Avoimet ovet paloasemalla

Marraskuun viimeinen viikko on nimetty paloturvallisuusviikoksi

Paloturvallisuusviikko selkokielellä
Suomessa syttyy joka päivä tulipalo keskimäärin kahdeksassa kodissa.
Tulipaloissa kuolee joka vuosi useita kymmeniä ihmisiä.
Lisäksi tulipalot aiheuttavat vahinkoa ihmisten terveydelle ja omaisuudelle.
Yksikin tulipalo on liikaa.
Tulipalojen ehkäisy on kuitenkin helppoa.

Paloturvallisuusviikon tavoitteena on parantaa ihmisten paloturvallisuutta.
Paloturvallisuusviikkoa vietetään vuosittain marraskuun viimeisellä viikolla,
tänä vuonna 24.11.–1.12.2018.

Tänä vuonna Paloturvallisuusviikon viesti on Sinä pelastat.
Sillä tarkoitetaan sitä, että jokainen on itse vastuussa omasta ja muiden turvallisuudesta.
Esimerkiksi silloin, kun tulipalo syttyy, palavasta asunnosta pitää poistua parissa minuutissa.
Siinä ajassa palokunta ei ehdi paikalle.

Paloturvallisuusviikkoon voi osallistua monella tavalla:
Voit
– osallistua Päivä Paloasemalla -tapahtumaan
– tehdä Palometrin eli testin, miten toimisit tulipalotilanteessa
– tarkastaa palovaroittimen toimintakunnon Palovaroitinpäivänä.
Ylläoleva https://paloturvallisuusviikko.fi/selko
===============================================

Avoimet ovet paloasemalla
Kooste Liperin paloasemalta
Teksti ja kuvat Alpo Rummukainen

Liperin paloaseman luona oli näyttävä kutsu tulevasta tapahtumasta. Suuria lumi- ja räntähiutaleita oli ilma sakeanaan. Kukaan ei kuitenkaan valittanut lumisateesta. Pitkä kesä alkoi monenkin mielestä tuntua jo aivan liian pitkältä. Talvi saisi jo tulla. Tervetuloa lumi !

Paloaseman sisäänkäyntiä koristi kaunis banderolli

Palokuntanuoret toivottivat tulijat tervetulleeksi. Kuvassa taustalla Liisa Karttunen Kylän Pelastusryhmästä. Tästä sai ottaa mukaansa aikuisille asiatietoa ja lapsille kotiin tekemistä

Palokuntanuoret opettivat palovarottimen pariston vaihtoa sekä kännykän Palopeliä. Olin opetellut sitä peliä jo valmiiksi kotona, että en vaikuttaisi niin tyhmältä kuin olen.

Kodin vaaran paikkoja tutkittiin yhdessä. Erittäin hyödyllinen myös meille vanhemmille.

Savussa on kuljettava mahdollisimman alhaalla lattian rajassa. Lapset saivat kokeilla savusukellusta. Onkohan tässä kuvassa tuleva savusukeltaja? Aika näyttää.

Tähänastiset tehtävät tapahtuivat paloaseman luokkatilassa. Kapea käytävä johti autohallin puolelle, jossa oli lisää tehtäviä sekä tarjoilua. Käytävä oli pimennetty verhoilla ja siihen oli laitettu putki ”savusukellusta” varten. Savua ei kyllä käytetty, joten pakottavaa tarvetta konttaamiseen ei ollut. Tuskin pienimmät lapset ymmärsivät miksi tässä kontataan, mutta se oli hauskaa tekemistä ja se riitti syyksi. Vielä hauskenpaa heillä oli kun saivat kiusata minua, että minä en sovi putkeen kun olen liian paksu.

Välillä palokuntanuoret kävivät tarjoamassa mehua ja pipareita ja välillä pyörähtivät muissa hommissa tarpeen mukaan

Itse turvallisuuskoulutuksen päällikkö Tero kuittinen grillasi makkaroita.
Sankoruiskulla sammutettiin ”pieniä palon alkuja” eli koetettiin saada limutölkkejä kumoon. Sellainen sankoruisku piti ”ennenvanhaan” olla jokaisessa kodissa minun nuoruudessani. Joskus kesähelteellä leivänpaistopäivänä jonkun piti nousta pärekatolle kipinävartioon sellaisen sankoruiskun kanssa
Sisällä hallissa oli paloauto, jonka sisällöstä riitti katselemista ja kyselemistä. Monet kävivät istumassa siellä ”ylhäällä.” Kerran hälytysviesti keskeytti auton esittelyn ja meidät komennettiin ystävällisesti, mutta päättäväisesti heti pois autosta. Auton luukut kiinni ja oikea miehitys sisälle.

Ulkona, avotulen alkusammutuspaikalla oli jatkuvasti pieni jono odottamassa vuoroaan tai katselemassa kuinka toisilla tuli sammuu. Tällä kertaa tulta ei sytytetty uudelleen koska palopojille tuli äkkilähtö ”oikeisiin töihin”. Lapsista se oli jännittävää, ehkä hauskaakin kun paloauto lähti valot vilkkuen ja sireenit soiden. Vanhempi väki sen sijaan vakavoitui.. Voi ei, mitähän on sattunut, ei kai vain oma koti ole tulessa tai tuttava ole kolarissa. Kuvassa paloauto näyttää kurvaavan etelään. Viidessä minuutissa hälytyksestä auto PK241 oli jo matkalla. Esittelyrasteilla tuli vain hetken pysähdys. Tämä mahdollisuus oli otettu huomioon ja asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen.

Tällä pikkumiehellä näyttää olevan asenne kohdallaan kun oli oma palomiehen kypärä päässä jo alueelle tullessaan. Meillä toisilla vain pipot. Saattoi olla jo ammatti harkittuna.

Tätä kirjoitettaessa verkossa on lukuisia kertomuksia kuvineen Suomen eri puolilla järjestetyistä vastaavista tapahtumiseta. Joissain paikoissa on ollut muitakin turvallisuusalan toimijoita esittelemässä toimintaansa. Esimerkiksi SPR ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Autoliitto, radioamatöörit jne.

Viestiyhteyksiä muualta ja muualle
Olin yhteydessä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) radio- ja viestiturvallisuutta harrastavien aktiivien kanssa Zello ”radiopuhelin” sovelluksen väityksellä. Heitä oli jalkautunut eri puolilla Suomea oleviin paloasemien tapahtumiin. Terveisiä lähettivät mm Mönkijäkerho sekä SPR ensiapuryhmä Muhoksen paloasemalta, VPK Uusimaa, LA-radioharrastajat Länsi-Suomesta , Autoliitto Oulusta ym.
Liperin paloasemalla vieraili tapahtumassa noin 120 lasta