitänyt yllä omalla alueellaan, vain toiminnasta maksetaan. Riistahallinnossa pyritään hyvin voimakkaasti kustannustehokkuuteen.  Ilman uudistamista ei päästä eteenpäin vaikka tiedetään, että siinä on vastustusta. Metsästysseuroissa tehdään kuitenkin paljon arvokasta vapaaehtoista työtä.
Lopuksi juhlapuhuja vielä onnitteli juhlivaa yhdistystä ja toivotti onnea tulevalle yhdistyksen puheenjohtajalle.

Sääntöjen mukaisina kokousasioina hyväksyttiin seuran toimintakertomus ja tilinpäätös, sekä myönnettiin vastuuvapaus johtokunnalle ja muille tilivelvollisille.

Johtokunnan uudeksi puheenjohtajaksi  valittiin yksimielisesti  Pekka Kunnas.

Riistamiesten uusi puheenjohtaja Pekka Kunnas..   

Kiittäessään kokousta luottamuksesta uusi  puheenjohtaja kohdisti sanansa myös edeltäjälleen kiittäen Jussi Raerinnettä kuluneista vuosista ja siitä, että Jussin toiminta puheenjohtajana muistetaan erityisesti eheytyksen aikana.

Johtokunnan erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin Jarkko Taponen, Anni Ryynänen, Jenna Immonen (uusi) ja Hannu Huotari (uusi).

Toiminnan tarkasjaiksi valittiin Kalle Lintunen ja Markus Kontiainen varalle Hannu Tikka ja Pekka Hämäläinen .

Hyväksyttiin johtokunnan esitys toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi  ja  päätettiin  yhdistyksen perimistä maksuista.

Jäsenasiat päätettiin poikkeuksellisesti käsitellä vasta  kesäkokouksessa .

Varsinaisten kokousasioiden käsittelyn jälkeen Mika Piiroinen selvitti kosteikkohankkeen toteuttamisen vaihetta  sekä  kertoi  kunnan ja metsästysseurojen yhteistoimintasuunnitelmasta, jolla  houkuteltaisiin kuntaan lisää asukkaita ja metsästysseuroihin uusia jäseniä.

Mika Piiroista kuunneltiin tarkalla korvalla.

9 comments for “Värtsilän Riistamiehet 60 vuotta

  1. Minulla jäsenyyttä on kertynyt 46 vuotta. Kotikonnuilla olen metsästänyt jo ennen kun täytin15v. Supit, ketut, minkit ja monet jyrsijät loukkuihini jäivät. Se on riistakannan hoitoa minun mielestäni tänäkin päivänä. Kanalintu kannat ovat todella pieniä. Monet asiat siihen vaikuttaa, ja ei vähiten kasvava pienpetokanta. Pienpetojen metsästyksen lisäys olisi paikallaan. Onnea 60 vuotiaalle seuralle.

  2. Monesti olen miettinyt kuten monet muutkin vanhenevat ihmiset. Miten nuoret saadaan ottamaan ja jatkamaan ikääntyvien paikoilla. Suomi tarvitsee nuoret esiin nostaa tulevaisuuden tekijöiksi. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta eteenpäin pyrkivää.

  3. Paljon onnea Riistamiehille! Hyvää ja aktiivista toimintaa on ollut jo vuosikymmenten ajan.

  4. Kiitos Sepolle mukavasta ja kokonaisuudessaan varsin kattavasta jutusta!
    Voinette lukea Jouko Väistön version samasta aiheesta lähipäivien Koti – Karjalasta.
    Juhlaan oli kutsuttu mediaa myös Karjalaisesta ja Maaseudun Tulevaisuudesta, mutta yhteensattumien vuoksi niistä ei päässyt ketään paikalle.
    Selvyyden vuoksi sanottakoon, että me jäsenet emme suinkaan aivan välttämättä tahdo valokeilaan mutta myönteinen uutisointi tuo luonnollisesti yhdistyksellemme ehkä hyvinkin tarpeellista positiivista julkisuutta.

    Seppo ei mainitse jutussa omasta roolistaan mitään, mutta hän ei pahastune kun kerron hänen olleen metsästysseuramme tärkeässä luottamustehtävässä – sihteerinä – useita vuosia 1980 – luvun taitteessa!

  5. Onnittelut Värtsilän riistamiehille !

    Metsästys ja riistanhoito ovat ymmärtääkseni aina olleet monen värtsiläisen intohimoinen harrastus.
    Veljenikin sai elinikäisen intohimon ajokoira harrastukseensa Värtsilässä.
    Muistan kulkeneeni jonkun kerran hänen perässään Sikkerivaaran rinteillä ja Rillingin reunamailla.
    Jännää oli kun Jusu meni edellä haulikon perä maata viiltäen ja minä vielä lyhyempi jalkaisena puolijuoksua perässä.

    Ikinä ei laukaustakaan niillä reissuilla ammuttu,paitsi sorsajahdissa Uudenkylän lammella mutta elämykset olivat niin voimakkaita että ne muistaa vieläkin.

    Veljeni mentorina näissä metsästysasioissa toimi usein Kokka Hessu.Suurta kunnioitusta nauttinut todellinen erämies.
    Minäkin pääsin joskus istumaan Koukkujen tupaan ja kuulemaan kiehtovia metsästystarinoita.
    Heikin vaimo oli myös poikkeuksellisen ystävällinen ihminen.Järjesti aina jotain suuhunpantavaa.Olisiko johtunut siitä että kuuntelin juttuja suu auki 🙂

  6. Nyt on kulunut puolitoista viikkoa tästä hienosta juhlasta. Tänä aikana olen keskustellut muutamien ihmisten kanssa käsitteestä perustajajäsen ja tullut huomaamaan, että mainittuun arvonimeen liittyy valitettavasti ilmeisiä väärinkäsityksiä.
    Olen siis itse nyt Riistamiehissä pelkkä rivijäsen, mutta omavaltaisella päätökselläni katson oikeaksi selventää asiaa. Suora lainaus kymmenen vuotta sitten kootusta metsästysseuramme historiikista kertoo näin:

    ” Perustava kokous
    Seuran perustava kokous pidettiin 26.1.1958 Värtsilän kunnan kokoushuoneessa. Läsnä oli 17 henkilöä sekä riistapäällikkö Mikko Rantanen. Kokous sujui hyvässä hengessä ja johtokuntaan valittiin: Yrjö Jormanainen (pj), Mauno Kunnas (vrpj), Mauri Haaspuro (siht.), Alpo Piiroinen (rahast.hoit.), Oiva Tikka ja Aleksi Kukko. Nämä henkilöt olivat samat jotka seuran perustamispöytäkirjan ovat allekirjoittaneet. Varajäseniksi johtokuntaan valittiin Tauno Vornanen, Antti Niiranen ja Sulo Tikka.
    Seuran ensimmäinen virallinen vuosikokous 30.3.1958 vahvisti nämä valinnat ja vahvisti seuran jäsenmaksuksi 200 mk ja liittymismaksuksi 500 mk. Sekä vahvisti johtokunnan tähän kokoukseen laatiman toimintasuunnitelman. Tässä vuosikokouksessa oli 8 jäsentä.”

    Virallisia perustajajäseniä ovat siis ensimmäisen johtokunnan muodostaneet kuusi (6) miestä, jotka niin kuin myöskin varajäsenet ovat Oivaa lukuunottamatta siirtyneet jo rajantakaisille jahtimaille. Yhdeksän nimeä on mainittu, mutta myös he kahdeksan muuta (osa käsittääkseni silloin vielä alaikäisiä) ovat tietysti antaneet aivan yhtä arvokkaan panoksen osallistumalla perustavaan kokoukseen sekä maksaneet maksut ja näin lähteneet raivaamaan tietä hyvälle harrastukselle. Jokaiselle halukkaalle on ollut seuratoiminnan käynnistämisessä erittäin paljon työtä; jo pelkkä maanvuokrasopimusten laatiminen on ollut mittava urakka. Me nuoremmat sukupolvet olemme saaneet paljolti näin käydä ns. valmiiseen pöytään; suuri kiitos kaikille edeltäjille!

    Mainittakoon vielä Oiva Tikan ansiomerkistä sen verran, että johtokunta päätti hakea hänelle suoraan kultaista merkkiä koska hänellä ei ollut aiemmin myönnettynä eränkäyntirintamalta minkäänlaista huomionosoitusta. Tähän taas lienee vaikuttanut lähinnä se, että Oivan aktiivivuodet metsästyksessä ovat rajoittuneet tämän kuuden vuosikymmenen jaksossa lähinnä vajaaseen ensimmäiseen kolmannekseen.

  7. Suomi tarvii kovankairan kulkijoita ja itseensä luottavia nuoria pitämään tämä maa itsenäisenä. Nuori ajattelija löydä omatie se on yksilön voimavara.

  8. Jore, ”Kokka Hesso” oikealta nimeltä Heikki Koukku on siirtynyt tuonilmasiin vuonna 1979 ja Vilma Koukku vuonna 2004.
    Vilman kuoleman jälkeen maat ja metsät on myyty. Mökki poltettu maan tasalle ja piharakennukset hävitetty.
    Vilma oli äitini sisko.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *