Lapsuusmuisto

Kiitos Tuulalle ihanasta lapsuusmuistelosta. Tarinasi sai minutkin hereille ja muistelemaan omaa lapsuuttani Vanhassa Värtsilässä, ajalta kun ei ollut tulevista sodista tietoakaan. Toivottavasti kukaan lukijoista ei pahastu jutun aiheesta.

Asuimme – äiti, isä ja minä – vankiputkalla. Oli kuuman paahtava kesäinen päivä. Leikimme Hilkka –serkkuni kanssa kotini pihamaalla. Olisimmeko olleet ehkä noin viisivuotiaita. Naapurin Erkki, jo koululainen, maleksi muina miehinä yli maantien Hilkkojen luokse. Hän oli jo sentään ekaluokalla koulussa. Pihamaalla oli jostain syystä puinen iso laatikko, ikään kuin pystyssä. Erkki sanoi: ”Mänkääpä tytöt istumaan tuohon, pöksyt alas ja polovet koukkuun niin mie katon”. Teimme työtä käskettyä!

Salamana isä Yrjö tuli paikalle. Voitte arvata mikä mekkala siitä seurasi! Erkki paineli kotiinsa sen siliän tien. En tiedä, liekö vanhempien kanssa asiasta puhuttu, kun hyviä naapuruksia oltiin. Toinen Hilkka teki myös katoamistempun. Jälkeenpäin me Hilkat oltiin ”äimän käkenä” että mikä tässä nyt meni pieleen. Ja se ensimmäinen Hilkka, minä siis, sain rapsakan selkäsaunan, kirveli pitkään! Eipä ollut tuohon aikaan, jos myöhemminkään minkään sortin sukupuolivalistusta.

Sanonpa vaan näin jälkikäteen, että voi niitä aikoja, voi niitä tapoja! Tänä päivänä saadaan valistusta ”tuutin täydeltä”, varhaisesta iästä lähtien. Parempi niin, kuin olla asioista ”äimän käkenä”!

Hilkka Partanen

1 comment for “Lapsuusmuisto

  1. No voi voi sentään.. on se niin väärin saada rangaistus vaikka ei ole tehnyt mitään pahaa. Pst.. olisiko sinulla Hilkka vielä lapsuusmuistoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *