Värtsilän työväen näyttämön kronikka 05.12.1938

 

Nyt te vielä kaikki ootte hyvin herttaisia täällä.
Kohta teillä varmasti on turkin nurin päällä.

Värtsilässä näyttämö on tehnyt työtä sommoo.
Siellä kun näytetty jos jonkinlaista konnoo.
On nähty draamat, farssit ja monenlaiset tanssit,
Operettikin meni   – – – – – enpä sanokkaan.

Iloisessa talonpojassa tehtiin työtä kovvoo.
Vaikka ei niihin lauluin saatu oikein ääntä sommoo.
Kun suomennus ol’ surkea ja sävellys ol’ korkea.
Ja laulajatkin taisi olla – – – – – enpä sanokkaan.

Kotkasta on eräs sälli riuskanlainen täällä.
Se kulkee niin kuin syksyn myrskyt yhdeksällä päällä.
Jos päivän kaks’ ois’ opiks’ niin Sapliiniks’ se sopis’
Ja voisi hänet laittaa vaikka – – – – – enpä sanokkaan.

Vaan ”Tulipunakukasta” oli laulu kaunis
Kuink’ RAKKAUS tuli Olaville kehnonmoiseks’ tauviks’
Hän viettel’ naista monta vaikka kuinka viatonta
Ja kaikillen hän lupas’ aina – – – – – enpä sanokkaan.

Nyt Matikaisen Assolla ol’ tässä hieno temppu

Kun heilutella passas’ hänen vaikka kenen henttuu
Hän sulin käsin koitti, ja sydämetkin voitti
Liekö luvannii jo saanu – – – – – enpä sanokkaan.

Neiti Eeva Valliuksesta ei koskaan pitäis’ laulaa
Kun joka vuosi leikkiä ei ymmärrä hän lainkaan
On siinä tyttö soma, kun sais’ vain kullan oman
Vaan kyllä siltä kysyttäisiin – – – – – enpä sanokkaan.

Kosken Martti pojista on reipas sekä sorja
Kyllä siinä on hauska poika, lemmenkukka norja
Kyllä tyttöjä hän saisi, vaikka satoja hän naisi
Mutta jopa sillä Martilla on – – – – –  enpä sanokkaan.

Savolaisen Sirkasta on pieni hauska juttu
Se nyt teillen laisinkaan ei taida olla tuttu
Kun isä tuli matkoilta yöjunasta autolla
Niin rapuilla hän näki että – – – – – enpä sanokkaan.

Herra Martti Järvisestä, mittees tuosta tuumais’
Ettei häntä ylenmäärin synnilliseks’ luultais’
On siinä potra poika, joka profiilinsa hoitaa
Hän tahtoo aina olla niin kuin – – – – – enpä sanokkaan.

Neiti Hämäläisellä on yksi haka varma
Kun Martista hän viekoitteli itsellensä armaan
”On siinä hauska pari”, sanoi Seleniuksen Mari
Kun he kulki illansuussa – – – – – enpä sanokkaan.

Rouva Pulkkinennii tähän lauluun pitäis suaha
Sillä kun on riivatulla näyttelijän nuama
On hällä mieli paha, kun katsomo ei ala
Käsittämään näyttämöltä – – – – – enpä sanokkaan.

Pianisti suruissansa pimputtelee virsii
Kun huoneessaan ei hällä ole lasin päällä hirsii
On siinä tyttö leski – sekä kuoron tänne keksi
Joka hohta voisi laulaa vaikka – – – – – enpä sanokkaan.

Kirsti-neiti kerran oli hyvin herttaisella päällä
Kun Asson kanssa pussasivat eteisessä täällä
Suut kun oli heillä kohdakkain, minä paiskin ne vastakkain
Kyllä heillä silloin näytti olleen – – – – – enpä sanokkaan.

Ukko Savolaisella on ihmeellinen sakki
sellaista ei joka mökin lattialla latki
On joka sorkka yössä näyttämöllä työssä
Heistä voisi vaikka tulla – – – – – enpä sanokkaan.

Nurmeksesta eräs likka on tainnut tänne tulla.
Siitä tulis’ muutamalle hauska ”Pimpanpulla”
Kun hymyilee vain kerran, hän sillä hurmaa herran
Ois’ valmis vaikka vietäväksi – – – – – enpä sanokkaan.

Savolaisen Lassi-poika tästä vielä puuttuu
se ei ole vielä tainnut kehenkään täällä suuttuu
se on aina kohtalainen, kaikillen samanlainen
Eikä ällyy vielä olla – – – – – enpä sanokkaan.

Äsken kuulin kummanlaisen akkain suusta pauhun
Että Partasella kytemään on käynyt lemmensauhu
Hän kahdenkesken kullalleen metsässä viserteli
Hän kujerteli kullallensa – – – – – enpä sanokkaan.

Ikosen Olli on näytellyt aikamiehen ossii
Ensi kerran hällä nyt on oma ”Joulupotsi”
On hällä varmaan hauska oman porsaan kanssa nauskaa
ennen kuin tulee vinkujia – – – – – enpä sanokkaan.

On näyttämöllä jättiläisen alku Turusen Veikko
Ei äänensäkään puolesta hän ole kovin heikko
Jos milloin syntyy pälinä, on Veikon ääni ylinnä
Hän tietää kaikki tarkemmin kuin – – – – – enpä sanokkaan.

Rantasen Aarteesta taitaa näyttelijä tulla
Vaikka hälle tarpeen olis’ vielä oma tuutilulla
Kun näyttämöllä ostelee, niin sanat selvästi päästelee
On siinä poika sellainen kuin – – – – – enpä sanokkaan.

”Kovan onnen lapsia” taas näytteli tää kerho
Emäntänä siinä pyöri – neiti Irja Perho
Siinä esitettiin elävin, sulin liikkein, terävin
Kuinka raskasta on köyhän elää – – – – – enpä sanokkaan.

Kuka kumma sellainen lie ollut miehen retku
Kun näyttämön pukuhuoneeseen ol’ vienyt naisen hetkun
Ei siellä oltu somasti, vaan heiluttu ol’ kovasti
Ol’ siellä kaikki sekaisin kuin – – – – – enpä sanokkaan.

Viherpuu hän katselee kun toiset lukee roolii
Virheet niistä hissun kissun pois kaikki koittaa poimii
”Sie paholainen hule, elä sieltä silleen tule,
Vaan tästä tänne tällä lailla, sillä lailla, jooo…”

Nyt teurastaja Kurvilla on ollut aika kiire
Kun rautasillan korvassa on hällä haaraliike
Siellä virapelityönä kauppaa lyödään yöll
Sieltä – – – – – enpä sanokkaan.

Värtsilässä nähty on nyt sellaistakin unta
Viherpuusta saisi myöskin tulla pariskunta
Kun mies on ylen mehevä ja näyttämöllä rehevä
Niin sais’ olla naisillekin – – – – – enpä sanokkaan.

Ettehän Te kuitenkaan nyt leikistä vain suutu
Eikä moisen hölmön kanssa käsikähmään puutu.

Share

3 comments for “Värtsilän työväen näyttämön kronikka 05.12.1938

  1. Hilkka Partanen
    19.6.2018 at 13:22

    Tämän hieman onnahtavan kronikan kirjoitti aikanaan nuori kiharatukkainen ”iltanäyttelijäpoika”, siksi heitä silloin kutsuttiin. Tapasin hänet myöhemmin, vuosikymmeniä sitten työpaikallani Centrumin ”taloustavarassa”. Hän oli lomamatkalla. Ihme kun vielä tunnisti, silloin jo neljän lapsen äidin. Oli hienoa tavata, kun ”kiharatkin” olivat vielä tallella.

    Hilkka Partanen

  2. 19.6.2018 at 15:42

    Vanhan ajan kronikat viläköniitä harrastetaan. Vielä 1950 luvulla ne kuuluivat erilaisten yhdistysten iltamaohjelmaan

  3. Esko Tarvainen
    28.6.2018 at 20:00

    Nyt tämä kännykkä aika ja muovia on jokapaikassa. Tytön pojan kanssa katsoimme jalkapallo peliä. Minä nukahdin kesken pelin. Heräsin piipitykseen. Poika pelasi peiton alla tietokone peliä. Ukki heräsi ja sovittiin, että kännykkä on kiinni meidän kesäisen yhteisen jakson ajan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *