Talvikalassa

Pääsin minäkin mukaan talvikalastusta katsomaan.


Ensin ajettiin autolla niin pitkälle kuin pääsi. Vielä jäi kuljettavaksi muhkuraista polkua sata – sataviisikymmentä metriä. Sitten olikin helpompi kulkea, kun jään päällä oli vain ohut kerros lunta. Se esti hyvin kenkiä lipsumasta. Kun päästiin ulommaksi järvelle, sopi navakka tuuli puhaltelemaan. Olimme toki varustautuneet lämpimillä vaatteilla, mutta naamaa piti varjella. Se tuuli olikin puhaltanut kaiken lumen selältä ja liipannut jään liukkaaksi kuin tiaisen pää. Siihen emme olleet varautuneet. Niinpä kulkeminen muuttui hiipimiseksi ja hissutteluksi. Pulkalla vedettiin kaikki tarvikkeet perässä: tuulensuoja, kaira, tuura ja lapio. Mitähän varten pyydykset pitää laittaa aina vastarannalle?

Jo tultiin ensimmäiselle avannolle. Se oli peitetty vanerilla suojatulla styroksilla. Katseltiin jään paksuutta. Kirkasta teräsjäätä ei ollut kuin reilu viisi senttiä, mutta kohvajäätä kuitenkin viisitoista. Lujalle se kohvajääkin tuntui; ei yhtään pelottanut jään pettäminen.

Ensimmäisen avannon vieressä oli kelalla punaista muovinarua. En kysellyt, mitä varten. Kaitpa se selviäisi aikanaan. Piti siinä ensimmäisellä avannolla jo nykäistä verkkoa.. Tuntui siellä jotakin olevan. Käveltiin liukuen sitten toiselle avannolle. Sinne pystytettiin tuulensuoja, vedettiin kumihansikkaat käteen. Avanto avattiin ja enimmät jäähileet siilattiin lapiolla pois. Sitten saattoikin verkon kokija istahtaa reppujakkaralle ja alkaa vetää verkkoa avannosta. Nyt alettiin jännittää, mitä saalista saataisiin. Ensimmäisillä metreillä ei noussut mitään. Oli verkossa kuitenkin pituutta 60 metriä. Jospa siellä alkupäässä olisi jotain, ainakin oli tuntunut. Verkon alapaula oli vielä vedessä. Mitäpä sieltä paljastuisi, kun pinnalle nostettaisiin? Aivan viime metreillä nousi kaksi komeaa haukea. Papilla annettiin armonpaukautus kummankin hauen päähän ja laskettiin veret. Alapaulassa oli vain muutama pieni lahnanlatuska. Ne saivat tuomion joutua metsän eläinten ruuaksi. Himoitut mateet jäivät täällä kertaa järveen.

Sitten sain kunnian juosta ensimmäiselle avannolle ja kelata sitä punaista narua. Se vetikin koko verkon takaisin järveen. Avannot peiteltiin. Hauet pantiin pulkan pohjalle pötköttämään rinnakkain. Eipä pulkkaan muuta sopinutkaan. Näin saivat kalat matkustaa ensimmäisessä luokassa kohti pannuja ja kattiloita.

Share

9 comments for “Talvikalassa

  1. Alpoaatos
    31.1.2018 at 10:59

    Hiukan haikeaa, kun ei ole omia verkkoja vedessä. Olisihan se viikon kohokohta kun saisi käydä kalassa. Minulla lienee ensimmäinen talvi kymmeniin vuosiin, kun verkot eivät ole vedessä enkä vielä ole edes käynyt tämän talven jäillä. Kai ne nyt jo kantavat. Surkea talvi ammattikalastajilla, kun talvea on mennyt jo kaksi-kolme kuukautta, mutta kantavia jäitä ei ole ollut.

    Kuvassa näyttäisi olevan kuha jotain toiselta reissulta. Varmaankin sieltä vastarannalta. Sieltä ne parhaat saaliit saadaan. Tai siellä ne ainakin ovat, kuulemma. Minun pitänee tyytyä lähirannan kaloihin ja tehdä niistä lähiaikoina kisukeitto.

  2. Esko Tarvainen
    31.1.2018 at 21:51

    Tiistaina Saimaalla isot körmyniska ahvenet olivat syönnillän. Saimaa on oikukas mutta joskus jo olet oikeaan aikaan liikkeellä se näyttää parhaat puolensa.

  3. Jussi Raerinne
    31.1.2018 at 23:52

    Ireneltä mukava juttu!

    Itseltäni jäi viime talvi verkottamatta ja varsin heikolta vaikutti nytkin, kun vuodenvaihteessa ei oikein vielä tiennyt kesääkö se pitää vaiko talvea. Viileä vesi jäätyi kuitenkin nopeasti pakkasten alettua, joten pääsin kuin pääsinkin Jänisjoelle mittauksia suorittamaan. Itse asiassa siihen tulikin laadultaan jopa parempi jää kuin seisoviin vesiin, koska se oli runsaiden lumisateiden aikaan vielä jokseenkin täysin sula!
    Jää siis kantoi ja oli suurelta osin vielä läpinäkyvää, joten ei kun pyydystä pujottamaan. Virittelin pari riimuharvaa aivan saunarannan tuntumaan entisille koordinaateille; vesi on nyt joessa ajankohtaan nähden harvinaisen korkealla ja näin ollen saalistoiveet myös.
    Pettyä ei ole totisesti tarvinnut; kahden kokemakerran saaliina on tullut jo neljä lahnaa, kaksi kuhaa ja yksi matikka. Iskukoukkuun haksahti vielä vastarannalta mojova hauki ja pilkkimateita näytti myös, joten ns. kalassa on kestetty!

    Näitä erätarinoita – liittyvätpä ne sitten kalastukseen, metsästykseen tai vaikkapa vain retkeilyyn / muuhun luonnossa liikkumiseen – ainakin minä näkisin mielihyvin vieläkin useammin täällä Värtsissä. Eivät ne tarvitse eikä niiden itse asiassa pidäkään välttämättä olla mitään verta tihkuvia juttuja, vaan enemmänkin ehkä viestittää niitä muita arvoja mitä metsä ja vesi ym. luomakunta meille suo.
    Pyydän tässä yhtä ihmistä aivan nimeltä jakamaan meille mainitunlaisia hengentuotteitaan, joita hän on erittäin paljon vuosikymmenien varrella eri yhteyksissä julkaissutkin mutta mies on niin paljon reissunnut luonnossa, että uuttakin kerrottavaa on taatusti vielä lakkarissa!
    Jouko Varonen – laita kynä savuamaan!

  4. Irene peuhkurinen
    1.2.2018 at 8:17

    Kuvassa on tosiaan kuha edellisiltä reissuilta. Tälle kalamatkalle ei sattunut kamera mukaan, mutta nouseehan se verkko tässäkin kuvassa.

  5. Alpoaatos
    1.2.2018 at 11:09

    Tuoreen kalan puutteessa pitänee kaivaa pastimesta viimekeväistä (puoli) kuivaa kapahanukea. Siitä on ihan mukava vuolla puukolla siivuja kiikkustoolissa istuessa ja uunia lämmitellessä.

    Noin viisi vuotta sitten oli Värtsissä pitkä keskustelu kalojen kuivatuksesta. Alla linkki.

    http://www.vartsi.net/2012/02/08/kisukeitto/

  6. jussi p:nen
    1.2.2018 at 20:34

    näinikkään joulun mentyä ja karisseiden kuusien aikaan näillä kalarannoilla keräillään kuuset uusiokiertoon `tuhatveljille`,tusenbröder,suojapaikoiksi

  7. 2.2.2018 at 18:55

    Nyt kun ovat oikukkaat jäät niin kertaan vanhan tieohjesäännön asioita, Kirkkaan teräsjään kantaminen, 5 cm kalamiehen ja naisen, 10 cm kantaa ponin ja reen, 20 cm pienen hankilöauton. Kohvajää on oikukas, silloin kun pakkasta on yli 10 astetta niin sen kantokyky on lähes teräsjään veroinen. Nolla asteessa kohvan kantokyky on jokseenkin nollaa. Vanha tieohjesääntö ei tuntenut moottorikelkkaa.

  8. susirajan poika
    4.2.2018 at 17:23

    Virtapaikat on oikukkaat. Kaveri Kotkassa tunsi kalavedet kuin viisi sormeaan, mutta niinpä vain löytyi tammikuussa sulan reunasta naskalit kaulassa.

  9. Esko Tarvainen
    5.2.2018 at 19:47

    Tänään Saimaa antoi minulle kahdeksan pientä ahventa ja kalakaverini antoi oman saaliin minulle.Teen aidon kalakukon perinteiseen tapaan. Osataan olla onnellisia kun ollaan suomalaisia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *