Ratavartiolla

Oheinen kuva on Ratavartion pihalta. Minulla ei ole aavistustakaan miksi tämä kuva on otettu. Mitä tällä on haluttu kertoa tai ikuistaa?

Tänä päivänä se kertoo meille ainakin sen kuinka rajavartioiden työskentely menetelmät ovat muuttuneet.
Tämän kuvan oton aikaan rajamiehet tarkistavat rajaa paljon hiihtämällä ja kävelemällä. Kanssa käyminen asukkaiden kanssa oli luontevaa ja päivittäistä. Saatettiin poiketa jopa rajanasukkaan asioita hoitamaan jos asuja oli sairas tai muuten niin huonojalkainen että apua tarvitsi.

Kuten totesin kuva on Ratavartion pihalta. Minulle oli pienenä vartion asukkina vaikea ymmärtää miksi vartiota kutsuttiin Ratavartioksi. Ajattelin joskus jopa että siinä on aikuisilla sitkeä puhevika. Rajavartio menee niillä aina väärin ratavartioksi  🙂

Kuvanotto hetkellä näyttää olevan kova pakkanen. Ehkä siinä esitellään varustusta millä pakkasellakin tarkenee hiihdellä?

Kuvassa olevat rajamiehet muistan kaikki oikein hyvin. Respect herroille Ellonen, Penttinen, Nuutinen, Laukka.

Share

18 comments for “Ratavartiolla

  1. Eira Varonen
    14.4.2018 at 15:50

    Millä vartiolla vartuit jore?

    Tuli mieleen lapsuudestani: pikkuveljelläni oli pientä puhevikaa. J-kirjain hakusessa pienellä miehen alulla.

    Veljeni ihaili kovasti rajamiehiä. Halusi isona tulla myös rajamieheksi.

    Kun aikuiset kyselivät pieneltä pojalta Mikä sinusta tulee isona? veljeni vastasi topakasti ; rahamies.

    Ja lystiä pitivät toisen kustannuksella.. harmittomasti, ei pahan tahtoisuuttaan =)

  2. Esko Tarvainen
    14.4.2018 at 20:32

    Rajavartioston ladut olivat meidän koululatuja linja autolta kotiin. Ladut olivat tuiskunkin jälkeen avoinna. Partio yön pimennossa oli tehnyt työ tehtäväänsä. Ei ollut moottorikelkalla tehtyjä latuja. Ladut tehtiin hiihtäen ja sauva-ladun tekijän toinen suksi oli ladulla ja toinen suksi teki niin sanottua ” sauva latua”. Muistan kun rajapartio tuli vastaan koululadulla rynnäkkökivärit selässä. Aina heillä oli aikaa tarinoida meidän lasten kanssa. Opittiin tuntemaan heidät Kaustan rajamiehinä.

  3. Esko Tarvainen
    14.4.2018 at 21:09

    Nyt alkaa olla koivun nila-aika ja tuohi irtoaa taitajan käsissä taipuvaksi. Haluan lapsenlapsille tehdä soivan tuohitorven. Soivan tuohetorven opin opetti rajapartion mies Nenonen. Olimme isän kanssa raja-aidan vieressä toukokuussa tekemässä polttopuita. Rajapartio tuli tarinoimaan meidän kanssa. Oli kiva muisto oppi saada miten tuohitorven soiva kieli toitotuksen ilmoille toitottavi.

  4. Hemppa Turunen
    14.4.2018 at 21:59

    Eiran kysymykseen.
    Jore on kertoman mukaan varttunut Ratavartiolla, joka nimi muuttui myöhemmin Värtsilän Vartioksi.
    Ratavartinimi tuli rauhan tultua, kun alkoivat sotakorvaus junat kulkemaan rajan yli.

  5. Jore
    15.4.2018 at 8:25

    Juuri näin kuten Hemppa kertoi.Junien tarkastus oli yksi työllistävimpiä hommia vartijoille.Rajan yli meneviä ja tulevia tavarajunia saattoi olla useitakin päivän aikana.

  6. Alpoaatos
    15.4.2018 at 9:22

    Useita junia päivässä.. niinpä niin. Joskus oli myös niin, että sama juna, tai oikeastaan samat vaunut ylittivät rajan useampaan kertaan, koska itään menevän junan vaunujen lastaus ei jostain syystä kelvannut vaan juna pukattiin takaisin Suomeen. Suomeen päin tullut juna kelpasi tietääkseni aina. Niin hjuvin oli työnsankarit kuorman tehneet.

    Junat olivat siis tuohon aikaan aina tavarajunia. En ollut toissä Ratavartiolla mutta tietääkseni liikenne meni niin, että pelkät vaunut pukattiin rajan yli ja veturit eivät ylittäneet rajaa. Korjatkaa jos olen väärässä

  7. S'Anita
    15.4.2018 at 9:32

    Eiralle. Jore (Penttiset) asui vanhalla vartiolla Niiralassa.
    Vartiorakennukset sijaitsivat metsikössä rautatieaseman läheisyydessä.
    Nyt niitä rakennuksia ei enää ole, ne on purettu kaikki pois.
    Uusia on rakennettu Koukuntielle ja niistäkin ensimmäisenä valmistunut on purettu muutama vuosi taaksepäin.

  8. Juhani Mielonen
    15.4.2018 at 11:23

    Kummankiin maan veturit toivat ja veivät vaunu letkat molempien maiden asemille.

  9. Hemppa Turunen
    15.4.2018 at 12:09

    Junien yli kulussa homma toimi niin, että, kun suomalainen veturi vei letkaa yli rajan. Rajan junantarkastus partio tarkasti koko vaunuletkan. Sen jälkeen yleensä veturin luona odotti, kun koko juna miehistö oli koossa. otti kipparin antamat miehistön henkilökortit ja miehistöluettelon jotka partio tarkasti ja otti oman luettolo sivunsa jolloin juna sai lopullisen ylitysluvan.
    Suomalainen juna poistullessa toi, jos venäläisillä oli tuleva roikka valmiina. Suomen puolella juna partio tarkasti sitten koko letkan.
    Samoin venäjän veturin tullessa, sen otti vastaan juna partio junan kipparilta otettiin henkilö kortit ja miehistöluettelo haltuun. Tarkastettiin tullut juna ja veturi ja kun hommat oli selvitetty myös VR:n osaltakin Partio leimautti paperit junantarkastajalla ja juna pääsi palaamaan takaisin. Vieden mennessään lähtevän letkan jos sellainen oli.
    Loppuvuodesta vauhti kiihtyi niin, että junantarkastus partiot joutuivat parhaimmillaan tekemään jopa 16 tuntisia työhukeja klo 06.00-22.00 saakka.
    Ja todella ensimmäisen ratavartion paikka oli kuusikymmen luvun lopulle Niiralan aseman vastapäätä, jossa se toimi asuin käytössä vielä muutama kymmenvuotisen ajan.

  10. Jore
    15.4.2018 at 12:15

    Taas pitää paikkailla puheitaan😅kun on niin hyvä muisti.Tuossa kuvassa oikealla ei ole Laukan Arvi vaan herra Rautiainen.Pahoitteluni.

    Junista sen verran että naapurin veturit kävivät silloin tällöin Niiralan asemalla.Me kakarat vilkutettiin veturimiehille ja nämä heittelivät avoimesta ikkunasta joskus karkkia tai tupakkaa😁

  11. S'Anita
    15.4.2018 at 14:47

    Kyllähän niitä tavarajunia kulki siihen aikaan ja kulkee vieläkin.

    Kuljettavat muunmuassa Ammoniakkia vielä tänäpäivänäkin.

    Ihmisiä kuljettavia junia (myöhemmin ”lättähattuja” oli myös. Viisi ”lättähattua” lähti Niiralan rautatieasemalta joka päivä.

  12. Alpoaatos
    15.4.2018 at 15:58

    Kiitos Hemppa, siinä tuli oikeaa asiatietoa. Minun ”asiatiedot” saattavat olla vaikkapa Ellosen kertomia ja niissähän oli tunnetusti omaa tulkintaa mukana.

  13. Alpo Aatos
    16.4.2018 at 15:50

    Minäkin tunnistin Rautiaisen Eljaksen, kuvassa oikealla. Kun olin 60-70 luvulla komentopaikalla Kirkkoniemessä niin Eljas oli silloin siellä. Hänellä oli tapana kävellä viikonloppuna Kemien kylälle lukemaan Helsingin Sanomat. Kuulemma osakekurssit kiinnostivat.

  14. Esko Tarvainen
    16.4.2018 at 19:11

    Saattaa ratapenkka ja radan vieressä olevat lammet vedessään olla muisto vuotavista venttiileistä vuosikymmenien takaa.

  15. S'Anita
    18.4.2018 at 21:51

    Junanvaunut tarkastettiin Niiralassa. Vuotavat vaunut laitettiin takaisin venäjälle.
    Ja niin ne tekee vielä nykyäänkin. Varmasti.

  16. Hemppa Turunen
    18.4.2018 at 23:28

    Anita on ihan oikeilla jäljillä. Aiemmassa kommentissa kirjoitin vain rajanylikulkuliikenteestä, sen käytännön toimista.
    Ns. myrkkykuljetusten osalta toimenpiteitä oli monia. Päävastuu oli tietenkin VR:llä, mutta havaittujen vaaratilanteiden seuraaminen kuului kaikille alueella työskenteleville viranomaisille. VR, Raja, Tulli.
    Suurin osahan oli ammoniakkia ja joskus flooriakin.

    Minun aika muistin mukaan 70 ja vielä 80 luvulla Venäjän ammoniakki vaunut oli vanhoja ruosteisia pelejä. Niissä ilmeni aika usein vuotovikoja, kun pahasti vuotava vaunu ilmestyi niin ensimmäiseksi sen kimppuun kävi VPK suojapukuineen ja naamareineen. Tutkien vian jos oli venttiili laikan mutterien löysyydestä kyse kiristivät ne ja vaunu sai jatkaa matkaansa. Muusta venttiili ja reilujen ylitäyttöongelmien vuoksi se yleensä sai käännytyspäätöksen ja vaihdetöiden myötä liitettäväksi venäjälle menevän letkan perään, tai suoraan veturin viemänä.
    Muistan erään talviaikaisen rajanylitulleen letkan tarkastuksen, niin yhden vaunun kohdalla piti nenästäkin pitää kiinni ja toinen silmä avoinna ohittaa. Vaunun kylkeä pitkin valui norona ammoniakkia, onneksi parin- kolmenkymmenen asteen pakkanen, ettei se höyrystynyt suoraan ilmaan.
    Se vaunu sai välittömän kyydin kotiinsa.
    Työkaverien kanssa heitettiin joskus flunssa aikaan herjaakin, että pitäisi saada junantarkastus vuoroja niin helpottaisi tämä flunssa. Että sellaista hauskaa.

  17. Hemppa Turunen
    18.4.2018 at 23:50

    Alpo mainitsi legendaarisesta Ellosesta, niin tässä sen kuuluisin koiranleukajuttu.
    Ellonen oli vartiolla työpalvelusvuorollaan urakoimalla hommat hoitanut, kun peri vai kolmetuntia olisi ollut työaikaa oli kysynyt vartiopäälliköltä siinä ne on mitäs nyt? (elettiin vissiin syysaikaa)
    Vartio päällikkö oli sanonut, että katsele loppuaika tuota pihamaata. Ellonen tunnollisena, mutta koiranleukana oli istahtanut vartion portaille loppuajaksi. Jonkun ajan kuluttua vp oli tullut kysymään, että mitä sinä oikein teet?
    Johon Ellonen: – teen niin kuin käskettiin eli katselen tätä pihamaata.

  18. Sulaako pakkasella vai kiehuuko
    19.4.2018 at 7:22

    Ammoniakin kiehumispiste on pakkasen puolella vähän yli -30C

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *