Aamuhetki kullan kans kallis

Noin kello 6, akka ei ennää jaksa maata, lähtee sängystä kävelemmään, käy vessassa, kattoo keittiön ikkunasta pakkastilanteen, juo vettä. Ei kehtaa vielä aukasta tietokonetta, mennee takasin sänkyyn. Ukko nukkuu käet levällään.

Tunnin päästä, vähän ennen 7, akka pitkästyy, lähtee taas liikkeelle, aukassee tietokonneen, kattoo sähköpostit ja veispuukit, Värtsin ja iltalehen. Maksaa yhen asiakkaan tililtä maksettavia laskuja. Ukkoki ilimaantuu keittiöön, nostellee housujansa, harroo tukkaansa. Aukassee television. Laskee keittiön hanasta vettä.

Ukko: Kahavia ja vettä kiehummaan.

Akka nostaa jääkaapista pöyväle oivariinia, maitopurkin ja viimisen viilipurkin. Ko on vain yks purkki, lappaa siitä toisen puolen pikkukoloppiin, laittaa sekkaan puolukkasurvosta ja banaania. Pistää sen ukon paikalle pöytään. Itelleen sekottaa viiliin vain pelekkää puolukkasurvosta. Pöyvälä lojjuu muovipusseja, leipää ja toisessa pussissa eilen kaupan valamispaketista paistettuja korvapuusteja. Akkaa hävettää moiset pullat, mutta ei ole kerennyt leipoa, ja viimisiä omatekemiä säästää pakastimessa.

Akka: Vistole maistuu nämä pullat ko eivät oo ennää tuorreita.

Ukko: Aivan hyviä, pahhaa nisua oo olemassakkaan.

Akka: Tiijäkkö mitä, kohta alakaa sattaan.

Ukko: Miten niin, oo monneen päivään satanu.

Akka: Kyllä alakaa, mulla korvaa kutittaa. Muskon mummo aina sano, että jos korvaa kutittaa, tullee sae.

Porukala raivaavat töryt pöyvältä. Kumpanenki pukevat päivävermeet päällensä. Akka käy pettaaman sängyn ja ukko haalautuu ulos koirankusetusreissulle ja postin hakkuun. Tullee aikannaan, levittää sanomalehtensä keittiön pöyvälle. Akka tietokonneensa ääressä istuu.

Kulluu tovi, kello jo melekeen 9. Ukko ilimestyy akan työhuoneen ovelle.

Ukko: Pitäskö sitä jotaki ottaa, viiliä vaikka.

Akka: Jaa, että viiliä, puuro se pittää keittää ja jotaki.

Akka kimpoaa pystyyn konneensa äärestää, jättää työn kesken, kiitää keittiöön. Kolistelee kattilan ja paistinpannun kanssa. Vesi jo kiehuu, laittaa neljänviljan ryyneja sekkaan, antaa hautua. Samalla paistaa pannulla pekonia ja munia.

Akka: Ja ihanko oikiasti oot vain täsä istunu oottamasa, että akka keittää sulle puuron. Oot sinä sen ennenki osannu ite keittää. Ookko ottanu huomioon, että nuo muutamat työhommat oon vielä luvannu hoitaa.

Ukko: No mitä sinä, oo mikkään iso homma, sulla käy niin ketterästi. Ota lenkkiä leivän päälle.

Akka: Hyi, hookoon visvapäätä, en ota. Ja katoppa muuten ulos, sielä alako sattaan lunta.

 

Teksti: Tuula Turunen

Share

11 comments for “Aamuhetki kullan kans kallis

  1. Alpoaatos
    6.3.2018 at 5:35

    Siinäpä on Ukon tai Akan aamutouhut maanläheisiä, ihan kuin Kalle Väänänen kuvailee aamua Ruuskasen torpassa kirjassa Savolaista sanan rieskoo. Jotenkin tähän tapaan

    ” Tule tupaan, istaha penkille ja kahtele pirttiä vähän. Ei ou se mitään kummenpoo mitä suat sinä siinä nähä. On pöyvällä leivänkannikka, sen kimpussa russakat hiäree, ja piimänsintua tuopissa, siinä kärpäset rypöö ja liäree, eikä hajujai tarvihe hakee mistään muuvalta lisee enee, vaik ois enemmältikii sitä nenee..”
    Enenpää en muista. Kiitos Tuula

  2. Irene peuhkurinen
    6.3.2018 at 8:53

    Olipa tutunoloista aamutouhua! Melkein kuin meillä. Ruokalajeissa joitakin eroavuuksia. Meillä on muna ja suolskala joka aamu, muut höysteet päälle. siitä se päivä sitten lähtee käyntiin.

  3. Telle
    6.3.2018 at 10:07

    Onpa jännää, että aamut ovat niin saman olosia
    siellä sun täällä. Tää lukee aamulääkkeen ottamisen
    jälkeen Värtsin, Bittiparatiisin, sähköpostit, Iltalehden.
    Aina tässä järjestyksessä. Sit on Karjalaisen, Hesarin ja
    Karjalan Heilin vuoro, jos joku on hakenut ne postilaatikosta.

    Siinäpä se eläkeläisen aamuruppeema vierähtääkin.
    Joskus vieläkin kaihoilen niitä aikoja kun olin työelämässä.

  4. Esko Tarvainen
    6.3.2018 at 18:43

    Näin ne meilläkin aamutoimet kuluvat. Jokaiseen päivään pitää yrittää uutta keksiä. Uusi ajatus katsoo tulevaisuuten

  5. Esko Tarvainen
    6.3.2018 at 19:05

    Samalla tavalla nuo mualiman johtajatkii päivänsä alottaa. Vessassa suolesa ja rakkosa tyhjentäät. Uutta suolen sulatusta pureskeloovat uamuais pöyvästä. Ei taida minun murre olla enää aitoa.

  6. pakkasen purema
    6.3.2018 at 19:26

    HK:n visvapää. He he hee he he!

  7. Raija Träff
    7.3.2018 at 8:05

    Suurinpiirtein näin se menee minunkin aamuni.Tosin ukkoa ei oo olluna kohta 35-vuoteen.Mainio tarina Tuula!Värtsin avaan joka aamu,niinkuin nytkin.

  8. Irene peuhkurinen
    7.3.2018 at 8:23

    Kyllä nämä kommentitkin ovat mainiota luettavaa. On kuin naapuri tulisi käymään. Vähän noita muutoin käykin.

  9. Alpoaatos
    7.3.2018 at 9:28

    Ainakin yksi asia meidän pienessä perheessä on eri lailla. Meillä ei lueta päivälehtiä. Vaikka asutaan lähellä sanomalehti Karjalaisen painopaikkaa niin lehdet jaetaan meidän osoitteisiin vasta joskus iltapimeällä. Ennen Postin (Itella) viimeisintä jakelupäivitystä postit jaettiin haja-asutuksille sentään aamupäivällä. Liian myöhään jaettava päivälehti, ”news paperi” ei ole nimensä veroinen vaan lehden tilauksia on monet muutkin minun laillani peruneet. Voihan verkkolehdestä lukea ainakin otsikot ja pätkät jutun alkujakin.. Jos olisi lehden kestotilaaja niin saisi lukea jutun lopunkin. Tai mitäpä tuosta. Samat jutut on alueradiosta kuultu jo aamu 6.30 alkaen vähintään tunnin välein..

  10. Muistelija
    7.3.2018 at 16:24

    Karjalaisen nettilehteen pääsee, jos vain viikonlopun lehdet tulee paperina. Meillä luetaan nekin naapurin kanssa yhteisestä lehdestä. Ei tule niin paljoa jätepaperia.

  11. Esko Tarvainen
    7.3.2018 at 19:49

    Olen ainakin 55-vuotta lukenut paperista sanomalehteä. Lehti aina laatikosta käytynä aamu kahvin kera on avannut aamun. Olen tietotekniikan mukana ollut 1980 luvun alusta asti. Ihminen haluaa myös konkretiaa ja omassa käsissä pidettävää lehteä. Haluaa että ihminen on läsnä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *