Itsenäisyyspäivänä Värtsilässä

Itsenäisyyspäivän aamuna klo 9 kokoontui pieni joukko kylän väkeä Pitäjäyhdistyksen järjestämään perinteiseen tilaisuuteen  Värtsilän kirkon edustalle kunnioittamaan sankarivainajia muistomerkille laskettavin seppelein.  

Vuokko Väänänen ja Martti Tahvanainen laskivat tohmajärveläisten seppeleen muistomerkille.

Tohmajärven rajavartioaseman seppeleen laskivat luutnantti Riku Heinonen ja vanhenpi rajavartija Juha Ryöhkynen.

Tohmajärven rajavartioaseman asettamassa kunniavartiossa olivat vanhemmat rajavartijat Jani Sutinen ja Mika Pellikka.

Tillaisuuden päätteeksi kokoonnuttiin kylätalolle nauttimaan Pitäjäyhdistyksen tarjoamat kakkukahvit.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Share

Post navigation

2 comments for “Itsenäisyyspäivänä Värtsilässä

  1. Jussi Raerinne
    9.12.2018 at 10:54

    Tämä Värtsilässä järjestettävä Itsenäisyyspäivän juhlahetki oli tälläkin kertaa kaikessa vaatimattomuudessaan juuri sellainen kuin sen pitikin olla. Pieni, mutta uskollinen kyläläisten joukko yhdessä Rajavartiolaitoksen edustajien kanssa kokoontuu vuodesta toiseen tämän hyvin voimakkaasti puhuttelevan asian äärelle laskemaan seppeleet kalleimman uhrin antaneiden muistolle.
    Olen tosi hyvilläni, että ehdin itsekin olla siinä mukana vaikka samansisältöiset velvoitteet odottivatkin jo Tohmajärven kirkolla. Kupillinen kahvia ja täytekakkupalanen; ne nautittuani suuntasinkin enempiä viivyttelemättä Kirkkoniemeen.
    Tahdon laittaa tähän samaan yhteyteen tekstiä päiväni jatko-ohjelmasta:
    Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi kirkkoherra Mikko Lappalainen aiheenaan – mikäpä muu kuin – sota ja rauha. Me reserviläiset luimme päivän tekstit ja avustimme kolehdinkannossa sekä hoidimme muistomerkin kunniavartion. Seppeltenlasku tapahtui heti jp:n jälkeen; oli tosi mukava nähdä molemmissa partioissa mukana myös nuorten edustaja. Kirkkokansa veisasi Merja – kanttorin johdolla Isänmaan virren ja kirkkoherra lausui Väinö Havaksen aina yhtä tunteikkaan runon Testamentti pojalleni.
    Kirkolta siirryttiin toiselle kirkolle eli Kemien seurakuntatalolle varsinaiseen Itsenäisyyspäivän juhlaan. Martat hoitivat tarjoilun; kahvia, karjalanpiirakkaa ja kakkua oli varattu reilusti joten kukaan ei jäänyt nälkäiseksi. Juhlan ohjelmallinen osio oli todella hieno; musiikkiesityksistä vastasivat Eini Perälä ja Helena Nikkinen sekä Värtsilän oma tyttö Aada Jormanainen, kaikki mainitut tunnemme huippulahjakkuuksina mutta kerrottakoon tässä vieressäni istuneen miehen kommentti Aadan soittaessa omaa osuuttaan: ”Tuo tyttö on todellinen taiteilija”! Vastasin hänelle: ”Niin on, ja kehittyy vain koko ajan yhä enemmän ja enemmän”!
    Puheiden pitäjinä kuultiin kahta viisasta naista: Kunnanvaltuuston pj Vuokko Väistö herkisteli avaussanoissaan juhlakansan muistellessaan omaa kasvamistaan lapsesta aikuiseksi heti sodan jälkeisessä Suomessa. Varsinaisena juhlapuhujana oli Hoitokoti Tuhkimon tj Raija Lindberg. Hänen puheensa ei ollut perinteisen kaavan mukainen juhlapuhe, vaan hän esitteli tämän päihdeongelmaisten naisten hoitokodin toimintaa ja pohdiskeli yleisellä tasolla syitä ja seurauksia, mikä kaikki ajaa ihmispolon siihen umpikujaan että apua on oikeasti lähdettävä etsimään. Mieltäni lämmittivät erityisesti hänen viittauksensa sekä Mooseksen lain kymmenen käskyn noudattamiseen elämän suojelijana että presidentti Kyösti Kallion julkiseen rukoukseen heti Talvisodan alkutahtien jälkeen.
    Arvokkaassa juhlassa oli mukana vielä myös yksi sodan veteraani, ikinuori tasavaltamme ikäinen mies Uuno Kempas. Katse oli kirkas ja kädenpuristus jämerä sekä pitkäkestoinen kun tervehdimme kahvijonossa ja vaihdoimme kuulumiset. Tämä Luojaan ja Lunastajaan uskova teräsvaari ei juurikaan vielä tarvitse muuta avustajaa kuin kyytimiehen.
    Juhlapäivä oli siis kaikilla mittareilla säätilaa myöten todella upea, mutta siihen tuli sitten harmillinen ja todella ikävä särö kun luin kotona teksti-TV:n uutisia; nuori varusmies oli menehtynyt tapaturmaisesti ampumaleirillä Lapissa. Ehkä näin täytyi tapahtua, eihän ihminen voi kohtalon sormea kääntää mutta suuri surun tuska murtaa nyt hänen palvelustovereitaan, vanhempiaan, sisaruksiaan, tyttöystäväänsä …? Hän ei tosin kuollut sankarivainajien tavoin vihollisen luotiin, mutta kuitenkin menehtyi suorittaessaan maanpuolustustehtävää; voimia omaisille!

  2. erkki lintunen
    9.12.2018 at 13:50

    Kiitos, Jussi! Mukavaa kuulla tänne uutisia Tohmajärveltä – niin sen keskeltä kuin myös – itäreunalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *