Mies, joka oli Wärtsilä

Wilhelm Wahlforss. Benedict Zilliacus kertoo Wärtsilän voimamiehestä

Julkaistu: Sanomalehti Karjalainen 1984, Reino Parkkulainen

Lukija myös avaa teoksen kunnioituksen tuntein, jotka vain kasvavat sivujen myötä. Teoksen syntyyn on tarvittu toistasataa haastattelua eri puolilla Suomea ja laajasti lähdekirjallisuutta. Sisältö ulottuu satoihin kotimaisiin ja ulkomaisiin johtohenkilöihin, suurliikemiehiin ja -teollisuuteen.

Synnyinlahjana tarmokkuus

– Minusta tulee jonkun suuren teollisuuslaitoksen johtaja, en tule tyytymään kenenkään alaisuuteen, sanoi Ville Wahlforss jo opiskeluvuosinaan. Sittemmin hän alkoi kirjoittaa etunimensä tuplaveellä, suku liitti aikaisemmin nimensä loppuun kaksi ässää.

Wilhelm Wahlforssin juuret ulottuvat lautamiessukuun nimeltä Svartz. Isoisän isä muurarimestari, otti tilan mukaan nimekseen Svartz. Nimi katosi erään suvun jäsenen lähdettyä merille. Suvun kaupunkilaistuessa nimi muuttui Wahlforssiksi. Wilhelmin isä oli lahjakas kemisti ja hoiti opettajan virkaa Polyteknikumissa.

Oltuaan jonkun aikaa Pietarissa hän alkoholisoitui vaikeasti, mutta pystyi virkansa hoitamaan. Hän kuitenkin menehtyi halvautuen kohtuuttoman nuoren perheen jäädessä suuriin vaikeuksiin. Muuttamaan jouduttiin usein vuokravaikeuksien takia. Isän perunkirjoituksessa ei ollut mitään arvokkaampaa.

Tarmokas Wilhelm uhkui tulevaisuutta velkaksi opiskellen. Hän valmistui diplomi-insinööriksi, vaikka usein totesi myöhemmin, että hänestä olisi oikeastaan pitänyt tulla lakimies. Hän oli palavasti isänmaallinen, osallistui vapaussotaan ja sittemmin sk-työhön upseerina. Ruotsinkielisyyttä hän puolusti kaiken ikänsä ja ruotsi kaikuikin hänen toimipaikoissaan suomea enemmän; hänen apulaistensa joukosta oli vaikea löytää suomenkielistä sukunimeäkään.

Yhtiöiden pelastaja

Teollisen tiensä Wilhelm aloitti appensa Carolus Wreden teollisuuslaitoksessa mentyään naimisiin Siri Wreden kanssa. Itsenäinen teollisen laitoksen johto alkoi sittemmin Varkaudessa Lehtoniemen konepajalla. Selvitettyään sen vaikeudet ja jätettyään laitoksen hyvään kuntoon etsi Wilhelm uusia haasteita. Seuraava kohde löytyi Viipurista. Vanha yhtiö Oy Zweygberg Ab oli vaikeuksissa ja kaipasi nostajaansa. Asiat onnistuivatkin nopeasti tarmokkaan miehen käsissä ja katse tähyili jo eteenpäin.

Elämäntyö Wärtsilässä

150-vuotta sitten maaherra oli myöntänyt sahalaitoksen rakennusluvan Värtsilään Juvajoen rantaan. Sittemmin jatkettiin raudan sulatuksella ja siitä sai alkunsa kehitys, josta 1920 luvulla yhtiöön tulleen Wilhelm Wahlforssin käsissä kehittyi Suomen mitat huomioon ottaen mahtava yritys. Sen nimi kaikuu kaikkialla maailmassa.

Wilhelm Wahlforss löysi sen kultaisen avaimen, jolla Värtilän rautatehdas nostettiin. Tehtaan osakkeet olivat romahtaneet ja maksoivat vain muutaman markan. Nyt siirryttiin kannattavampiin terästuotteisiin, nauloihin, vannerautoihin, paalauslankoihin sekä galvanoituihin verkkoihin.

Ratkaisevinta kuitenkin oli yhteistyö ja luottamus työläisten kanssa. Ennen kokematonta kannattavuuden parantamisjärjestelmää osoitti sopimus, jolla työntekijät suostuivat alentamaan palkkojaan neljänneksellä tehtaansa hyväksi. Pian he saivatkin hyvityksen tuoton kasvaessa, palkat olivat paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka Wahlforss osoittautui alkuun pelottavan ankaraksi, häneen opittiin luottamaan. Häntä kuunneltiin idearikkaana tarmopesänä. Vaikka elettiin yleismaailmallista pula-aikaa, yhtiö tuotti voittoa, osakkeet olivat arvossaan.

Yhtymä laajenee

Wahlforssin suunnitelmat tähtäsivät laajemmalle. Niimpä sopivan hetken tullen ostettiin Kone ja Silta, Hietalahden Telakka, Crichton-Vulkan, Kotkan Mekaaninen Versta, Äänekoski-yhtiö. Wahlforss kantoi jo tunnettua lempinimeään Vauhti-Ville tai Vikkelä-Ville. Samaa rataa jatkettiin ostamalla Arabia, Nuutajärvi, Turun verkatehdas ja John Stenberg Oy.

Sittemmin on luovuttu verkatehtaasta ja Äänekoskesta. Viimeksi mainitun kauppaa aikoinaan ihmeteltiin. Tuottava laitos 35 000 hehtaaria hoidettuine metsineen myytiin Metsäliitolle.

Sotevan vuodet

Suomen raskaiden sotakorvausten hoitamisessa Wärtsilällä oli ratkaiseva osuus. Vaikka sodan jälkeinen rajamuutos veikin silloisen Suomen suurimman terästehtaan Värtsilästä rajan taakse, alkoivat uudet, entistä laajemmat tehtävät.

Wilhelm Wahlforss otti yhtiölleen pelottavan suuria urakoita. Niissä oloissa rakennettiin jo maailman suurimmat jäänsärkijät. 1960-luvun alussa toimitettiin merijäänsärkijöitä 19 miljoonaa dollaria kappale.

– Jos Venäjällä olisi ollut sellaisia johtajia kuin Wahlforss, ei vallankumousta olisi tarvittukaan, sanoi ministeri Mikojan.

Räiskähtelevän dynaamisen Wahlforssin käsissä yhtymän uhkarohkeat laajennukset herättivät jopa epäluuloja. Toisen maailmansodan jälkeen on rakennettu puolensataa jäänmurtajaa, suurin osa näistä erikoisaluksista koko maailmassa. Yhtymään kuuluu 30 yritystä, 18 000 työntekijää, osa niistä ulkomailla mm. USAssa.

Itsevaltias yhtymässä

Wilhelm Wahlforss teki suuretkin ratkaisut itsenäisesti. Hän lainasi Suomen Sokerille miljardi markkaa kättä päälle lyömällä, pelkällä suupuheella! Hän hyppyytti apulaisiaan mielensä mukaan, otti työhön ja pani pois. Hän saattoi olla armottoman kova, mutta samalla suurlahjoittaja ja työntekijöitänsä kunnioittava.

Wahlforssin apulaiset eivät pitäneet hänen teknillistä taitavuuttaan lainkaan korkealla. Hän johti vaistonvaraisesti terävine ainoineen uskomattomine muisteineen ja keskittymiskykyineen, joista on monia värikkäitä tarinoita.

Pienessä maassa

Moniin kansainvälisiin ja Suomen sisäpolitiikan kysymyksiin Wahlforss joutui myös ottamaan osaa. Hän halusi tehdä kauppaa venäläisten kanssa rakkaan Karjalan tai sen osan palauttamiseksi takaisin. Niinikään hän tuki alkujaan Urho Kekkosta ja maalaisliittoa, vaikka olikin ruotsalaisen kansanpuolueen miehiä. Luottamuksen rikkouduttua Wahlforss puuhasi Honka-liiton puolesta. Zilliacus sanookin sattuvasti sattuvasti: Suomi on pieni maa, siihen ei sopinut kahta suurta mahtia, Kekkonen ja Wahlforss.

Itsenäisyys ja riippumattomuus johtivat Wilhelm Wahlforssin teollista toimintaa. Hän vierasti pankkilainoja sanoen näkevänsä mieluummin, että pankit kumartavat yhtymää ja häntä kuin päinvastoin.

Wärtsilä-yhtymä, Oy Wärtsilä Ab, jonka tunnuksessa ovat edelleenkin Karjalan värit ja vaakuna haarniskoineen koristetuin käsivarsin, oli saman kuin Wilhelm Wahlforss. Hän kehitti sitä neljän vuosikymmenen ajan. Yhtymän etu oli hänen elämässään kaiken yläpuolella, eikä hänen tiedetä etsineen omaa etuaan, vaikka mahdollisuudet siihen olivat avoimet, sanoo Benedict Zilliacus kirjassaan. Hän vakuuttaa etsineensä kielteisiäkin piirteitä teollisuusmiestä tutkiessaan.

Reino Parkkulainen

 

15 comments for “Mies, joka oli Wärtsilä

  1. Paljon rajoilla nähty kohden tulevaan myös historiaa. On iloa ja rakkautta on tekniikan rattaiden kolinan muuttumista kohden hipaisu näppäinten äänetöntä elämää.

  2. Samoin mies joka möi ja vei Wärtsilän muualle !
    Olisi muuten varmaan vieläkin Värtsilässä.

    Aika kultaa muistot. Olisi jos olisi. mutta kun ei ole enää.
    Realismia vähän kirjoitteluun !

  3. !930 luvun lama olisi sulkenut Värtsilän tehtaat ellei Wahlfors olisi ollut niin taitava neuvottelija kuin oli. Siinä arkirealismia Wärtsiläyhtymän historiasta. Kun sopimus työläisten kanssa oli tehty. Matkusti Wahlfors Englantiin ja palatessaan hänellä oli sopimukset tuotteiden myymisestä vuoden verran eteen päin.

  4. Kyllähän fakta ja realismia on se että ryssä sen vei!

  5. näyttää olleen vuoden 1925 zweygberg ab oy:ssä,kangastukkukauppa viipurissa,myöhemmin lappeenrannassa.

  6. appiukon v.1902 hankkimalla lehtoniemi ab:n `toimeenpaneva johtaja` vuodet 1920-25 yhtiö konkkaan 1929,antti ahlström oy hankki laitoksen omistukseensa -30.

  7. wilhelm wahlforss-BLF http://www.blf.fi/artikel.php?id=1569….aiheessa huomattakoon nimi rainer von fieandt,nfb:n/pyp:n johtaja,johtokunnan pj wärtsilässä,mattsonin kuoleman jälkeen kone ja silta pankin hallussa panttina,fieandtit ja arppet,alahovin tila j.n.e……fiskars..jagob finno/jaakko suomalainen…..

  8. …reino parkkulainen….oliko laura parkkulainen ,asemanhoitajan tytär,myöhemmin aviossa lauri puukko-jannen poika marttiinin kanssa ,suvussas?toimi postineitinä roissa….muita värtsejä…kauppaopiston rehtori reino sairanen,rautakauppa teräksen paikallisjohtaja ernest sormunen…oliko joku seppä-rantasen poika,jolla reijo niminen poika..kunnan kotisisar` asta-helena varis`…meitä oli iso joukko kersoja,joilla oli vähintääns toinen vanhemmista karjalan siirtolaisia ja toinen paikallisia.pohjois-suomessa toimi teurastamo ja lihanjalostamo nimeltään karja-pohjola…siitä mukaellen jälkikasvu oli karjapohjolasta…..

  9. korjaus ei ollutlauri vaan olli olavi marttiini lauran siipan nimi,lauri-velimies pyöritti l.marttiinin konepajaa ja myöhemmin myös puukkopajaa.sorry.olihan roissa väänäsellä kukkapuoti asemieskadulla talossa ,missä uutisvuotaja jari tervo varttus,samoin pitkäsestä laina-tytär sairaanhoiturina,siitä aiemmin kertomastani varolasta nyk.huovisen paikka,luultavasti juuri mainitun matin tytär,avioitui paikallisen metsä-ja uittopomon janne/jussi ollilan kans.

  10. laitoin tuon blf:n (biografiska lexikon för finland)jutun tyrkylle …..ruotsinkielisten näkemys w.w:stä….

  11. historiaa vähemmän kaunistava kuvaus nicke ludvikista samoilla sivuilla…sponsorina sortavalainen herman hallonblad tärkeä businesskumppani,möhkön historia…….siis.blf/nils ludvik arppe…kieli ruotti.

  12. ….eemeli-pojan taustoja:gammalfarfar matts svartz avioitu anna margareta wahlfors`n kanssa,7 lasta,joista 1poika ja 1 tytär ottivat äitinsä sukunimen +lisä-s,poika oli erik.hän oli kauppiaana kristiinankaupungissa,isä oli kotosin storå`lta,isojoelta.poika henrik alfred ”fisken”wahlforss syntyi kr-kaupungissa,vartuttuaan opiskeli pietarissa alexanterin yliopistossa vuori-insinööriksi.valmistuttuaan toimi polyteknisessä n poikansa emil wilhelm…villen eka työmaa oli fiskarsilla,käväs noin vuoden ajan pietarissa alfred nobelin lafkassa piiräjä-insinöörin pestissä,takas fiskarssille,oli pohjalaisten valkosissa joukoissa sisällissodassa………möhköstä pikkasen:masuunin omistus siirtyi 1800-luvun puolivälin tienoilla pietarin saksalaisille,arppe hankki maaomistuksia samaan aikaan tienoilta,jokirantapellot karjanruokaa.masuuniin tarvittiin tehoja lietsoihin,padotusta korotettiin,vedet nousi heinämaille.no arppe tottuneena prosessoimaan,teki valituksen,pato määrättiin laskettavaksi .prosessit oikeudessa oli aikaavieviä,sakut vetäytyivät,arppe ja hallonblad hankkivat möhkön omistukseensa,pato entiselleen.hallonblad oli pääomittaja ja osakas.arpen kuoltua ,hänen puoli-veli tuli holhoojaksi alaikäsille lapsille…..wärtsilän omistukset ajalla1904-1918…viipurilainen seth solbergistä tuli huvudägare ja styrelseordförare kuolemaansa asti 1918…..aiemmin mainittu herman hallonblad oli
    sortavalan pormestari,pyp-pankin johtaja,kartanoiden omistaja,juristi,lahjoittaja,ei perillisiä………1920-luvulla von fieand, pyp,suomen ruotsalainenkulttuurirahasto….tänä päivänä wallenbergit investor-yhtiöllään suuromistaja

  13. seth sohlbergin testamentti suomen ruotsalainen kulttuurirahasto,fond nr 94.rahastoissa usein wärtsilää lahjoituksissa.sohlberg hankki omistukseensa parviaisen viipurin toiminnot parviaisen kuoltua,helsingin liiketoimia jatkoi rehnlund.sohlbergillä oli m.m.kalvanointilaitos ja metallituotepaja mahdollisesti pakattiin wärtsilään.yllämainitussa fondi 94:n sivuilla mainintaa,vare goda.

  14. TUORETTA tietoa arppe_svärissä;:::sukuselvitys David Juhonpoika Wegeliuksen s. 4.4.1696 PAIMIO jälkeläisiä yht.398 taulua. Laatija anneli kotisaari ea.kotisaari@gmail.com julkastu12.08.2018. Taulut18 JA19>>>>N.L.Arppe ja H.Hallonblad ovat 1.rangin serkut äidit Wegeliuksen sisarukset ,samoja myöskin von Fieadtit,jotta silleen>>>>>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *