Oheinen kuva on Ratavartion pihalta. Minulla ei ole aavistustakaan miksi tämä kuva on otettu. Mitä tällä on haluttu kertoa tai ikuistaa?
Tänä päivänä se kertoo meille ainakin sen kuinka rajavartioiden työskentely menetelmät ovat muuttuneet.
Tämän kuvan oton aikaan rajamiehet tarkistavat rajaa paljon hiihtämällä ja kävelemällä. Kanssa käyminen asukkaiden kanssa oli luontevaa ja päivittäistä. Saatettiin poiketa jopa rajanasukkaan asioita hoitamaan jos asuja oli sairas tai muuten niin huonojalkainen että apua tarvitsi.
Kuten totesin kuva on Ratavartion pihalta. Minulle oli pienenä vartion asukkina vaikea ymmärtää miksi vartiota kutsuttiin Ratavartioksi. Ajattelin joskus jopa että siinä on aikuisilla sitkeä puhevika. Rajavartio menee niillä aina väärin ratavartioksi 🙂
Kuvanotto hetkellä näyttää olevan kova pakkanen. Ehkä siinä esitellään varustusta millä pakkasellakin tarkenee hiihdellä?
Kuvassa olevat rajamiehet muistan kaikki oikein hyvin. Respect herroille Ellonen, Penttinen, Nuutinen,
Millä vartiolla vartuit jore?
Tuli mieleen lapsuudestani: pikkuveljelläni oli pientä puhevikaa. J-kirjain hakusessa pienellä miehen alulla.
Veljeni ihaili kovasti rajamiehiä. Halusi isona tulla myös rajamieheksi.
Kun aikuiset kyselivät pieneltä pojalta Mikä sinusta tulee isona? veljeni vastasi topakasti ; rahamies.
Ja lystiä pitivät toisen kustannuksella.. harmittomasti, ei pahan tahtoisuuttaan =)
Rajavartioston ladut olivat meidän koululatuja linja autolta kotiin. Ladut olivat tuiskunkin jälkeen avoinna. Partio yön pimennossa oli tehnyt työ tehtäväänsä. Ei ollut moottorikelkalla tehtyjä latuja. Ladut tehtiin hiihtäen ja sauva-ladun tekijän toinen suksi oli ladulla ja toinen suksi teki niin sanottua ” sauva latua”. Muistan kun rajapartio tuli vastaan koululadulla rynnäkkökivärit selässä. Aina heillä oli aikaa tarinoida meidän lasten kanssa. Opittiin tuntemaan heidät Kaustan rajamiehinä.
Nyt alkaa olla koivun nila-aika ja tuohi irtoaa taitajan käsissä taipuvaksi. Haluan lapsenlapsille tehdä soivan tuohitorven. Soivan tuohetorven opin opetti rajapartion mies Nenonen. Olimme isän kanssa raja-aidan vieressä toukokuussa tekemässä polttopuita. Rajapartio tuli tarinoimaan meidän kanssa. Oli kiva muisto oppi saada miten tuohitorven soiva kieli toitotuksen ilmoille toitottavi.
Eiran kysymykseen.
Jore on kertoman mukaan varttunut Ratavartiolla, joka nimi muuttui myöhemmin Värtsilän Vartioksi.
Ratavartinimi tuli rauhan tultua, kun alkoivat sotakorvaus junat kulkemaan rajan yli.
Juuri näin kuten Hemppa kertoi.Junien tarkastus oli yksi työllistävimpiä hommia vartijoille.Rajan yli meneviä ja tulevia tavarajunia saattoi olla useitakin päivän aikana.
Useita junia päivässä.. niinpä niin. Joskus oli myös niin, että sama juna, tai oikeastaan samat vaunut ylittivät rajan useampaan kertaan, koska itään menevän junan vaunujen lastaus ei jostain syystä kelvannut vaan juna pukattiin takaisin Suomeen. Suomeen päin tullut juna kelpasi tietääkseni aina. Niin hjuvin oli työnsankarit kuorman tehneet.
Junat olivat siis tuohon aikaan aina tavarajunia. En ollut toissä Ratavartiolla mutta tietääkseni liikenne meni niin, että pelkät vaunut pukattiin rajan yli ja veturit eivät ylittäneet rajaa. Korjatkaa jos olen väärässä
Eiralle. Jore (Penttiset) asui vanhalla vartiolla Niiralassa.
Vartiorakennukset sijaitsivat metsikössä rautatieaseman läheisyydessä.
Nyt niitä rakennuksia ei enää ole, ne on purettu kaikki pois.
Uusia on rakennettu Koukuntielle ja niistäkin ensimmäisenä valmistunut on purettu muutama vuosi taaksepäin.
Kummankiin maan veturit toivat ja veivät vaunu letkat molempien maiden asemille.
Junien yli kulussa homma toimi niin, että, kun suomalainen veturi vei letkaa yli rajan. Rajan junantarkastus partio tarkasti koko vaunuletkan. Sen jälkeen yleensä veturin luona odotti, kun koko juna miehistö oli koossa. otti kipparin antamat miehistön henkilökortit ja miehistöluettelon jotka partio tarkasti ja otti oman luettolo sivunsa jolloin juna sai lopullisen ylitysluvan.
Suomalainen juna poistullessa toi, jos venäläisillä oli tuleva roikka valmiina. Suomen puolella juna partio tarkasti sitten koko letkan.
Samoin venäjän veturin tullessa, sen otti vastaan juna partio junan kipparilta otettiin henkilö kortit ja miehistöluettelo haltuun. Tarkastettiin tullut juna ja veturi ja kun hommat oli selvitetty myös VR:n osaltakin Partio leimautti paperit junantarkastajalla ja juna pääsi palaamaan takaisin. Vieden mennessään lähtevän letkan jos sellainen oli.
Loppuvuodesta vauhti kiihtyi niin, että junantarkastus partiot joutuivat parhaimmillaan tekemään jopa 16 tuntisia työhukeja klo 06.00-22.00 saakka.
Ja todella ensimmäisen ratavartion paikka oli kuusikymmen luvun lopulle Niiralan aseman vastapäätä, jossa se toimi asuin käytössä vielä muutama kymmenvuotisen ajan.
Taas pitää paikkailla puheitaan😅kun on niin hyvä muisti.Tuossa kuvassa oikealla ei ole Laukan Arvi vaan herra Rautiainen.Pahoitteluni.
Junista sen verran että naapurin veturit kävivät silloin tällöin Niiralan asemalla.Me kakarat vilkutettiin veturimiehille ja nämä heittelivät avoimesta ikkunasta joskus karkkia tai tupakkaa😁
Kyllähän niitä tavarajunia kulki siihen aikaan ja kulkee vieläkin.
Kuljettavat muunmuassa Ammoniakkia vielä tänäpäivänäkin.
Ihmisiä kuljettavia junia (myöhemmin ”lättähattuja” oli myös. Viisi ”lättähattua” lähti Niiralan rautatieasemalta joka päivä.
Kiitos Hemppa, siinä tuli oikeaa asiatietoa. Minun ”asiatiedot” saattavat olla vaikkapa Ellosen kertomia ja niissähän oli tunnetusti omaa tulkintaa mukana.
Minäkin tunnistin Rautiaisen Eljaksen, kuvassa oikealla. Kun olin 60-70 luvulla komentopaikalla Kirkkoniemessä niin Eljas oli silloin siellä. Hänellä oli tapana kävellä viikonloppuna Kemien kylälle lukemaan Helsingin Sanomat. Kuulemma osakekurssit kiinnostivat.
Saattaa ratapenkka ja radan vieressä olevat lammet vedessään olla muisto vuotavista venttiileistä vuosikymmenien takaa.
Junanvaunut tarkastettiin Niiralassa. Vuotavat vaunut laitettiin takaisin venäjälle.
Ja niin ne tekee vielä nykyäänkin. Varmasti.
Anita on ihan oikeilla jäljillä. Aiemmassa kommentissa kirjoitin vain rajanylikulkuliikenteestä, sen käytännön toimista.
Ns. myrkkykuljetusten osalta toimenpiteitä oli monia. Päävastuu oli tietenkin VR:llä, mutta havaittujen vaaratilanteiden seuraaminen kuului kaikille alueella työskenteleville viranomaisille. VR, Raja, Tulli.
Suurin osahan oli ammoniakkia ja joskus flooriakin.
Minun aika muistin mukaan 70 ja vielä 80 luvulla Venäjän ammoniakki vaunut oli vanhoja ruosteisia pelejä. Niissä ilmeni aika usein vuotovikoja, kun pahasti vuotava vaunu ilmestyi niin ensimmäiseksi sen kimppuun kävi VPK suojapukuineen ja naamareineen. Tutkien vian jos oli venttiili laikan mutterien löysyydestä kyse kiristivät ne ja vaunu sai jatkaa matkaansa. Muusta venttiili ja reilujen ylitäyttöongelmien vuoksi se yleensä sai käännytyspäätöksen ja vaihdetöiden myötä liitettäväksi venäjälle menevän letkan perään, tai suoraan veturin viemänä.
Muistan erään talviaikaisen rajanylitulleen letkan tarkastuksen, niin yhden vaunun kohdalla piti nenästäkin pitää kiinni ja toinen silmä avoinna ohittaa. Vaunun kylkeä pitkin valui norona ammoniakkia, onneksi parin- kolmenkymmenen asteen pakkanen, ettei se höyrystynyt suoraan ilmaan.
Se vaunu sai välittömän kyydin kotiinsa.
Työkaverien kanssa heitettiin joskus flunssa aikaan herjaakin, että pitäisi saada junantarkastus vuoroja niin helpottaisi tämä flunssa. Että sellaista hauskaa.
Alpo mainitsi legendaarisesta Ellosesta, niin tässä sen kuuluisin koiranleukajuttu.
Ellonen oli vartiolla työpalvelusvuorollaan urakoimalla hommat hoitanut, kun peri vai kolmetuntia olisi ollut työaikaa oli kysynyt vartiopäälliköltä siinä ne on mitäs nyt? (elettiin vissiin syysaikaa)
Vartio päällikkö oli sanonut, että katsele loppuaika tuota pihamaata. Ellonen tunnollisena, mutta koiranleukana oli istahtanut vartion portaille loppuajaksi. Jonkun ajan kuluttua vp oli tullut kysymään, että mitä sinä oikein teet?
Johon Ellonen: – teen niin kuin käskettiin eli katselen tätä pihamaata.
Ammoniakin kiehumispiste on pakkasen puolella vähän yli -30C
Ellonen oli sellainen persoona, että hänen tarinoistaan saisi mittavan koosteen, kun vain joku kokoaisi. Paljon on unohtunut, mutta joku varmaan muistaa jotain. Minä muistan yhden;
Rajamiesten vaatetukseen kuului silloin ”Ellosen” aikaan mm kaksi manttelia, siis päällystakkia ja kaksi vyötä. Toinen mantteleista oli arkikäyttöön ja toinen juhlapuvun kanssa. Samoin toinen vyö oli arkikäyttöön ja se komeampi leijonavyö oli juhlakäyttöön. Jossain vaiheessa nämä arkitamineet poistettiin käytöstä. Toimin siihen aikaan viestimiehenä ja lähetin vartioasemille tätä koskevan sanoman. ”Palvelusmantteli ja palvelusvyö poistetaan varustuksesta. Lähettäkää manttelit ja vyöt komppaniaan helmikuun loppuun mennessä”
Ratavartiolla Ellonen oli nostanut asiasta kamalan metelin. Keskellä talvea !! Tämähän on eläinrääkkäystä !! Joku oli ihmetellyt, että miten niin eläinrääkkäystä, enkä ole koskaan nähnyt sinun pitävän sitä manttelia. En ole pitänyt, sanoi Ellonen, kun se mantteli on naulattu navetan ikkunaan kun lasi on rikki. Nyt vasikka vilustuu ja se vyökin on vasikan kaulapantana
Minäkin olen kuullut joitakin juttuja tästä mainitusta herra Ellosesta. Mieleeni on jäänyt erityisesti seuraavanlainen tarina, joka meni muistaakseni suunnilleen näin:
Oli tapahtunut jonkinasteinen rajaloukkaus eli Neuvostoliiton kansalainen oli ylittänyt luvatta valtakunnanrajan Suomeen mutta ulkomaanmatka katkesi heti verekseltään omien rajamiestemme kynsiin.
Rajavaltuutetut hoitivat asian pakolliset esikäsittelyt jonkin viestintäkanavan (puhelin?) välityksellä, jonka jälkeen matkalainen kuljetettiin rajalle luovutusta varten. Ellonen oli ollut tässä kuljetuspartiossa mukana ja hänen tehtäväkseen jäi myös kirjoittaa luovutuksesta raportti esikuntaan. Selvitys oli kuulema sisältänyt mm. seuraavan päätelmän:
”Luovutuksen tapahduttua neuvostoviranomaiset lähtivät taluttamaan henkilöä pois rajalta. Jonkin ajan kuluttua heidän jo hävittyään näkyvistä kuului ääni, niin kuin miestä olisi ammuttu niskaan!”
Kuka tietää tai muistaa tämän paremmin niin oikaiskoon; persoona isolla P:llä tämä Ellonen on joka tapauksessa kaiketi ihan oikeasti ollut. P-KR:n historia tuntee kyllä heitä muitakin; mm. itselläni oli varusmiesaikaisena kouluttajana vääpeli Reijo ”Akseli” Väisänen, jonka huumorilla ja mielikuvituksella ei tuntunut olevan mitään rajaa!
Sopisikohan tähän tarina muuan rajamiehestä. Tämä sattui kylläkin Onttolassa varusmiespalvelus aikaan. Sinä vuonna järjestettiin Onttolassa useita sm kisoja. Ainakin poliisit ja jotkut opettajat kisasivat siellä. Minut oli valittu ajanottoryhmään. Olinpa joskus jopa kiekkomiehenä.
Niinpä eräänä sunnuntai aamupäivänä olimme tehtävässämme. Oli jo kevättä ja aurinko paistoi kirkkaasti.Muistaakseni esikunnasta oli komennettu muuan rajamies mukaan, Nimi taisi olla Vauhkonen, jo ikämies. Ja hän oli pahalla tuulella ei hän oikein ymmärtänyt mitä varten hänet oli tänne määrätty.
Oli siirretty penkki ulos ajanottoparakin seinustalle. Lähettäjä lähetti kilpailijoita ladulle. Me odotimme työmme alkamista. Kuinka ollakaan oli räystäälle jo kehittynyt jääpuikko ei mikään iso n. yli kymmensenttinen.Vauhkonenkin istui siinä manttelin kaulus pystyssä. Nimenomaan se vanhanmallinen pitkähelmainen malli. Sitten alkoi tapahtua. Se jääpuikko irtosi ja sujahti Vauhkosen manttelinkauluksesta sisään varmaankin ihan selkärankaa pitkin.Enpä muista kuulleeni niin sydämenpohjasta tullutta ärråpäätä kuin silloin ja niitä tuli useita. Lähettäjäkin joutui kysymään kesken työnsä että mitä nyt tapahtui. Homma saatiin kuitenkin kunnialla läpi vaikka välillä koko porukka oli kuolla nauruun.
Vauhkonen muistaakseni jätti homman sikseen. Ei kai sitä takapuoli märkänä voi työssä olla rajamieskään.
Venäläisen vuotava myrmkky vaunu Mäntyharjussa oli menossa Haminan satamaan. Näin julkisesti kerrottiin. Karttaa kannattaa katsoa missä Mäntyharju sijaitsee.
Mistä lie Ellonen ollut kotoisin, le vaikka Tampereen poikia.
Rrään jutun kuulin, kun Turkulainen oli pysähtynyt matkallaan Tampereen Teboilin baariin kahville. Oli istahtanut pytään juuri uutisten aikoihin ja kun uutisten lukija oli sanonut ja sitten seuraavaksi sää. Tamperelainen herrasmiehenä oli pompnnut pystyyn ja janonut -Ai mää vai.
Rajamiehillä piti olla hyvä havainnointikyky. En tiedä oliko Ellosella vilkkaampi mielikuvitus kuin toisilla, mutta hänellä oli taito kertoa havaintonsa. Tässä eräs niistä;
Ellonen oli ollut yöllä näkö- ja kuulovartiossa siinä näkötornissa, joka on nykyisen tullin kohdalla Sairasen talon lähellä. Rajan takaa oli kuulunut ampumista ja muut ääniä. Huhujen mukaan Ellonen olisi kirjannut havaitopäiväkirjaan tarkat laukausten kelloajat ja muut äänet sekä oman näkemyksensä äänistä. Laukaukset olivat Ellosen mielestä vankien teloitus ääniä ja myöhemmin kuulunut ”mätke” saattoi kuulua siitä kun ruumiita mätettiin junan vaunuun.
Olen saanut lapsesta saakka katsella kotoani Sääperin järven yli Venäjän Värtsilään. Siellä oli 50-60 luvulla ampumis harjoituksia päivin ja öin. Yöllä valojuovasuihkut olivat tavallisia. Ilmeisesti ampumarata oli hyvin lähellä.
Rajamiehet tekevät työssään tarkkoja havaintoja. Muistaakseni Värtsilän rajamiehet pääsivät oikein valtakunnan uutisiin kun Kalervo Rinne löysi puutavarajunasta juovikkaan ötökän ja tunnisti sen Colorado kuoriaiseksi. Siitähän nousi melkoinen haloo.