Haapsalun kylpyläretki 29.5.1999

Taisipa olla kohdallani ensi kertaa, kun lomabussimatka aloitettiin illalla kello 23.45. Päivä oli lauantai 29.5.1999, ja meitä joensuulaisia oli lähdössä 15 henkeä Viroon Haapsaluun kylpylämatkalle. Bussissa oli kaksi kuljettajaa, jotka jättivät kohteliaasti alkumatkasta esittäytymättä! Matkan varrella tuli mukaan Pärnun kylpylään matkaavia ja viimeistään satamassa oli porukka täysilukuinen. Täytyy tunnustaa, että melkoisen rassaavaa tuo öinen bussimatka oli, vaan kyllä se siitä ”suttaantui”.

No, laivamatkalla oli suhteellisen tyyntä, toisin sanoen se sujui hyvin. Tallinnasta Pärnun matkalaiset jatkoivat joensuulaisella bussilla, me siirryimme virolaiseen bussiin ja loppumatka Haapsaluun alkoi. Auton ikkunasta katsoessa totesimme tietenkin kevään olevan täällä pidemmällä kuin meillä kotona. Sireenit huumasivat tuoksullaan ja omenapuita oli kukassaan ennennäkemättömän paljon. Lisäksi vielä kukkivat komeat hevoskastanjat.

Perillä ryhmämme jakaantui kahteen eri kylpylään. Yhdeksän henkeä jäi Fra Mare -kylpylään ja kuusi jatkoi Laine –kylpylään. Tämä Fra Mare, jossa me olimme, on kaksi vuotta sitten valmistunut mukavan oloinen kylpylä. Taisipa olla vieläkin hiukan käynnistysvaikeuksia. Kylpylä sijaitsee Itämeren lahdessa kauniissa rantamaisemassa ja suoraan vastapäätä veden yli toisella rannalla on Laine –kylpylä.

Komea hiekkaranta oli aivan äärellä ja tietysti joukostamme löytyi neljä rohkeaa, jotka uhmasivat alkupäivien aamun viileyttä ja kymmenasteista vettä ja olivat valmiit aamu-uintiin joka päivä jo kello 6.30. Rohkeat uijat Elvi, Seija, Eila ja Esko. Ranta oli kovin matala, joten piti kahlata pitkälle ennen kuin pystyi uimaan.

Heti menopäivänä, sunnuntaina iltapäivällä oli lääkärin neuvottelu, jonka tuloksena hoitosuunnitelmat muodostuivat kullekin. Hierontaa, laserhoitoa, muta-, yrtti- ja porekylpyjä, parafiini- ym. hoitoja, suurin piirtein hyviä kaikki, riippuen tietysti tekijästä. Hoito-ohjelmalappu kaulaan ja ei kun menoksi. Joka tapauksessa kiirettä riitti. Kauneuttakin voi hoitaa joka kantilta. Kasvohoidot, käsi- ja jalkahoidot, kampaaja, parturikin kaikki saman katon alla ja erittäin edullisesti. Permanenttikin meidän rahassa noin 60 markkaa.

Huoneemme olivat toisessa kerroksessa. Kokolattiamatot, sängyt hyvät. TV, josta hyvällä ilmalla näkyi suomen MTV3. Ruokaa oli tarjolla riittämiin ja monipuolista ja juomatkin edullisia.

Kaupungin, asukkaita noin 13500, keskustaan oli matkaa noin kaksi kilometriä rannassa kulkevaa kävelytietä. Sopiva kävelymatka edestakaisin. Ostettavaakin löytyi. Kivoja kahvipaikkoja ja herkullisia leivoksia kävelyn lomaan. Näytti siltä, että kaupunki ei vielä ole täysin toipunut sotien ja venäläisten miehitysajan vaurioista. Korjattavaa riittää vielä yllin kyllin. Venäläiset miehitysjoukot olivat lähteneet kymmenen vuotta sitten ja asukkaiden pienet tulot eivät riitä rakennusten pikaiseen saneeraukseen, sillä vanhoja rakennuksia ei ainakaan keskustassa saa purkaa, vaan ne on saneerattava entiselleen. Hiljaa hyvä tulee, sanottiin ennen vanhaan ja eiköhän se ole näin heidänkin kohdalla.

Maanantaina illansuussa tehtiin 2,5 tunnin kaupunkikiertoajelu. Tarjolla oli monenlaista nähtävää. Ensimmäinen kohteemme oli kaupungin ikivanha linna, jossa oli museo ja linnankirkko. Mielenkiintoinen paikka. Sieltä ajettiin sodanaikaiselle venäläisten rakentamalle lentokentälle. Usean kilometrin pitkä kiitorata oli tehty puolitoista metriä paksuista betoniharkoista. Kiitoradan vieressä oli yhdeksän kahden pommikoneen suojabunkkeria, kuten jättimäiset muurahaiskeot. Tältä kentältä olivat talvisodan aikana lähteneet muun muassa Helsinkiä pommittaneet koneet. Aivan kylmäsi kuunnella erinomaisen oppaamme selostusta.

Kiertomatka jatkui katuja ja taloja esitellen. Seuraava kohde oli hieman kaupungin ulkopuolella metsikön keskellä sijaitseva ihastuttava rakennus mahtavine ruokokattoineen. Se oli erään kirjailijan koti. Talon terassilla soitti naistrio, kannel, haitari ja hyppykeppi, jonka helistin oli tehty olutpullon patenttikorkeista. Trio esitti eestiläistä kansanmusiikkia. Sainpa laulaa heidän kanssaan vanhan olutlaulun, osasivat kun sen heille hyräilin. Mahtava tunne. Hyvää viiniäkin tarjottiin vierailijoille. Kaikkineen oikein onnistunut reissu!

Torstaina lähdettiin maaseutukiertoajelulle. Sama reipas opaspoika kuten edelliselläkin matkalla ”remmissä”. Ensimmäinen kohteemme oli pieni kaunis kyläkirkko, jota papin tytär auliisti esitteli. Verotuloja ja valtionavustusta eivät saa, joten toimeen on tultava omin kolehti ym. varoin. Kovin helppoa se varmasti ei ole, kun jumalanpalveluksissa saattaa olla mukana vain 16 henkeä. Yhteishenkeä tarvitaan runsaasti, kun menopuolella on kahden kirkon palvelijan palkka, kirkon hoito- ja korjauskulut ym. Seuraava kohde oli maaseutumuseo, jossa saman katon alla oli ihmisten ja eläinten tilat ja niiden välissä riihi. Suunnilleen samanlaisia maatalousesineitä löytyi niin kuin meidänkin museoista. Poikkeuksena rakennusten ruokokatot. Museoemäntä kertoi kattaneensa omakätisesti pienen piha-aitan toisen kattopuoliskon ja esitteli iloisena ruokonippua. Matka jatkui viimeiseen etappiimme, viehättävään pubi-ravintolaan, oli näet jo tankkauksenkin vuoro. Rakennus oli ollut alun alkaen kolhoosin käytössä. Muuan nuoripari hankki sen itselleen ja kunnosti ravintolatiloiksi. Omistajarouva kera isän ja äidin musisoi vieraitaan viihdyttäen niin kuin vain eestiläiset sen osaavat. Kylläisinä niin hengen kuin ruumiinkin puolesta oli mukava palata hotellille.

Perjantai-iltana lähdettiin sitten ”souvaamaan” Laine –kylpylään, jossa nähtiin sinne majoittuneet ystävämme ja mannermaista vauhtia estradilla. Show oli näkemisen arvoinen. Kylpylän sisustusta oli uusittu ja se näytti viehättävän romanttiselta.

Lauantaina oli omassa kylpylässä lapsishow. Esiintyjät olivat viimeisen päälle tanssia taitavia ja osaavia lapsia ja nuoria tyttöjä, kuulemma venäläisen koulun kasvatteja. Ilmankos!

Eräänä iltana saimme tutustua kylpylämme yläkahviossa virolaiseen musiikkimieheen ja kirjailijaan Ottniell Jurissaar’iin, joka oli ollut vapaaehtoisena Suomessa jatkosodan aikana ja metsäveljenä Virossa. Hän on kirjoittanut niiltä ajoilta kirjankin, jota myytiin 20 markan hintaa. Puhetta tuli tulvimalla ja jos lie puoletkaan ollut totta, niin ihmekaveri on. Lauloikin komealla äänellään naisille serenadeja ja tytöt olivat otettuja! Tämän kulttuurishokin jälkeen esiteltiin meille vielä Merinovillatuotteita. Huovuttamalla valmistettuja patjoja, sänkypeittoja ja tyynyjä. Niiden kanssa ei tarvitse käyttää lakanoita eikä tyynyliinoja. Tuuletus ja pesu silloin tällöin riittää. Mielenkiintoista!

Erikoisen miellyttävää mielestäni oli, kun tapasimme yllätykseksemme Reino Bambergin vaimoineen kylpemässä, niin kuin mekin. Poika vanhan Värtsilän Kylänpäästä, helsinkiläinen nykyään. Pitihän meidän oikein Värtisläisten Seuran kokouskin pitää, kun yhteen osuimme ja johtokuntammekin oli henkilömäärältään riittävä. Kera Reinon tarjoaman kuohuviinin sitä tilaisuutta juhlistettiin.

Sunnuntai-aamuna tuli sitten aika eron, vaan ei kyynelten Haapsalun kylpylästä. Varsinaisessa kiireessä se viikko vierähti. Muuan rouvashenkilö kertoi olevansa jo viidettä kertaa samassa paikassa, joten ilmeisesti ovat viihtyneet. Ja mikä siinä etteikö sitä voisi joskus vaikka panna uusiksikin, ellei tuo matka täältä asti ja öiseen aikaan olisi niin rasittava. Paluumatka sujui ihan hyvin. Öinen bussimatkakin paremmin kuin mennessä. Jos olet kiinnostunut Viron terveysmatkoista, suosittelen lämpimästi. Uskon, että näin toteavat muutkin mukana olleet. Kokemista ja näkemistä sielläkin kyllä riittää.

Hilkka Partanen

2 comments for “Haapsalun kylpyläretki 29.5.1999

  1. Olen käynyt Pärnussa neljäkertaa.Kylpylänä ollut Fra Mare.Voin suositella.Viimeksi olin toukokuussa 2017.

  2. Me lomailimme perheen kanssa uudessa Fra Maren kylpylässä vuonna 1997. Haapsalun rannikko on ollut ruotsinkielistä aluetta, josta kertovat nimet Fågelö, Fårö j.n.e. Kuuluihan alue 1600 luvulla Ruotsi-Suomeen. Kylpylässä työskenti lääkäri ja hän osai ruotsia. Kirjan Peppi Pitkätossu kuvittaja Ilona Wikland os.Pääbo on syntynyt Haapsalussa ja filmiä Peppi Pitkätossu ja ryöväri on kuvattu Haapsalun linnassa. Kun neuvostiliittolaiset lähtivät Haapsalusta, he laskivat lentokone besiinit maahan ja tuhosivat näin alueen pohjavesiä.Meidän suomalaisten on kiittäminen virolaista naista, joka sota-aikana sähkötti Suomeen. Veli venäläinen lämmittelee Haapsalun kentällä koneita ja kohta Helsingiä rytisee. Näin suomalaiset pystyivät varautumaan pommituksiin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *