43 comments for “Viikon puheenaiheet, viikko 7/2019

  1. erkki lintunen
    11.2.2019 at 12:54

    Laitoin juuri TV 1 :n kiinni. Olin mukana Espoon uuden piispan Kaisamari Hintikan piispaksi vihkimismessussa. Mielessä on nyt monia kiitoksen aiheita. Ensiksi kiitos yhteiskunalle, joka tarjoaa koko kansalle tällaisen juihlan. TV.n tuottama tallennus eilisestä oli korkeatasoinen. Aikaakin riitti, ei katkaistu kesken.

    Toiseksi kiitos juhlamessun etukäteen valmistamisesta. Oli saatu irti paljon kirkkomme liturgisesta rikkaudesta. Erityisesti iloitsin siitä, miten jumalanpalvelusteologian keskeinen seikka – seurakunta on liturgi – oli saatu esille. Lapset – moniluukuisasti – tärkeissä tehtävissä – nostatti kyyneleitä silmäkulmaan.

    Kolmanneksi kiitos Espoon hiippakunnalle, että kirkossamme on nyt toinen nainen piispan virassa. Hän näyttää myös aikaamme sopivalta ja toiveita herättävältä.

    Jo aika monta vuotta eläkkeellä harmaantuneena pappina tunsin TV:n äärellä suurta kiitollisuutta, että olen saanut olla työssä tällaisessa kirkossa kuin meidän kirkkomme on. – Ja pojista – varsinkin tytöistä – polvi paranee!!!

    Yhä enemmän olen vakuuttunut siitä, että kristittyjen elämän keskus on yhteen kokoontumisessa leivän ja viinin – ehtoollisen – ympärille. Siihen mennään – ja siitä palataan arkeen – JÄRJELLISEEN JUMALANPALVELUKSEEN.
    Tämän kirjoittelun jälkeen otan Raamatun käteen ja luen Kirjeestä roomalaisille 12. luvun jakeet 1-2. Tiedän, etten voi jäädä siihen, vaan luen koko luvun. Onhan minulla aikaa vielä – ja eläkeläisenä varsinkin.

  2. erkki lintunen
    11.2.2019 at 15:48

    Nyt minnuu harmittaa. Kun eivät kirjottele muut kuin minä. Taidan miekin lopettoo. No, niin, kehitys kehittyy tälläkin tavalla. Ehkä?

  3. Sakari H
    11.2.2019 at 18:00

    Hyvä, että edes he kirjoittavat, jotka osaavat. Muutenhan täällä voisi lukea vaikka lhthdjyjggjky.

  4. Hemppa Turunen
    11.2.2019 at 18:30

    Hyvä olisi olla jonkinlainen vaatimus tällekin palstalle kirjoittajilla.
    Ihan vain vähimmäisvaatimukseksi riittäisi, kun on kirjoitustaito ja myös lukutaito niin ne riittäisivät.
    Ettei käy niin kuin pikku Kallelle:
    -hei Äiti katso minä osaan jo kirjoittaa.
    Oli monta riviä tehnyt tekstiä johon Äiti -mitä siinä lukee, johon Kalle -en tiedä, kun en vielä lukea osaa.

  5. Esko Tarvainen
    11.2.2019 at 19:49

    Tänään kävin ukkina lapsenlapseni hakemassa päivä hoidosta. Sääolosuhteet ovat vaativat. Minun autoni pystyy olemaan kulkuvälineenä vielä tänäpäivänä. Missä informatio ja ihminen on jatkossa. Tavallisen ihmisen ääni on hätähuuto !

  6. Sinikka Kaskinen
    11.2.2019 at 20:16

    Minulle on tainnut kaydä kuin pikku Kallelle, mutta päinvastoin.
    Osaan vielä lukea, mutta en kirjoittaa…!
    Ajatus ei kulje; ja saamattomuus vaivaa.
    Se se on paha pahe, se saamattomuus.
    Eikä se yksin liity kirjoittamiseen.
    Onkohan kellään muulla tällaista kokovuotista tautia?
    Mietiskelee Saamattomuus

  7. Esko Tarvainen
    11.2.2019 at 21:10

    Yksi minun nuorista siskoistani täytti 80-v. Tämän talvisen helmikuun alkupäivinä. Johanna on ollut ihana kanssa kumppanini joka, kannusti pikku-veljeä. Johanna on ihminen joka ei jätä kylmäksi ketään. Hän on ihminen joka on aina auttanut lähimmäisiään.

  8. Esko Tarvainen
    11.2.2019 at 22:05

    Philips Prinssi jätti ajokorttinsa. Näin se vain on että hänelläkin on tallella ikä eletty.

  9. irene peuhkurinen
    12.2.2019 at 8:27

    Kyllä se niin on, että yhdeksättäkymmentä käydessä pitää alkaa luopua monesta asiasta. Minulla on sellainen henkinen kiire: kunpa ennättäisin vielä tämän tai tuon tehdä, ennenkuin kyky siihen menee. Elämässä siis vielä lujasti kiinni. Ja nyt pihalle märkää luntä kolaamaan niin paljon kuin jaksaa. Siinäpä aamuvoimistelu.
    Olipa hieno Viulunsoittaja katolla. Matti Turunen sopisi mainiosti vaikka isommillekin estraadeille. Ei ne muutkaan laulajat huonoja olleet.

  10. Lasse K.
    12.2.2019 at 10:37

    Kirjoittaahan voi, kun on mielikuvitusta. Kaikesta voi kirjoittaa.
    Minulle esim. muistui mieleen Rilikku Nissinen, joka kävi
    räkimässä sillan koloon, sinne, mitta kissa hoiti poikasiaan.
    Kun Rilikku lähti kylästä niin äiti pisti pullosta lysolia sinne
    Rilikun ysköksille. Muuten nämä kulkumiehet, romanit,
    kulkukauppiaat, juoruämmät, kylähullut, olivat minulle
    todellinen aarre lapena. Romanitkin jättivät lainaksi Tandberg-
    kelanauhurinsa, jota kuuntelimme tarkkaan. Siellä oli
    romanien perhe-elämää, laulantaa, jne…

    Voi voi, kirjoittaa voi vaikka mistä. Muistelkaa hyvät ihmiset
    vaikka vanhoja asioita.

  11. Seppo Pusa
    12.2.2019 at 10:59

    Tänään, helmikuun toisena tiistaina kuuluu olevan kalakeittopäivä. Enpä tuota ole ennen tiennytkään, vaan nyt kuulin radiosta. Lohikeitosta puhuivat, mutta varmasti muistakin kaloista osataan tehdä herkullisia keittoja. Tämä helmikuinen ajankohta tuo mieleen ainkin erään herkun, matikkakeiton.

    Kertokaapa omista kalakeitoistanne; keiton aineksista, mausteista ja kaikista muista nikseistä herkullisen kalakeiton teossa. Kaikkein erikoisin kalakeitto, joka on eteeni sattunut, oli lahnanpääkeitto, eikä se minun suussani oikein herkkua ollut. Joku toinen saa sillä herkutella.

    Tähän vielä loppuun pieni pohdinta, Onko rantakala kalakeitto? Eihän sitä yleensä kalakeitoksi sanota, Se on vain rantakala.

    Sattuikohan jollakin lukijalla olemaan tänään pöydässä kalakeittoa. No, vaikka ei olisikaan juuri tänään, niin joka tapauksessa hyvää kalakeittopäivää.

  12. Jussi Raerinne
    12.2.2019 at 11:39

    Minäkin katselin Erkin mainitsemaa Espoon juhlajumalanpalvelusta vasta eilen, koska olin sunnuntaina Kemien kirkossa. Syrjäsilmällä ja -korvalla onnistuin kuitenkin muun tohinan lomassa mielestäni kohtuullisen hyvin seuraamaan tätä piispanvihkimystä.

    Toisin kuin Erkki, minä itse en pysty näkemään mitään erityistä painoarvoa siinä että tämä mainittu piispa on nainen. Mielestäni kirkon palvelijan – onpa hän sitten piispa, lääninrovasti tai pelkkä rivipappi tai mikä vain – pätevyyden virkaansa sukupuolesta riippumatta määrittelee vain ja ainoastaan se, millä arvokkuudella / vakaumuksella hän suhtautuu Raamattuun kirjoitetun Jumalan Sanan ehdottomuuteen ja kirkkomme alkuperäisiin tunnustuskirjoihin.
    Kirkon penkit eivät tule Suomen Siionissa koskaan täyttymään, ellei tästä pystytä pitämään kiinni. Sanannälkäiset ihmiset eivät saa sielulleen ravintoa mistään liirum laarumista, vaikka se olisi kuinka kaunista kuunneltavaa tahansa. Toivon tietysti, että Kaisamari Hintikka saa ja voi olla omassa tärkeässä tehtävässään niin kuin ”soihtu yössä”.

    Ev.lut. kirkkoon kuuluu meillä (vielä) n. 70 % väestöstä. Suunta on kuitenkin koko ajan laskeva ja olen mielessäni varma, että tämä luku on näinkin korkea lähinnä kirkon tekemän humanitäärisen työn vuoksi. Hyvä niin, kaikki lähimmäisenrakkauden ilmentymät ovat luonnollisesti arvokas asia mutta niillä ei ole valitettavasti sinänsä mitään yhteistä varsinaisen pelastuskysymyksen kannalta. Vain selkeän sanoman sisäistäminen synnistä ja sovituksesta kantaa myös sen viimeisen rajan yli!

  13. Jussi Raerinne
    12.2.2019 at 12:07

    Seppo peräänkuuluttaa kalakeittoreseptejä. Julkaisen nyt tässä uudelleen jo kerran aiemmin (18.1.2013) Värtsiin laittamani reseptin ehdottomasta kuningasruoasta matikkakeitosta. Näillä lumilla on tämä herkku vielä toistaiseksi tekemättä, kun ei ole ollut mistä tehdä. Pari katiskaa on kyllä hääväkeä odottelemassa joten jospa se siitä vielä iloksi muuttuu…?!

    Valmistusaineet: Matikka + maksa, suola, peruna, porkkana, sipuli, vesi, lehmänmaito ja voi.

    Made nyljetään ja suolistetaan, maksa ja mahdollinen mäti otetaan talteen. Pää sekä pitkät selkä- ja vatsaevä poistetaan. Kala paloitellaan ja suolataan melko reilusti (tällöin keittoon ei tarvitse erikseen laittaa enää suolaa). Annetaan maustua mielellään jopa seuraavaan päivään.
    Perunat kuoritaan ja paloitellaan, porkkanat pestään ja leikataan mahdollisimman pieniksi ja ohuiksi siivuiksi, sipuli jota saa olla runsaasti leikataan vaikka renkaiksi. Kattilaan pannaan kylmä vesi, johon mainitut kasvikset hämmennellään likoamaan jopa usean tunnin ajaksi.
    Aikanaan sitten vain kattila liedelle tai näin pakkasaikana mielellään puuhellalle ja keitetään niin kauan että perunat ovat melkein kypsiä. Sitten lisätään kalapalat ja maksa, sekoitetaan varovasti. Kun kala on kypsynyt, lisätään maito (meillä niin paljon että kattila tulee melkein täyteen). Annetaan vielä porista pienemmällä lämmöllä jonkin aikaa ja keitos kruunataan kunnollisella köntillä voita. Kun voisula on levinnyt keiton pinnalle kauniin keltaiseksi lautaksi, ripotellaan koristeeksi joskus vielä kuivattua persiljaa.
    Ruokailuun varataan vielä reilusti hyvää ruisleipää ja syödään Luojaa kiittäen kiirehtimättä niin paljon, että on vähän paha olla.

    Niinkuin huomasittekin, mätiä ei laiteta keittoon, vaan suolan kiinteyttämät mätipussit keitetään erikseen pelkässä vedessä. Annetaan jäähtyä ja nyljetään ohut kalvo varovasti pois. Viipaloidaan tuorekurkun tavoin ja nautitaan voileivän tai karjalanpiirakan päällä mieleisillä yrteillä maustettuna.

    Hyvää ruokahalua!

  14. Tuula
    12.2.2019 at 13:20

    Kiitoksia matikkakeiton reseptistä.

    Nyt hoksasin, miksi minun matikkakeitosta ei ole tullut semmoista kuin aikanaan äitini (tai isäni) tekemästä. On ollut KIIRE hötkästä keitto valamiiksi! Ja liian huonosti suolatusta kalasta vielä.

    Tälle talvelle on matikkakeittoa jo syöty ja useampi Perämeren matikka nytkin pakastimessa odottaa.

    Aikanaan kotonani tehtiin mateesta kyllä muutakin ruokaa kuin keittoa. Olisko ollut nimeltään pystömatikkaa?

    Joka tapauksessa, Jussille kiitos reseptistä.

  15. Matti Majoinen
    12.2.2019 at 15:00

    Siikakeittoa meillä tänään syötiin, kotilammen siikaa.
    Oma reseptini on, että kypsennän siikapalat hauduttamalla. Vesi kattilassa saa poreilla reunoilta, ei kiehua.
    Kypsistä kalapaloista nahka ja ruodot pois.
    Perunalohkot ja sipuli sitten kiehumaan kalaliemeen. Kypsien perunoiden päälle siikapalat, maustekermaa ( Kolme sipulia) ja tillisilppua.
    Maistuis varmaan Sinullekin?

  16. Reino A
    12.2.2019 at 16:15

    Kannattaisiko kertoa muuan kalaresepti tuolta pohjois-Norjasta. Kalastajan turska:
    Turskapalat pannaan suolaveteen hautumaan . Kypsennetään hauduttamalla. Syödään voisula kastikkeena. Tulee kylläinen ja tukeva olo.

  17. 12.2.2019 at 17:51

    VUODEN KIERTO

    Eilinen peitti lumella maan
    tänään sitä kolata saan
    ei työpulaa mulla, antaa vaan lumen tulla
    ehkä kesällä sulaa, sitten lumesta pulaa
    ajatukset pielessä. ENTISAJAT MIELESSÄ.

    Vuosi on vaihtunut, tammikuu haihtunut
    nyt helmikuu hellittää
    maaliskuussa suvisää
    huhti ja touko, viljat jo maassa
    sade rummuttaa lypsypallia haassa.

    Vihreä syvenee, kesää se enteilee
    heinäkuussa hikipisarat hatussa
    viikate heiluu aamukasteella takukon niitossa
    heinäruvon alle sapilaat, missä lie apilaat
    kohta heinäsato katon alle latoon.

    Elokuun illat kypsytti viljat
    sirpit on valmiina tekemään töitään
    kämmensyrjät verillä leikataan viljaa
    lyhteet jo kuhilailla pellon peittää
    kuuman riihen parsille voi lyhteet jo heittää.

    Kivikkopellot ne leivän antoi
    ämmänlängillä vedet kantoi
    ja talkkunat keitti, maaseudun muorit
    he karstasi villat ja rukit ne pyöri
    monessa talossa, karpiitin valossa.

    Syksyksi kääntyy, nurmikko vääntyy
    kymppivältillä, vältti jo kivessä
    tähtiä lentää vältin kärjestä
    rannalla lammen, koplukka valmiina
    lammella verkot täyttyneet särjistä.

    Loka ja marras, perunat kuopassa
    lanttu ja nauris nostettu pellosta
    Jouluksi sika lopetti matkansa
    harjakset virpiin pikilangan jatkona
    lapikkaan pohjassa puunaulat rivissä.

    Hevonen valjaissa parireen eessä
    valmiina kohta on tukkikuorma reessä
    miehet nosteli tukit piikkipankolle
    talvitie johtaa jokivarteen asti
    kevään uittoa odottaa tukkilasti.

    Joulupukki toi aattona kynän ja vihkon
    Jouluaamuna aikainen herätys
    hevoskyydillä mentiin Joulukirkkoon.
    Ostokupongit käytettiin tarkkaan
    silloin luotettiin Suomen markkaan.

    Martti

  18. Sinikka Kaskinen
    12.2.2019 at 18:30

    Sata peukkua ja tykkäystä tälle Martin runolle <3

  19. Esko Tarvainen
    12.2.2019 at 19:27

    Kotini Pohjois Karjallassa herkkuni oli ja on tänäkin päivänä ahvenista tehty kalakeitto. Hauet mitkä me kalastettiin äitimme paistoi pannulla voissa. Teki perunamuusin oman pellon kasvattamista perunoista. Herkuteltiin silloinkin ja oltiin omavaraisia.

  20. Esko Tarvainen
    12.2.2019 at 19:50

    Miksi me ei voitaisi tehdä Pohjois Karjalaista versiota Janssonin kiusaaja herkulle. Minä pienet savustamani ahvenet käsittelen ja ladon keraamiseen kulhoon kerroksittain. Perunasipuli sekoitus ja savukala kerros vuorotellen. Kaadan liemeksi päälle reemikermaasta ja kasvisliemikuution maustamaan liemen. Opitaan oivaltamaan omat vahvuutemme.

  21. Eija Majuri-Kontiainen
    12.2.2019 at 20:16

    Terveiset Nurmeksesta! Erityis Kiitos ja terveiset Turusen Hempalle! Oli niin mahtava sun kommentti , että en oo pitkään aikaan ollut niin hyvilläni ja samaa mieltä ja vielä nauranut niin makeasti kuin hyvälle pikku-kalle vitsillesi! Kiitos

  22. Tuula-Riitta
    12.2.2019 at 20:58

    Täällä Jänisjoen yläjuoksulla Loitimon kupeessa päästiin jo matikkasopalla herkuttelemaan hyvän naapurin ansiosta,- itse emme talvikalastusta harrasta. Soppa oli kyllä muajasta, vaikka teinkin sen vähän eri reseptillä kuin Jussi, ja ihan tuoreesta matikasta, kun ei maltettu ootella. Veteen sipulit ja perunat ja pippurit, ja kun puoliksi kypsät, lisäsin kalapalat ja kermapurkin, sekä voita, ja kalojen kypsyttyä suola. Hyvin maistui ruisleivän kanssa, mutta nyt ei miähnää ollut, joten ootellaan, jos vaikka vielä keittoainekset loppuviikosta saisi. Eno oli saanut Lieksassa valkean matikan,- mikä lie sen saanut aikaan.

  23. Alpoaatos
    13.2.2019 at 0:33

    No johan tuli kalaruokaa.. varmasti hyvää tuo Jussin matikkasoppa, mutta kyllä vaikutti suuritöiseltä. Se olikin varmasti juhlaversio. En jaksaisi tehdä noin viimesen päälle. Enkä kyllä nylkisi matikkaa enkä heittäisi päätä hukkaan. Tänä talvenakin olen tehnyt sopan matikan päästä (arkiversio).

    Matilla hyvä vinkki ruotia kypsät kalat. Hauestakin saa hyvät sopat kun taivuttelee käsin kypsistä kalanpaloista isot ja pienet ruodot pois. Mielestäni ruodittavat kalat pitäisi jättää niin suuriksi paloiksi kuin kattilaan mahtuu niin sitten ne on helppo ruotia kypsinä ja ne voi käsissä taivutella sopiviksi paloiksi.

  24. Poikamies kolmannessa polvessa
    13.2.2019 at 8:47

    Tosimiehen kalakeitto:

    Otetaan onki ja ongitaan hauki.
    Se suolataan ja suolistetaan.

    Otetaan 2 litraa vettä.
    Hauki keitetään siinä.
    Heitetään vesi pois.

    Otetaan kaksi litraa maitoa.
    Keitetään hauki siinä.
    Heitetään maito pois.

    Otetaan kaksi litraa votkaa.
    Keitetään hauki siinä.
    Heitetään hauki pois.
    Liemi juodaan kylymänä:-)

  25. irene peuhkurinen
    13.2.2019 at 9:42

    Meidän isäntä sanoo, ettei matikkaa saa nylkeä ennen keittämistä. Nahassa on kuulemma parhaat maut.
    Ensi kertaa elämässäni söin svuhaukea. Oli hyvää. Valmistusohjetta en tullut kysyneeksi. Kala oli suolattu ja oli siinä tilliäkin mausteena. Missä vaiheessa lie savustettu, en tiedä. Pakastaa se oli varmasti pitänyt loisten tappamiseksi. Pakasteena myö se saatiin.

  26. Alpoaatos
    13.2.2019 at 11:41

    Irene puhuu aivan ihmeellisiä.. Aikuinen tyttö jo eikä ole syönyt savuhaukea. Ihmettelen kauhiasti, mutta hyvin on silti elämässä selvinnyt, eli ei kai savuhauen ylenpalttinen syöminen ole mikään hyvän elämän vaatimus.
    Minä savustan hauet pyöreinä, tietysti suomuineen. Hauen, ja muunkin isomman kalan suolautumista tehostan pistelemällä haarukalla kalan sisäpuolelta paksua selkälihaa sekä pyrstöpuolta. Kyljethän tahtoo mennä liian suolaisiksi muutenkin. Muita mausteita en käytä savustukseen. Tosin, jos kala on jäänyt liian tuimaksi niin ripttelen sitruunapippuria. Joku sokerimuru savupöntön pohjalla tekee kaloista kauniin ruskeita. Sopii erityisesti siioille ja muikuille. Luulen, että pakastus on turha koska kalahan kypsyy savustuksessa.

    Maistakaapa savustettua matikkaa, se on vielä parempaa !!

  27. Esko Tarvainen
    13.2.2019 at 20:24

    Tämän kalaan liittyvän kurmee tarinan isäni kertoi kun istuin hevosen vetämän pöllipinon päällä hänen rinnalla: Sian pää ja matikan maksa on herkkuja jotka löydät vain keisarin ruoka pöydästä.

  28. Alpoaatos
    14.2.2019 at 12:10

    Tuo Eskon mainitsema hokema on minun muistissa ”Sian kiel ja matikan maksa ne voille vertoja vetää”

    Minäkin olen ottanut matikasta mätimöykyt, mutta heittänyt maitimöykyt roskiin. Viime aikoina olen kuitenkin opetellut hyötykäyttämään maitiakin. Sepä vasta onkin herkku kun oikein oivaltaa. Keittäminen ei oikein onnistunut vaan maiti levisi pitkin soppaa. Sitten yritin paistaa paistinpannulla. Siitä kypsyy pinta ja sisus jää ”madoksi” -ei hyvä. Sitten painoin maitimöykkyä paistilastalla litteäksi. Painelin kunnes ”maitoa” ei enää irronnut. Näin paistui hyvin ohut ”lettu”. Se muistutti paistettua kananmunaa. Ja jos antaisi jollekin maistiaisia ja arvuuttelisi mitä se on, niin tuskinpa erottaisi sitä kananmunasta.

  29. Esko Tarvainen
    14.2.2019 at 19:31

    Jos oikeasti perehtyy historiallisiin kuviin ylhäisyyden juhlista taiteilijan pensselin siveltimen piirtämänä. Pöydässä on kokonainen sika tai pää. Meillä oli Suomessa lento matkailun uranuurtaja Keihänen Keihäs matkoineen. Markkinoi Mallorgan matkoja turkki päällä. Perillä Keihänen järjesti sikajuhlat ja jokaisessa pöydässä oli kypsennetty sika odottamassa nälkäisiä turisteja.

  30. Esko Tarvainen
    14.2.2019 at 20:00

    Tänä iltana kiva kohtaaminen Lauritsalan kuntosalin ja uimahallin parkkipaikalla. Esko ja Jouko Värtsilän kasvatit kohtasivat ja tarinalle oli pienihetki. Heti juttu luisti. Pohjois Karjalan murre sisältä löytyi.

  31. Alpoaatos
    15.2.2019 at 10:10

    Tänään 15.2. On Sipin päivä. 50 vuotta vanhat Sipi sissiradiot ovat äänessä tänään. Tiedoksi Hempalle.

  32. jouko varonen
    15.2.2019 at 16:19

    Eskolla on kivoja kirjoituksia. Innostuin tuossa minäkin jutulle
    kun olin pari tuntia metsän peitossa kameroineni:

    keltasirkku laulun viritti
    kun räystäät vettä liritti
    oliskohan etsittävä paria
    kun ulkonakin on niin varia

    vanha varis raakkui hälle
    eipä innostuta keväälle tälle
    kohta tulee lunta kuin aisaa
    luonto hengähdystauon sai vaan

    kuvaajalla metsäreissulla
    oli runsaasti kohteita tarjolla
    oli kiipijää ja nakkelia
    tai punatulkkuja sukkelia

    närhi rääkäisi hädissään
    joko ne lopettaa ruokapaikan tään
    no eipä sentään hätäillä
    tuumi valkoselkä ylhäältä

    Kuvaaja teki työtään aitoa
    joka vaatii myöskin taitoa
    ja jos hän kättään ojentaa
    saattaa tintit siihen istahtaa

    Jouko

  33. Esko Tarvainen
    15.2.2019 at 20:28

    Meillä sana soljuu aitoja Pohjois-karjalaisia kynän käyttäjiä kun ollaan. Uudet kynän käyttäjät dikimaailmassa ovat läsnä ja he näyttävät tulevaisuuden suuntaa. Toivotaan että joku heistä kysyisi meiltä: Mitä kuuluu.

  34. Esko Tarvainen
    16.2.2019 at 16:19

    Tänään Kaustassa kattolumien pudotus hommissa hiihtokeli oli haastava umpihankisuksille. Liimalumi tarttui suksenpohjaan kuin tauti. Ensin diagonaalilla mentiin mutta lumi paakkuuntui suksen pohjaan. Sitten Kläbolle vaihdettiin, ei sekään auttanut. Taskusta kynttilä ja puusuksen pohjaa liukastamaan. Vähänaikaa suksi toimi ja kylmä hierretty kynttilä oli suksenpohjasta oli poistunut. Sisulla eteenpäin ja lumet katoilta pudotettiin.

  35. erkki lintunen
    16.2.2019 at 19:41

    Päättymässä olevalla viikolla on ollut kolme tapahtumaa, jotka ovat vaikuttaneet.

    Ensinnäkin TV:sta seuraamani Espoon uuden piispan virkaansiunaaminen.

    Toiseksi Tohmajärvellä Värtsiläisten seuran järjestämä esitelmä Nils Ludvig Arppesta. Sirpa Pakarisen esille kaivamat ja tarjoilemat tiedot patruunasta puhuttelivat. Elinaikanaan ja vielä kauan sen jälkeenkin Arppesta ei juuri julkisuudessa puhuttu, vaikka hän on yksi merkittävimmistä suomalaisista teoliisuusmiehistä. Kiteeseura on tekenässä hänestä dokumenttia, jolle toivon menestystä. Myös meillä värtsiläisillä on aihetta vaalia hänen muistoaan ja myöskin hyödyntää sitä. Esimerkiksi hänen poikansa haudan hoitaminen Venäjän Värtsilän Vanhalla hautauamaalla on kunniatehtävämme. Siellä lienee Niiralan hovin, nykyisen Arppen pihan, perustajan viimeinen leposija. Menen keväällä tarkistamaan, onko.

    Kolmanneksi, Perjantaina 15.2. oli Joensuun konservatoriossa tohmajärveläisten Musiikkiteatteri Vanamon ja kansalaisopiston esitys – Viulunsoittaja katolla. Se oli huikea kokemus. Kaksi kanttoria, joensuulainen Matti Turunen ja meidän Eini Annukka Perälä lauloivat upeasti. Lavalla olivat myös Einin puoliso – teologian tohtori – Matti ja tyttäret Helena ja Matilda. Huh, huh, tunsin ylpeyttä olla tohmajärveläinen. Viimeksi syksyllä, kun juhlittiin Algot Tietäväistä eli Maiju Lassilaa. Nyt tämä kokemus! – Viulunsoittajaa voi mennä kuulemaan vielä sunnuntainakin Joensuun konservatorioon. Kannattaa mennä.

  36. Poikamies kolmannessa polvessa
    17.2.2019 at 7:02

    Kevennystä Sunnuntain ratoksi:

    Kun lintuaura lentää taivaalla, niin mistä johtuu, että poikkeuksetta toinen auran ”siipi” on pitempi?

    Se johtuu siitä, että siinä on enemmän lintuja:-)

  37. Jussi Raerinne
    17.2.2019 at 11:32

    Kuulin hieman samantyyppisen kysymyksen (ja vastauksen) eilen radiosta:

    Mikä liikkuu taivaalla, mutta ei kuule mitään?

    Vastaus: Kuuropilvi

  38. Hemppa Turunen
    17.2.2019 at 15:15

    Kuinta monta kotkalajia Suomessa pesii?
    Minun tiedossa niitä on kolme. Maakotka, merikotka ja mäkikotka. Joista mäkikotka on tällähetkellä kaikkein uhanalaisin.

    Naapuri oli saanut kaksois tyttövauvat. Kotona kolmas tytär ehdotti. Äiti laitetaan niiden nimiksi Petronella ja Salmonella.

  39. Jorma Sahlsten
    17.2.2019 at 22:27

    Kaisan äidillä oli viisi lasta. Ensimmäisen nimi oli Tammi, toisen Helmi,
    kolmannen Maalis, neljännen Huhti, mutta mikä oli viidennen nimi?

  40. Poikamies kolmannessa polvessa
    18.2.2019 at 6:09

    Ovela kysymys, kuuluu samaan kastiin kuin: Mikä oli Sepeteuksen poikien isän nimi:-)

  41. Reino A
    18.2.2019 at 8:42

    Jatketaanpa samaa linjaa: Oppilaan ainekirjoitus, aiheena perhe. ”Meidän perheessä on kolme jäsentä, Isä, äiti ja minä, minä olen nuorin” .

  42. Pakarinen Pentti
    18.2.2019 at 9:32

    Vai sen poikii,kyllähän mie isäs tunsin,söi meilä ja jätti maksamata.

  43. Sakari H
    18.2.2019 at 13:53

    Pekka taisi löytyä pahnan pohjalta samoihin aikoihin iltatähden kanssa, joten se on vastaukseni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *