Vihanneksia ja vähän muutakin

Sattuipa taas arkistosta löytymään omasta mielestäni mielenkiintoinen lehtileike vuodelta 2000.
Luulisin sen olevan Eeva-lehdestä alkuisin. Värikin on hempeän vaaleanpunainen.
Siinä kerrotaan vihannes, marja ja juomakulttuuristamme ennen vanhaan.

Viinimarjat, karviaiset ja omenapuut ovat tulleet tämän tiedon mukaan 30-luvulla puutarhoihimme. Äitini oli innokas viljelemään mitä käsiinsä sai, siellä vanhassa Värtsilässä. Pistokkaita saatiin ja vaihdettiin ystävien kesken. Kasvimaalla kasvoi siihen aikaan, ennen sotia, mm. porkkanaa, punajuurta, nauristakin.

Naapurin poika Erkki oli innokas harrastamaan valokuvausta ”matolaatikolla”, kamerallaan.
Ikuisti ihan kivan kuvan meidän kasvimaasta, on kadonnut aikoja sitten taivaan tuuliin.
Punaista ja mustaa viinimarjaa löytyi puutarhastamme, tietenkin myös karviaista.
Kun päästiin takaisin hyökkäysvaiheen jälkeen Värtsilään, ei puutarhasta ollut eikä talosta ollut jäljellä kuin romua.
Kaunis pihakaivommekin oli ahdettu täyteen kaikenlaista jätettä.
Että sellaisia muistoja.
Banaanit, appelsiinit ja viinirypäleetkin ovat tulleet kauppoihin kolmekymmentä -luvulla. Harvoin niillä hedelmillä kannatti herkutella. Isäni taiteili appelsiinin kuoresta pissapojan. Sillä oli pää, kädet ja jalat.
Miehen merkkikin tuli hyvin esille napaosan kohdalle. Mistä lienee opin saanut?
Tomaatti on tuon lehtileikkeen mukaan ollut outo tulokas kun ilmestyi kauppoihin 30-luvulla. Kerrotaan, että se nieltiin alas sokerin, suolan ja pippurin voimalla. Näinhän se menee tänäkin päivänä, itse lisään joskus sipulin silppua.
Oma tuttavuuteni tomaattiin alkoi jatkosodan päivinä. Saimme joskus kauppaan muutamia laatikoita tomaatteja myyntiin. Sanoin työtoverilleni, että ”enpä kehus”. Vierasta outoa makua.
Tänä päivänä ostan luumutomaatteja, ovat makeita, eivätkä tarvitse mielestäni höysteitäkään.
Jo kuusikymmentä luvulla tämän tiedon mukaan näyttävät tulleen kauppoihin erilaiset jugurtit, aamu- ja välipalapöytiin. Kerrotaan, että sen vuoksi piimän kulutus olisi vähentynyt.
Kerrotaan vielä, että säilykeherkkusienet olivat tulleet myös kuusikymmentä luvulla myyntiin.
Omassa työpaikassani ei vielä tuolloin ainakaan niitä näkynyt.
Kotimetsästä ne parhaat sienet, tatit, karvalaukut ja haaparouskutkin löytyivät.
Tuossa vieressäni odottavat juuri kantarellit pannulle pääsyä, nyt torilta ostettuna.
Juomispuolesta puhutaan vielä erikseen.
Kaljan sanotaan olevan vanhimpia ruokajuomiamme vaikka maitoa pidetään suomalaisten perusjuomana.
Itse tein perheellemme usein kotikaljaa (peruja äidiltäni).
Isäni toi aikanaan ruskeaa 10 litran lasipullon Uuden-Värtsilän tehtaan ainevarastolta nuorelle ”emännälle”, sen avulla kotikaljan valmistus onnistui hyvin. Tällä hetkellä pullo on parvekkeella koristuksenaan yksi ainoa auringon kukka, teko sellainen.
Meille tärkeän kahvin väitetään olevan suomalaisten suosikkijuoman. Valikoima on nyt runsas ja monipuolinen. On valinnan vaikeus mitä merkkiä kulloinkin kokeilee, haluaako tumman vai vaalean paahdon.
Hyväksi lopuksi, jääkaappi on yleistynyt sekin 60-luvulla käyttöömme.
Siellä ne syömisemme ja juomisemme säilyvät maukkaina ja tuoreina, ennen kuin katoavat nälkäisiin suihin.

Hilkka Partanen

Share

3 comments for “Vihanneksia ja vähän muutakin

  1. irene.peuhkurinen
    8.11.2018 at 19:03

    Makuaisti on jännä juttu. Uusiin makuihin on aina totuteltava.
    Muistan kuinka saimme Ruotsista paketteja. Niihin oli pantu myös suklaata. Ne sai kyllä äiti syödä, niin oli pahan makuisia. Välillä suklaa oli ylintä herkkua. Nyt ei enää niin maistu.
    Kouluikäisenä kaurapuuro oksetti. Tänä iltana se oli oikein maukasta, varsinkin puolukoiden kanssa. Ja makuasioista ei kannata kiistellä.

  2. Hemppa Turunen
    8.11.2018 at 22:24

    Oikeista asioista puhut Irene. Ikivanha sanontakin ”miks nuopurissa pulla ja leipäkin maistuu paremmalle”
    Siihen on ihan looginen syy. Syöppäs sitä kauravelliä joka päivä niin ei mee viikkokaa, kun ruishuttu onkin jo maailman parasta huttua. Eli maku vivahteita pitäisi vaihdella pullankin teossa, eikä vain samalla pilkuntarkalla reseptillä. sen huomion itsekin huomannut.

  3. Alpoaatos
    11.11.2018 at 13:08

    Niinpä niin.. Ei ne uudet herkut aina niin makuhermoja kutkuta. Ei se tomaatti todellakaan niin makealta maistunut kuin olisi odottanut.. Eikä maistu vieläkään. Mutta joskus tapaa niin kypsiä tomaatteja, että ovat punaisia sisältäkin. Ne ovat mielestäni maukkaita. Mutta pitää niitäkin parannella sitruunapippurilla rai aromisuolalla.

    Meillä oli joskus italialaisia vieraita ja he halusivat tehdä meille ruokaa. Riisiä tomaattikastikkeessa. Valitsimme heille torilta jo valmiiksi tuoreita, parhaita tomaatteja. Eivät kelpuuttaneet niistä ainuttakaan. Olivat ilmeisesti heidän mielestään raakoja koska valitsivat niiden tilalle uudet, kaikkein pehmeimmät hedelmät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *