Olin mökillä. Alustin juuri leipätaikinaa. Radio soi hiljaista musiikkia taustalla. Yhtäkkiä se lakkasi soimasta. Samanaikaisesti kuistilla alkoi kolista. Tuulenpuuska paiskoi retkituolit nurin ja alkoi kuljettaa niitä pitkin pihamaata. Siinä ssaivat kyytiä myös kuistille jätetyt kengät ja muu pikkutavara. Kourat taikinassa riensin ikkunaan katsomaan minne asti omaaisuutemme oli menossa. Onnekssi puuska jätti tavaramme pihalle, mutta yhtä kenkää piti miensvoimin etsiä varvikkosta. Löytyihän se.
Mutta entä sitten? Sähköt olivat poissa. Miten kävisi leivänpaiston? Taikinan annettiin kohota ja mietittiin varasuunnitelmia. Jos ei sähköjä säädyllisessä ajassa tulisi, pitäisi varmaan ottaa taikinakulho syliin ja lähteä kiikuttamän sitä kylälle. Onhan sinne vain noin 10 km. Kyllä siellä on aina sähköt pelittäneet. Tämä varasuunnitelma otettiinkin sitten käyttöön.
Entä jos puita on kaatunut tielle? Otettiin moottorisaha mukaan kaiken varalta. Sille tulikin käyttöä ennenkuin päästiin ”pikitielle”. Poikittainen koivunrunko sahattiin kahdesta kohdasta, että jaksettiin vyöryttää rungot tieltä. Eikä muita ezteitä tullut, kun joku olijo raivannut kuusen latvan lähes kotiportiltamme.
No niin. Sähkäuuni kuumenemaan ja leipiä leipomaan. Voi ei! Täälläkään ei ole sähköjä. Entä jos teen taikinasta rieskoja ja kypsennän paistinpannulla. Onhan meillä puulämmitteinen hella. Olisi se aikamoinen homma näinkin isosta taikinasta ja tulisiko edes syötäviä. Leivinuunin lämmittäminen veisi liiaksi aikaa ; taikina ennättäisi kävellä ovesta ulos.
Meillä on naapureia ja hyviä sellaisia! Soittokierros tottikin tulosta. Lähinaapurissa oli uuni vielä lämmin. Ja taas sai taikina kyytiä tällä kertaa leipien muotoisina.
Olikin oikein mukava istua rupattlemassa ja panemassa maailman asioita mallilleen.
Talon emännän pöydällä oli lettutaikina ollut odottamassa sähkönihmettä. Se ei kuitenkaan ollutkarkaamassa astiastaan ulos.
Kun leivät olivat kypsät, saatiinkin nauttia lämpimästä leivästä ja sen päälle sulavasta voista lettujen sijaan.
Sitten kotiin. Toinen naapuri ihmetteli uunipellin kanssa kulkijaa klätiellä. Siinä selvitettiin hänenkin sähköongelmansa. Hän aikoi panna takkaan tulen ja ruokapadan sinne.
Kun keinot loppuu, niin konstit alkaa.
.. siinä tositeeveetä elävästä elämästä. Siinäpä on hyvät vinkit tarpeen. Eihän siinä suoranaisesti hengenvaaraa ole, mutta kiusaa kuitenkin. Tätä kirjoittaessa kännykässä on voimassa viesti, joka kertoo sähkökatkon alkaneen Värtsilässä eilis iltana , eli pakasteet alkaa olla sulaneet. Pitänee lähiaikoina mennä luuttuamaan jäätelöt lattialta.
Spriikeitin ja tenua löytyy varastostani, jos pitkä sähkökatkos tulee saa sillä keitettyä ruuat ja kahvinkin. Lisäksi tulitikkuja tarvitaan ja gallona vettä varalle. Vuosien saatossa olen joitakin kertoja joutunut turvautumaan Trangiaan kuten retkikeittimen tuotenimi kuuluu. Ilman spriikeitintä olisi ateria ollut kuivamuonaa. Varalle vettä on otettava melkein heti kun sähkökatkos yllättää, myöhemmin myös veden saanti loppuu.
Irenellä ollut leivänpaiston kanssa samansuuntaiset
seikkailut kuin meillä aikoinaan hirvipaistin kanssa.
Kun kaupat on kaukana ja porukkaa ja juhannus tulossa
on pakko ahtaa pieni jääkaappi ja pakastin mahdollisimman
täyteen. Ei siinä mieli mettä keitä kun katkos jatkuu, jatkuu
ja kaapeista kuuluu sulamisen lirinää.
Meilläkin laitettiin just lättypannu hellalle kun eilinen katkos alkoi.
Se nyt oli kuitenkin pieni harmi siihen verrattuna, mitä kaikkea
harmia sähköttömyys suuremmissa talouksissa aiheuttaa.
Jouluna ja vuodenvaihteessa pitkät sähkökatkot riepoivat
ainakin näitä rajaseutuja. Sama meininki on nyt juhannuksenakin.
Ei Kaustan mökillä sähkökatkot haittaa. Mökillä on tunnelmaa kun petromaski valon antaa ja lyhti saunan ikkunan ulkopuolella loistaa. Pienen vartalon voi pestä näppituntumalla.