Kirjepostia Annikilta

Sain kirjepostia Lehtisen Annikilta ja hän pyytää kertomaan terveiset tutuille. Sain myös luvan julkaista häneltä saamani kirjeen.

Hilkka

 

Hilkka ystäväni!

Paljon on hyviä ja mukavia muistoja yhteisiltä matkoilta. Enimmäkseen oon muistellu työvuosiltani lasten puhheita ja yhteistä elämöö. Kun pari pariskuntoo suosittelivat Mattia minulle aviomieheks, sanoin jyrkästi, ” En missään tappauksessa lähe semmosseen porukkaan”. Mutta kun Matti tulj hakemaan minua tanssimaan ”Pekka Kettusessa” jossain Vendito-illassa, hän oli räätäli Tiilikaisen tekemässä hyvin istuvassa puvussa ja fiksusti jutteli, sokaistuin minä hetkessä ja sanoin, ”Minä seuroon sinua vaikka tähtiin”, Matti tokaisi: ”En oo sinne mänössä”.

Nyt kun hän on tuonilmaisissa, kaipaan ja muistelen häntä kovasti. Yhteistä meleko pitkee elämee ja hyviä hetkiä.

Kerronpa Matin kummi-tätin Impi Martikaisesta jutun. Sillon kun raja tehtiin ”isännän vellilautaseen” ihan halaki, niin marjapaikat jäi viärälle puolelle. Impi kerto, että hän kömpi piikkilangan ali nuapurin puolelle lakka-aikaan Rillinginsuolle. Keräs lakkoja sankollisen ja sitten piikkilangan alitse takasi. Kun myö kauhisteltiin sitä, Impi sano ajatelleesa ”jos ampuvat, ampukoot, ainakiin lakat oon suanu”. Impi olj mukava ja iloinen ihminen ja meillä synkkas hyvin. Kyllä hän usein sano,” Kyllä ristpojallan on mukava eukko”. Hyvän voinnin toivotukset sinulle Hilkka ja lämpimät halaukset tältä Värtsilän pojan eukolta Annikilta. Terveisiä tutuille!

Share

1 comment for “Kirjepostia Annikilta

  1. irene peuhkurinen
    8.2.2019 at 9:04

    Olipa mukava lukea sekä kynttilän tarina että kirje.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *