Leningrad Leningrad

Leningrad, Leningrad.. 

Semmoista lystiä, kun oli neuvostoaikaan,

ei ole ollutkaan pitkään aikaan.

 

Muistatteko tytöt, miten usein lähdettiin

Lenskiin amatöörien kielitenttiin?

 

Ekat reissut kiltisti bussissa istuttiin

nähtävyydet määrätyt katsottiin.

 

Vaan entäs kun tavoille opittiin,

monenlaista muutakin koettiin.

 

Menomatkalla jo bussissa päätettiin,

että toistenkin toilailuilta silmät ja korvat suljettiin.

Moni asia oli sisäpiiritietoa. jälkeenpäin niitä ei ollut tarpeen riepoa.

 

Matkalaukussa monta tavaraa, sielussa mieltä avaraa.

 

Pissatauolle kun bussi pysäytettiin, siinä samalla satanen rupliksi jysäytettiin,

Se raha riitti pitkäksi aikaa, siinä oli semmoista kummaa taikaa,

vain vähän enää pankkia tarvittiin,

sen leiman verran vaan, viiskymppiä pankille riittämään saan.

 

On Lenskin kaupunki suuri, sen ymmärsimme juuri ja juuri,

ei me siellä pelätty mitään, vaikka oltiin tultu villiin itään.

 

Siellä oottivat Natalja, Iira ja Tanja,

mutta myös Aleksei, Sergei ja Vanja.

 

Ei pojat meistä tytöistä morsioita aatelleet,

vihille olivat omansa jo saatelleet.

 

Mutta meille oli heillä muita toimia,

siihen tarvittiin valuutan voimia,

oli tehtävä oiva,

hakea valuuttakaupasta vaikka mankka tai muu peli soiva.

 

Me poikia näin autettiin toki, sen jotenkin niin hyväksi koki.

Ja jos itse siellä jotakin tartti, kyllä he auttoivat, ei mennyt kuin vartti.

 

Muistissa vielä ne kesäillat,

jolloin kohdalle osuivat nostetut sillat,

silloin piti ootella tovi,

jotta osui kohdalle oman kortteerin ovi.

 

Illan baarikierros jos päättyi aamuyöstä,

samaan aikaan väki yövuorosta tuli työstä.

 

Saattoipa joskus olla huhhuh-tauti, siitä ei kyllä kukaan nauti.

Muutaman tunnin kun makasi, niin hyvä mieli jo palasi.

 

Lystin aika kun on loppu, tulee jo hoppu,

taskussa vielä paljon ruplia,

niillä piti kiireesti ostella jotakin, vaikka samppanjakuplia.

 

Nuijamaan tullissa Aleksi katteli silmin syvin:

viiskymppisellä vaihdoit ruplia, nehän riittivät hyvin?

 

Oli kuitenkin herrasmies, ei tuonut julki sitä, minkä ties.

 

Kotiin siinä matkattiin, tapahtumia kaverin kanssa vatkattiin.

No mites se matka meni?

No ihan, ei mittään kummenpaa,

siellä vaan.. oltiin ja Eremitaasissakin taas käytiin ja Iisakin kirkossa tietysti.


Tuula

Share

4 comments for “Leningrad Leningrad

  1. irene peuhkurinen
    27.1.2019 at 8:45

    Näinhän se oli, tosin ilman kielikurssia.

  2. Lentsu
    27.1.2019 at 17:52

    Just tuolleen mieki muistan. Paitti multa varastivat ryökäleet kultaketjun ja korun keskelä tiivistunnelmaista tanssilattiaa. Liian myöhään hoksasin, ottaja ehti lipettiin lähtä. Tosi elävästi kirijotettu runo, ja vielä riimikki osuvat kohilleen. Turhaa oot Tuula kainostellu. Annaha tullaa lissää runomuotosia tarinoita, kyllä noita ilokseen lukkee. Älä päästä runovakkas kantta kiini kerta se viimeinki aukes.

  3. Esko Tarvainen
    28.1.2019 at 17:06

    Vyöhykkeellä elänyt ensikerran naapurimaan asukkaan näin Niiralassa 9-vuotiaana kun ajoin pyörällä Kaustajärveltä Niiralaan. Näin veturinkuljettajan vähän erilaisiin vaatteisiin pukeutuneena mihin Suomessa oli totuttu. Ensivaikutelma venäläisestä piirtyi mieleeni. Meni vuosia monia. Wärtsilän Teknillisen Koulun luokkaretken me pojat teimme Moskovaan. Rahat matkaan saatiin vesureilla metsää raivaamalla. Metsäkeskus osoitti meille palstat ja me maalla syntyneet pojat hoidimme homman.

  4. Esko Tarvainen
    28.1.2019 at 17:55

    Samanlaisia kuolevaisia me rajan molemmin puolin olemme. Jokaisella yksi elämä myös sillä joka haluaa rintaansa ja voimiaan röyhistellä. Isäni sanontaa haluan lainata. Elämä on pienessä hetkessä olemista ja kohta on hetki tulee ”läkkä pois”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *