Kohtasin minäkin Värtsilän pojan..

Joskus vuonna 1999 tai 2000, alkukesän perjantaina illan suussa ajelin töistä kotiin. Valtatieltä kotikylän tielle kääntyessäni huomasin, että tien rampilla oli pysähtynyt kummalliseen paikkaan Venäjän kilvillä varustettu pieni kuorma-auto. Huomasin, että auton kyljessä maalin alta vielä näkyi entisen omistajan, torniolaisen kuljetusliikkeen, tunnukset. Mielessäni tuumasin, että on joku myynyt Venäjän pojalle paskan vehkeen, kun tuohon on hyytynyt.

Sunnuntaina ukon kanssa osuttiin samaan risteykseen kyläreissulle mennessä. Siinä se auto vieläkin könötti. Mainitsin, että tuo tuossa jo toissa päivänä oli. Kun myöhemmin taas siihen tultiin, ukko pysähtyi ja antoi komennon ”Mene nyt kysymään, miksi siinä on, onko särkynyt auto ja kysy onko sillä ruokaakaan”. No, menin autolle. Kuskin paikalla istui laihan käläppänä nuori mies, avasi oven. Kysyin, onko autossa vikaa, ja jos on, miksi et siirrä johonkin parempaan paikkaan? Kertoi, että kyllä auto särkynyt on, ei voi ajaa ollenkaan, ei voi siirtää. Ja apua tulee vasta muutaman päivän päästä Venäjältä Värtsilästä tehtaalta. Ja lastia ei voi jättää, siksi pitää itse olla autossa. Minä uteliaana kyselin, mitä on tavaraa ja mihin menossa. Poika näytti kuormakirjan. Nauloja oli kyydissä toimitettavana Rovaniemen K- Rautaan. Kysyin vielä, onko ruokaa ja muuta. Sanoi jonkun verran oleva. Kysyin, saanko tuoda jotakin syömistä. Vastasi myöntävästi, näyttikin ihan jo iloiselta.

Ajoimme kotiin. Laitoin pika-avuksi jotakin, pottuja ja makkarakastiketta muistaakseni, voileipiä ja kahvia ja vettä. Toimitimme ruuat autolle ja kerroin, että tuon aamulla töihin mennessä aamiaista.

Äitimuori piipahti käymään, kerroimme minkälainen systeemi on meillä nyt menossa. Muori siinä jo itkut puhalsi ja vannotti, että ”sille Värtsilän pojalle pittää viijä hyvät sapuskat, ei saa pittää nälässä”.

Näin kului muutama päivä, aamulla töihin mennessä vein evästä, töistä tullessa hain astiat pois ja taas seuraavana päivänä sama homma.

Puolen viikon maissa apu saapui ja auto kuskeineen hävisi. Ei me oltu toistemme nimiä kyselty eikä sen kummemmin esittäydytty. Ehkä muistaa joskus, että oli siellä Peräpohjolan perukassa kumma akka ja ukko kun ruokkivat sinne tien varteen.

Tuula T

Share

8 comments for “Kohtasin minäkin Värtsilän pojan..

  1. Esko Tarvainen
    25.2.2018 at 17:51

    Halpaa bensaa! Moni on tämän biisin kuullut. Moniko ajattelee mitä se merkitsee.

  2. Sinikka Kaskinen
    25.2.2018 at 18:18

    Esko, mihin juttuun tuo sinun kommenttisi liittyy? Tuossahan ei ole mitään yhteyttä edelliseen kirjoitukseen, joka mielestäni on mukava muisto, liittyen rajan taakse jääneeseen tehtaaseen. Siellähän alettiin myöhemmin – kun rajat aukesivat – valmistaa mm. (lanka?)nauloja, joita myytiin myös Suomen puolelle. Jopa eräs Pohjois-Karjalasta (Värtsilä?) oleva henkilö oli jollakin tavalla mukana auttamassa, elvyttämässä / yhteistyössä tuotannon ja ehkä myös markkinoinnin edistämisessä.
    Joten Esko, jos kommenttisi todella liittyy ed. kirjoitukseen, niin mitä tuolla epämääräisellä kommentilla sitten vihjaat, tai onko tarkoitus vain …lla?
    Välillä Värtsin palstoille jopa pyydetään lisää juttuja. Mielestäni tämäkin Tuula T:n muistelo oli kiva.
    Miksi siis tuollainen kommentti?

  3. Irene peuhkurinen
    26.2.2018 at 9:05

    Olipa hyvä juttu! Parasta siinä oli se asenne. Kaikkia lähimmäisiä on auttaminen kansallisuuteen katsomatta, kun vain silmät pidetään auki ja nähdään ne avun tarvitsijat.

  4. Poikamies kolmannessa polvessa
    26.2.2018 at 9:10

    Minä ite oon myös Värtsilän poika, vaikkei se mihinkään liitykkään:-)

  5. Esko Tarvainen
    26.2.2018 at 19:39

    Ollaan onnellisia ollaanhan suomessa.

  6. Alpoaatos
    26.2.2018 at 22:57

    No voi hyvä Sylvi sentään.. eikun Tuula
    Ihan meinasi jäädä näkemättä ja lukematta näin hieno tarina. Juttu meinasi hautautua minun kohdalta olympian tietotulvan ja Värtsilän historiallisten juttujen sekaan.

    Siinä oli todennäköisesti Värtsilän tehtaan naulakuorma pahassa pulassa. Kiitos Tuula kun autoit ja kiitos kun kerroit tarinan. Hienoa!

  7. Esko Tarvainen
    1.3.2018 at 18:39

    Harmittaa kun naapurimaa aseillaan kehuskelee. Onko se ratkaisu ihmisrodun säilymiselle tällä planeetalaa. Panee miettimään ja muistelemaan menneitä vuosikymmeniä. Historian kulkua ei taakse voi pumpata ja tyranni saa aina palkkansa.

  8. Leena
    1.3.2018 at 19:01

    Onneksi oli kesä ku tuo tapahtu. Jos ois ollu talavi, Tuula ois vieny pojan kottiinsa. On se Tuula sen verran palijon auttavainen ihiminen. Kaikki ei oo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *