Rajajotos, ”Ukon tien taivallus ja tarinat”

Taulu Karjalan Armeija. Selin kuvaajaan päin kenraalin perillinen Sari Autti.

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen aktiivi Jussi Raerinne yhteistyökumppaneineen järjesti heinäkuulla mittavan sotahistoriallisen tapahtuman ”Ukon tien taivallus ja tarinat”.

Tilaisuus koostui kolmesta eri osasta. Ensimmäinen osio oli Kaurilan kylätalolla, jossa oli kokoontuminen kahvitteluineen, nimenhuuto ja ohjeet. Historiallista osuutta käsiteltiin lehtileikkeiden ja kuvien muodossa.
Toisen osuuden muodosti maastomarssi ”Tuntemattoman sotilaan” reittiä rajalle. Kolmas osuus vietettiin rajamiesten Kukonkaulan partiomajalla.

Nimi ”Ukon tie” tulee kahdeksannen jalkaväkirykmentin (JR8) komentajan kenraali Pietari Autin mukaan. Autin peitenimi oli ”Ukko” ja heidän rykmenttinsä vaiheita vaiheita on kuvattu peitenimellä ”Ukon tie”. Kyseinen JR8 reitti kulki Värtsilän kohdalta Syvärille saakka. Rykmenttiin kuului myös kirjailija Väinö Linna, joka teki ”Ukon tietä” maailmalle tutuksi omalla tavallaan sotaromaanissaan Tuntematon sotilas. Kirjassaan hän käytti palvelustovereidensa ja esimiestensä ominaisuuksia esikuvinaan kirjan henkilöille. Ehkä tunnetuin ”Tuntemattoman” henkilöistä oli samassa joukkueessa taistellut nilsiäläinen Einari Kokkonen, joka sai kirjassa nimekseen Koskela.
================================================

Nimenhuuto, etualalla Sari Autti

Ohjeet

Vasemmassa kuvassa Jussi Raerinne ohjeistaa ja oikealla Jukka Päivinen neuvoo terveystietolomakkeen täytön.
Tilaisuus alkoi Kaurilan kylätalon pihalla nimenhuudolla ja ohjeistuksella. Jussi tähdensi vielä, että onhan kaikilla passi tai kuvallinen henkilötodistus, koska henkilöllisyys tarkistetaan ennen rajavyöhykkeelle siirtymistä.

Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) päällikkö Jukka Päivinen kertoi ainakin minulle ihan oudosta asiasta, nimittäin piti täyttää henkilötietokaavake, johon piti laittaa henkilötietojen lisäksi mm terveystietoja, allergiat, lääkkeet, lähiomainen. Kaavake piti kuljettaa matkan ajan ja hävittää sen jälkeen. Tämä on kuulemma MPK:n tapa siltä varalta jos jotain sattuu..

Tämän jälkeen kyläpäällikkö Reino Löppönen kertoi Hyrsylänmutkan evakoista, jotka tuotiin toukokuun 25 v 1940 junalla Kaurilaan .

Hyrsylän vankien muisto

Kyläpäällikkö Reino Löppönen kertoi kuinka monin tavoin tämä Kaurilan kansakoulu, nykyinen kylätalo liittyi sotahistoriaan. Tämä edessämme oleva kivipaasi on pystytetty Hyrsylänmutkan vankien kunniaksi tai muistoksi, jotka tulkintatavasta riippuen jäivät, tai jätettiin vihollisen vangeiksi. Vapaaksi päästyään vangit tuotiin junalla tähän Kaurilan asemalle ja majoitettiin aluksi tänne koululle. Tästä matka jatkui sitten karanteeniin Helsinkiin.
==========================================

Kutsuvieraita
Jotokselle oli saatu arvovieraita, jotka toivat mukanaan ”Ukon tiehen” liittyvää materiaalia. Aineistoa oli niin paljon, että sen läpi käymisessä olisi mennyt koko päivä. Ilkka Hakulinen toimi esittelijänä
– JR8 Rykmentin komentajan, jääkärikenraali Pietari Autin pojan tytär Sari Autti.
– Einari Kokkosen tytär Riitta Lyytinenja miehensä Jorma. Kokkosen sisaren tytär Terttu Kivistö.
– Kauppatiedeiden lisensiaatti Ilkka Hakulinen syntyään Tohmajärven Akkalasta.
=========================================
Tässä jotain otteita, mitä noista lehtileikkeistä jäi mieleen Ilkka Hakulisen luennosta:
Väinö Linna kertoi jollekin toimittajalle Einari Kokkosesta ”Se oli kansan mies, minä niin tykkäsin siitä.. ”
Ilmeisesti Kokkonen oli liiankin kansan mies ja veljeili alamaistensa kanssa. Tässä eräs arvostelu päällystökortista jouluna v 44; Siinä on arvosteltu Einarin vireyttä välttäväksi, kurinpito välttäväksi, aloitekyky heikoksi, mutta johajataito hyväksi.

Esimiehet eivät aina tykänneet kun Einari ei malttanut pitää ajatuksiaan omana tietonaan.. Tässä eräs Einarin tokaisu jostain esimiehestään eräässä ehtileikkeestä;
”jos kaikki saamani käskyt olisi toteutettu, niin varustukseksi olisi riittänyt uimahousut, että porukka olisi päässyt uimaan Pohjanlahden yli.. ”

 

Ilkka Hakulinen

Ilkka Hakulinen esitelmöi aiheesta ”Tuntematon sotilas lähikuvassa”

Sotahistoriaan sekoittuu sopivasti Väinö Linnan näkemyksiä jatkosodan vaiheista elokuvassa Tuntematon sotilas, jonka alku sijoittuu tänne Värtsilän pohjoisosiin, Kaustajärven ja Kenraalinkylän välille. Linna kuului tähän JR8 kärkiosastoon. Asemasotavaiheessa Syvärillä oli vartiovuorojen välillä paljon aikaa ja Linna päätti kokeilla ensimmäisen kerran kirjailijan kykyjään laatimalla kertomuksen rykmentin etenemisestä ja taisteluista rajalta Syvärille. Hän lähetti sen toiveikkaana WSOY:lle, mutta kustantaja palautti sotakuvauksen takaisin todeten, että teksti oli liian kehittymätöntä ja kömpelöä. Tämä ei kuitenkaan lannistanut Linnaa vaan kytemään jäi ajatus oikeasta sotaromaanista. Ja noin kymmenen vuotta myöhemmin hän kirjoitti ”Tuntemattoman sotilaan.” Kirjassaan hän käytti palvelustovereidensa piirteitä esikuvinaan.

Moottorimarssi

Moottorimarssi

Siirtyminen Kaurilan kylätalolta Kaustajärvelle tehtiin kimppakyydein koska ”Huoltotien” pysäköintialueella oli vain vähän tilaa. Silti ajoneuvoletka oli kunnioitettava näky.

Evl Matti Majoinen kertoi, kuinka tämä paikka liittyy sotahistoriaan sekä ”Tuntemattomaan”

Huoltotien taulu

Taulussa on Tuntemattomasta lainattu teksti:
”Heikosti ajettu kärrytie, tai oikeastaan vain pari metsään ajettua kärrynraidetta kiemurteli halki korpikuusikon.Sen varteen oli pystytetty telttoja, ja niiden vaiheilla makaili tai liikuskeli miehiä. Tähän oli edellisenä iltana teltat pystytetty ja miesten mielet oli hetkeksi vallannut outo vakavuus, kun päivystäjä oli kiertänyt teltoissa ilmoittamassa: Ei mitään meteliä sitten.Rajalle on runsas pari kilometriä matkaa.”

Huoltotien taululla

Näin kuvasi Väinö Linna Tuntemattomassa Sotilaassa Jalkaväkirykmentti 8:n tuloa 30.6.1941 Kenraalinkylään ja ”huoltotielle”, vanhalle kylätielle Kenraalinkylästä Saarivaaraan. Linnoitus- ja rakentajapataljoona 464 rakensi sen sitten heinäkuun alussa koko 11. divisioonan huoltotieksi.

Vain kapea tie

Eipä ole huoltotie juuri sen parempi kuin silloin sota-aikanankaan. Tosin nurinaa ja purnausta tällä ”tuntemattoman sotilaan tiellä” tällä kertaa ei kuulunut. No ehkä helteisen sään vuoksi teki mieli purnata, mutta hyökkäyspäivänä silloin vuosia sitten oli lämpö myös +31 astetta.

Matka jatkui reippasasti. Mukana olleen matkamittarin mukaan nopeus ei laskenut alle 5km/h missään muualla kuin rajan varren poluilla samotessa. Parin kilometrin jälkeen oli jo ensimmäinen juomatauko. Sai ammentaa puhdasta kraanavettä puhtaasta tonkasta puhtaalla kauhalla puhtaisiin mukeihin. Lisäksi oli suolaista naposteltavaa. Siinä mietiskeltiin, että silloin ennen nestetaankkaus on pitänyt jokaisen käydä itse hoitamassa reitille osuneista lammista tai ojista. Tuskin oli suolakurkkujakaan.

Näyttökuva ”Maastokartat” sovelluksen näytöltä. Reitti on pysähtynyt paikkaan, jossa pysähdyimme rajalle. Matka oli kokonaisuudessaan 7,160 km

 

Risukkoa

Matka oli enimmäkseen erittäin hyvää pikkutietä tai polkua. Vain jokunen pusikko osui kohdalle.

Reittikartan 3 ja 4 (km) välille sattuu Ilomantsin tie. Siinä oli ruokailu. Syötiin hienosti ”ulkona” lohikeittoa.


Hyvä ruoka, hyvä mieli. Ilmeistä päätellen ruoka oli erinomaista

 

Hyvä ruoka hyvä mieli

Parin kilometrin päästä tultiin rajavyöhykkeen takarajalle (reittikartassa 5 km merkin paikkeilla) Siinä oli henkilötietojen tarkastus. Rajamiehillä oli työkeikka jossain muualla ja me saatiin odotella heitä. Tällaiset tauot ovat retkillä miltei parasta antia, koska vasta silloin aletaan tutustua toisiin lajitovereihin ja tietojen tasaaminen alkaa spontaanisti. Marssiessa ja matkalla pystyy keskustelemaan vain niiden kanssa, jotka ovat siinä aivan lähellä

Passien tarkastus

Rajavartijat Sepponen ja Piiparinen, tarkastusvuorossa Eero Jako

Lännen reunalla

Noin kilometrin jälkeen tulimme sitten ”lännen reunalle”. Aukon toisella puolella alkoi suuri Itä, valtava Venäjän maa. Monelle oli ensimmäinen kerta elämässään olla näin Lännen ”reunalla”. Kuitenkin risupöheiköt olivat samanlaisia aukon molemmin puolin. Majavat eivät olleet välittäneet vähääkään kenen maata tämä on, olivat nostaneet veden pintaa ja tappaneet kuusikkoa kummaltakin puolelta. Evl Matti Majoinen piti pienen esitelmän JR8 kärjen vaiheista juuri tähän paikkaan.

 

Raja railona aukeaa

Partiomajalla

Väliohjelmaa.

Kranaatin heitto. Tässä kolme kuvaa laitettu rinnakkain
Makkaran paiston ja seurustelun välillä käytiin leikkimielinen kilpailu ”käsikranaatin” heitossa. Pojat on poikii.. niitten täytyy saada heitellä jotain. Kiven heiton jokainen poika osaa, mutta ei tämä käsikranaattia kuvaava murkula ainakaan minulla osunut siihen mihin piti. Parhaat heittäjät palkittiin. Itse mielessäni ajattelin, että aivan liian helppo homma tämä kuitenkin oli vaikka itse en osannut sitäkään. Ei ”Tuntemattomassakaan” kukaan heittänyt tai ampunut seisaaltaan saamatta itse osumaa. Jos minun pitäisi heittää ojan pohjalta jotain niin eipä onnistuisi. Tätä leikkimielistä kilpailua voisi tietysti vaikeuttaa heittämällä ojan pohjalta.. tai heittää telamiinan tai kasapanoksen kokoista möykkyä.. No, sitten kisan järjestäjä tietysti joutuisi edesvastuuseen kun huonot nivelet pettäisivät

Rajamies ja koira
Rajamiehet esittelivät toimintaansa. Auton esittely kiinnosti erityisesti meitä poikia. Rajakoira kiinnosti myös tyttöjä.

Yhteyksia sovitaan

Selin Jorma ja Riitta Lyytinen, oikeassa reunassa Riitan serkku Terttu Kivistö

Nuotiolla


Heti marssilta tultua oli nokipannukahvit tykötarpeineen. Makkaroitten paistaminen, kranaatin heitto, saunominen, uiminen ja muu seurustelu vuorottelivat hyvässä sovussa ja sopivassa helteessä. Rajamiesten makkaranpaistokepit olivat niin pitkiä, että melkein olisi pitänyt mennä nurkan takaa paistamaan. Muistaakseni jossain venäläisten vitseissä moititaan suomalaista sotilasta ”finski soldaat on hullu soldaat kun tekee ison tulen niin ei voi olla lähellä, pitää mennä kauas..”. siinä taitaa olla perää.

Kiitokset yhteistyötahoille, jotka mahdollistivat tämän tapahtuman
– Maanpuolustuskoulutus ry
– Kaurilan Erä ja Kaurilan kylätoimikunta
– Rajavartiolaitos
– Tohmajärven reserviläisyhdistykset
– muonitus Kahvila-Ravintola Kotipirtti

Kiitokset myös yksityishenkilöille ja maanomistajille, joiden myötämielinen asenne helpotti ratkasisevalla tavalla tapahtuman suunnittelua ja toteuttamista.

Erityinen kiitos tietysti kaikille mukanaolijoille; me yhdessä teimme tämän tapahtuman, ei kukaan meistä yksin!

Teksti ja kuvat: Alpo Rummukainen

Lue myös:

14 comments for “Rajajotos, ”Ukon tien taivallus ja tarinat”

  1. Kiitos Alpo hienosta tapahtuman kuvauksesta👍

    On ollut mielenkiintoinen päivä osallistujilla.Kuvaksen perusteella tosi hyvin järjestetty tapahtuma.Jokaisen historian harrastajan unelma🤗

    Siinähän on valmis tuote Värtsilän matkailun edistämiseen.

  2. Oho, kartta jäänyt minulta lähettämättä.. Varmaan Eira sen laittaa kunhan ehtii.

  3. Hieno tarina. Ja kuten Jorekin, valmis tuote matkailukäyttöön.

  4. Jussi, voisitko lähettää tästä vinkkiä tai linkkiä mukanaolleille. Samalla voisi pyytää jos kellä on videoita You Tubessa. Linkkejä voisi varmaankin liittää tämän jutun yhteyteen. Eiralta saa tarkemmat ohjeet linkkien laitosta.

  5. Asia hoidossa; olen ollut jo tänään yhteydessä MPK:n Joensuun koulutuspaikalle sekä koulutus- että piiripäällikköön.
    Heidän toimestaan viesti lähtee / on jo lähtenyt kaikille mukana olleille ja juttu on linkitetty myös MPK Pohjois-Karjalan Facebook – sivuille.

  6. Mainioiden ihmisten mainio reissu mainiosti kerrottuna. Ja karttakin oli jo mukana jutussa.

    Itselleni oli uutta tietoa mm. Tuntemattoman Koskelan esikuva, pienviljelijä Einari Kokkonen Nilsiästä. 1950-luvulla palveli Sääperin vartiolla rajajääkäri Matti Kokkonen, kotoisin Nilsiästä. Hänen jälkipolviaan olivat neljä potraa poikaa, yksi myös luokallani Patsolan alakansakoulussa.

    Innostuin hiukan selvittelemään muitakin Tuntemattoman henkilöitä ja huomasin, että Joensuun Kauko Rummukainen oli ollut Tuntemattoman Rahikaisen esikuvana. Lieneekö Alpolla tässä aihetta uuteen juttuun, vähintäänkin kommenttiin.

  7. Eipä ole tietoa ”Rahikaisesta”. Tuosta Kokkosesta tuli Kaurilan kylätalolla paljonkin tietoa ja marssilla ja tauoilla rutkasti lisää. Kokkosilla on on Nilsiässä sukutila joka on ollut heillä jo 1600 – luvulta saakka. Siinä on asunut monta sukupolvea yhtä aikaa. Esimerkiksi ainakin johonkin aikaan on ollut kolme miniää yhtä aikaa voimakastahtoisen emännän komennettavissa. Ehkä senkin vuoksi Einari Kokkonenkin oli ”kansan mies” ja tuli ihmisten kanssa toimeen sotasavotassakin. Jospa nämä Lyytiset; Einarin läheiset tulisivat tähän palstalle itse ilmoittautumaan niin kysyttäisiin tuosta Matti Kokkosesta.

  8. Tulikohan huoltotien varressa nähtyä autio talo kivikujan seuratessa kulkijaa. Siitä rintamies talosta läksi maailmalle kaikki syntyneet lapset. Kauko Vepsäläinen isäni siskon poika on nimen antanut laatu huonekaluja myyvälle koko Suomen liikkeiden verkolle.

  9. Kiitos Alpo mainiosta matkakertomuksesta kuvineen. Nyt mennyt tapahtuma on laajassa tiedossa.
    Juomatauolla kerroin Kenraalinkylästä lähtöisin olevia menestyjiä; Kauko Vepsäläinen, Veli Mantsinen, Kalervo Jaatinen ja Ilmari Majoinen ennen kaikkea. Pienestä kylästäkin voi ponnistaa pitkälle!

  10. Olipa mukava kertomus mukavan päivän tapahtumista. Koin ilahduttavana kunniatehtävänä esitellä Lauri-isäni sotatietä. Jännä lisämauste tähän liittyen on, että nykyisellä asuinpaikkakunnallani olen saanut tutustua ”Koskelan”, eli Einari Kokkosen lähiomaisiin, jotka nauttivat päivän annista. Heiltäkin sain tänään palautetta jutusta. Toinen hieno asia oli sekin, että tapahtuma oli kotinurkilla niinkuin tietysti alkuperäinen Tuntemattoman alkutaival.

    Jaoin lehtijutun fb-ryhmälle ”Sotahistoriallinen keskusteluryhmä”, jota kannattaa aiheesta kiinnostuneiden muutenkin seurata.
    Minä ja vaimoni myös videoimme päivän olennaisin osin.

    Ilkka Hakulinen

  11. Kiitoksia monista kiitoksista !

    Vinkki; klikkaamalla kuvat saa vähän suuremmiksi.

    Värtsissä on aikaisemmin ollut monta kirjoitusta tästä Huoltotiestä. Toimitus on lisännyt jutun loppuun kaksi linkkiä kirjoituksiin. Monta muutakin kirjoitusta käsittelee ”Huoltotietä”

    Alpo R

  12. Jore ja Tuula, periaatteessa Ukontien samoilu voisi olla tietyille ryhmille myyntikelpoinen matkailutapahtuma. Valitettavasti pitää muistaa rajoitteet – rajavyöhykkeelle ja valtakunnan rajalle ei voi järjestää noin vain massaturismia.
    Perinnetapahtumana, esim 10/11 heinäkuuta Värtsilän valtauksen vuosipäivänä sitä voisi lähteä kehittelemään Korpiselän praasniekan tapaan.
    Veteraanitoiminnassa ollaan lähivuosina siirtymässä perinneaikaan. Tämä voisi todella olla yksi tapahtuma Värtsilässä.

  13. Hieno tarina hienosta päivästä!

    Päivä oli kaikin puolin upea ja järjestelyissä oli huomioitu kaikki mahdollinen – Kiitos erityisesti polkupyörästä!

    Mukavaa syksyn odotusta!

  14. Maija Varonen lähetti mielenkiintoisen linkin. sivustoon ”Sotapolku.fi”
    Kirjoittamalla tuohon osoitteeseen haettavan joukko-osaston nimen, esimerkiksi ”jalkaväkirykmentti 8” voi seurata lähes päivä päivältä reitin etenemistä.

    laitoin tuohon linkkiin monta tyhjää merkkiä, että kommentti läpäisisi roskapostisuotimet.

    https:// www. sotapolku.fi/ sotapolut/jalkavkirykmentti-8/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *