Ohjaamo

Mikko katsoi ulos. Harmitti ja väsytti. Vettä mätti vaakatasossa. Kouluun piti kuitenkin lähteä.
Ukko-Vatka oli antanut sellaiset ukaasit. Eikä niitä nyt, viime viikkoisen jälkeen, ollut syytä väheksyä. Ukko-Vatkan ukaaseja.
Mitä se nyt niin vähästä. Ei oltu kuin kolme päivää Imperin poikain kanssa majan rakennustalkoissa.
Hyvä maja siitä tulikin. Ja tupakkia paloi. Partneri aski päivässä. Pahaa se oli mutta pitihän niitä tupakkitaukoja pitää niinkuin oikeillakin työmailla.

Mikko mietti että kastuminen koulumatkoilla saa riittää. Heti tänään menen koulun jälkeen Kostamolta kysymään niin isoa pahvilaatikkoa kuin niillä on.
Tahtookohan ne siitä maksua. Osulasta saisi varmasti ilmaiseksi mutta niillä on niin pieniä. Kuoleva kauppa koko osula sen jälkeen kun uittomiehet lähtivät joelta.

Sade on lakannut kun Mikko ajaa hankalasti kotiin.Iso pahvilaatikko on riesana, vaikka onkin vielä taiteltuna tarakalla. Kauppias Kostamo on reilu mies. Ei pyytänyt pahvilaatikosta maksua. Sanoi, vie veikkonen riesana ne meillä täällä ovat.
Mikko valitsi suurimman ja paksuimman. Siitä tulisi ohjaamo hänen polkupyöräänsä. Ei enää sade kiusaisi. Ei kastuisi paikat. Hänen puolestaan saisi tämän jälkeen sataa vaikka joka päivä.

Ilta kului kiihkeästi rakennus puuhissa. Pahvilaatikko-ohjaamo sai rinkelipussista tuulilasin. Oviaukon Mikko leikkasi menosuuntaan vasemalle. Oikealle tuli tähystysaukko. Ikkunaksi sitä ei voinut sanoa kun nykyajan rinkelipussit ovat niin pieniä. Ei siitä riittänyt peittoa enää tuulilasin jälkeen.Rinkelipussit voisivat olla muutenkin isompia. Ei riittänyt rinkeleitä pienestä pussista kuin yhdelle verolle.Sepi söi melkein kaikki ja kun äiti marmatti niin se pani Mikon syyksi.
Isoveljistä ei ole kuin riesaa.
Ohjaamo kiinni rautalangalla pyörään ja kulkupeli oli valmis. Mikko ihaili keksintöään. Varmasti hän joutuisi rakentamaan niitä muillekin. Ehkä jopa Kostamon kauppaan myyntiin. Paljonkohan panisi hinnaksi. Partneri toppa maksoi 80 penniä joten ainakin sen.

Aamulla tuuli idästä, rajan takaa.Satoi kaatamalla. Äiti ihmetteli kun Mikko oli lähtemässä kouluun jo heti kuuden jälkeen. Eikä kouluun ollut matkaa kuin vaivainen kilometri. Ei kerinnyt saamaan äiti vastausta ihmettelyynsä kun poika paukautti jo oven takakäteen ja hävisi ulos.

Rummukaisen risteyksen jälkeen tuuli painoi Kososen peltoaukelta. Suoraan sivulta. Mikolla oli täysi työ pysyä pystyssä. Olisi auttanut jos olisi nähnyt jotain.
Sade sotki rinkelipussin pintaa ja kyllä sen pienemmälläkin präntillä olisi nähnyt että rinkelit oli hämeestä. Joutavan aikaiset puustaakit rinkelipussituulilasissa olivat tällä kelillä selvä riesa.
Muuten olot ohjaamossa olivat lähes kotoisat. Ei kastuneet kulmat. Kuivana kuski pysyi. Matkakin taittui eikä tällä meidän tiellä muita kulkioita ollut jos vaikka tuuli kulkupeliä tien laidasta toiseen veikin. Mikko oli tyytyväinen keksintöönsä.

Koulun pihalla, keksijän kulkupelin ympärillä, alkoi kuhina. Ei odottanut Mikko tänä aamuna turhaan liki kahta tuntia muita kouluun. Ihastelua riitti. Kysymyksiä sateli liittyen keksinnön toteutukseen. Mikko myhäili. Ihailu hiveli itsetuntoa mutta kysymyksiin ei vastauksia herunut. Ei passanut levitellä salaisuutta. Vielä rupeaisivat itse väsäämään samanlaisia. Jäisi tienistit Kostamolta tulematta. Ei niin tyhmä Mikko ei ollut jotta olisi muita neuvomaan ruvennut ohjaamon teossa.

Päivän aikana Ukko-Vatkakin sai kuulla keksinnöstä. Tuli luokkaan laskentotunnin alussa ja sanoi että kertotaulun kuulustelun sijaan hän kuulustelisikin nyt herra Papusta.
Mentiin ulos. Ukko katseli. Kierteli pyörää. Kallisteli päätään kuin saunan katolla istuva varis.
Mikko seurasi tutkintoa jännittyneenä. Montakohan se tilaa. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Ehkä kymmenen tai jopa kaksi. Kaikille kunnan herroille omat.
Ukko suoristi selkänsä.Käskytti Mikon luokseen. Otti tukevan otteen niskavilloista ja talutti keksijän sisään. Sukkelasti menivät, molemmat, vaikka ukko jalkavaivainen olikin.

Nevottelut käytiin suljettujen ovien takana. Lopulta Mikko tuli ulos. Kenenkään ei tarvinnut kysyä. Keksijä oli kärsinyt tyrmäystappion auktoriteetille.
Kyyneleet silmissä Mikko repi ohjaamoa pyörästä irti. Viedessään pahveja pihan perille nousi taistelija vielä kerran barrikaadeille. Keskellä pihaa pahveista tuli rovio. Mikko pani Partnerin huuleen ja samalla kun sytytti kirstunnaulan hän tuikkasi ohjaamon pahvit tuleen.

Kahdeksankymmentäluvun alussa voitiin lukea Svenska Dagbladetista kuinka muuan suomalaissyntyinen SAABin työntekijä oli tehnyt merkittävän keksinnön liittyen auton ohjaamorakenteiden turvallisuuteen. Hän oli saanut 50 000 kruunun palkkion keksinnöstään ja hänet oli nimitetty tehtaan suunnitteluosastolle kehittelemään SAAB henkilöautojen ohjaamojen ergonomiaa.

Share

4 comments for “Ohjaamo

  1. Telle
    13.2.2018 at 9:12

    Hienoa, että Mikko pääsi suunnitelmissaan
    noin pitkälle, vaikka ensimmäinen prototyyppi
    lytättiin täysin.

  2. Tuula
    13.2.2018 at 13:31

    Minulle ei selvinnyt, minkä takia Ukko-Vatka ei hyväksynyt noin hyvää tuotetta. Saiko kuitenkin vähän näpeilleen ukko sitten 80-luvun alussa?

  3. Irene peuhkurinen
    13.2.2018 at 14:15

    Hauska tarina. Minä ihmettelen samaa kuin Tuula. Ehkä se onkin kirjoittajan tarkoitus: panna lukijoiden aivot työhön.

  4. Alpoaatos
    13.2.2018 at 23:41

    Tätä kun lukee niin heti alkaa vetää suuta hymyn virneeseen. Mukava tarina. Ei ne silloin pikkupoikien hienotkaan keksinnöt saaneet aikuisten raikuvia suosionosoituksia, eikä saa nytkään.
    Meiltä oli Niiralan kaupoille matkaa viisi kilometriä, mutta tuli siellä silloin tällöin käytyä, kun siellä oli nätti ja mukava tyttö apulaisena. Ja mukavahan se kauppiaskin oli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *