Aamulenkillä kulkiessani nousin Patsolan mäelle. Lähestyin näköalapaikkaa. Kas, ovat laittaneet kalusteet jo talviteloilleen! Lähempi tarkastelu osoitti, että on tainneet äidin kullat olla asialla. Pöytä oli nurin niskoin ja toinen penkki oli jaksettu nostaa kaiteen yli alarinteeseen. Eipä ollut minusta kalusteiden takaisin panijaksi yksinäni kun kuljeskelin.
Hieno näkymä oli kuitenkin raivattu kylälle päin. Olisiko sola puiden välissä voinut kuitenkin olla hiukan leveämpi? Hyvä näinkin.
Kuva: Värtsin arkisto. Juttu https://www.vartsi.net/2010/07/22/selkakylan-kevyt-kierros/
Matka jatkui lenkkipolulle. Sienilautat täyttivät paikoin koko polun. Olisivatpa olleet syötäviä! Vai olivatko ne? Polulla kohtasin myös jäniksen. Se ei jäänyt kanssani juttusille.
Näkyykö Patsolan mäeltä todella tuommoinen näkymä? Minun silmillä ei ainakaan näe kuin korkeintaan puolimatkaan. Harmi kun ihmisen silmissä ei ole zoomia.
Eräänä keväänä, useita Vappuja sitten oli samoin näköalapaikan pöytä ja penkit lentäneet alas mäkeen ja lähiseudun postilaatikot olivat olleet kai saman pyörremyrskyn kourissa. Nuo siis kuulopuheiden mukaan. Minun kotimökkini sisään oli lentänyt noin kolmemetrinen kuusen latvus kolmen ikkunalasin läpi. Onneksi äitini ei enää asunut siinä huoneessa. Tämä ei ollut kuulopuheita. Että on niitä ilmoja pidellyt ennenkin.
Irenen mainitsemat kalusteet Patsolan mäen näköalapaikalla lienevät niitä, jotka Veikko Rummukainen TALKOOTYÖNÄ valmisti Kotiseutyhdistyksen pyynnöstä muutama vuosi sitten. Ne olivat jo aiemminkin joutuneet tihutyön kohteiksi.
Olisiko nyt sitten aika lopettaa koko näköalapaikka poistaen myös tienvarsikyltti? Se olisi realistinen vastaus tihutöiden tekijän näköalattomuudelle. Samalla voisi myös lakkauttaa Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen toiminnan ja toimittaa pöytäkirjat Maakunnan arkistoon. Jälkipolvet voivat sitten lukea Värtsilän menneisyydestä Tohmajärven valmisteilla olevasta historiakirjasta, joka toivottavasti löytyy myös Wärtsilä Oyj Abp:n kirjastosta.
Toinenkin vaihtoehto voi olla olemassa. Sellaisesta löytyy hyvä ennakkotapauksen mukainen esimerkki. Se on Värtsilän Valkoinen talo. Kun uuden ajan värtsiläiset nuoret (?) olivat käyneet töhrimässä talon sisätilat, osti tal sen mies, jolla on näköaloja. Hän on vuosien aikana kunnostanut taloa omaan laskuunsa. Nyt paikkakunnan yksi historiallinen rakennus ei vain seiso pystyssä vaan on myös toimivassa kunnossa.
Ehkä on paikallaan tässä asiayhteydessä mainita myös Värtsilän kirkko. Oiva Tikan johtaman talkooporukan perässä on toteutettu kirkon sadevesijärjestelmän korjaus. Maalaustyöt niihin kuuluvine korjaustarpeineen odottaa Luojalta yhtä hyvää kesäsäätä kuin oli viime kesänä. Saa sitten nähdä, sytyttääkö seurakunta jälleen kirkon valaistuksen näyttämäään kansalle kauniit seinät ja – kertomaan myös rakennuksen hengellisestäkin merkityksestä. Entä Leminrinteet keskusristin kolme lyhtyä kertomaan, että ristillä tapahtunut sovitus / lunastus / pelastus on ollut Pyhän Kolminaisuuden ”kolmikantainen” suunnitelma. Jumalan ihmiseen luoma järki on tehnyt mahdolliseksi ledvalaisimien asentamisen, jolloin kirkollisverojen käyttö niiden pimeällä syttymiseen on halpaa. Ja voisihan talkoilla tarjotut parit kirkkokahvituototkin antaa niiden kustannusten kattamiseen, jos verovarat eivät riitä.
Katsotaan nyt, miten virallinen sammuttamisen pyrkimys ja omavaltainen tihutyö ovat linjassa keskenään Värtsilän pitäjässä Tohmajärven kunnan itälaidalla, josta Niiralan rajanylityspaikka avaa rajattomia mahdollisuuksia.