Mustarastas talvivieraana

Tänä talvena meillä olikin mieluinen talvivieras, keltanokkainen mustarastas. Syksyllä, lintujen muuttoaikaan saattoi tämäkin lintu käyskennellä pihoillamme, mutta siihen ei kiinnitetty sen kummenpaa huomiota. Tämä lintu kävi jo aamuhämärissä etsimässä syötävää ja joskus myöhemmin päivän mittaan. Käänteli nokallaan koivunlehtiä ja noukki niiden alta jotain. Hyvin näytti löytävän, vaikka lintujen ruokintaa ei ollut vielä aloitettu, olihan vielä melkein kesä. Oli varmaan keväällisiä jyvien rippeitä. Paikka lienee ollut tuttu, koska lintu näytti tietävän mistä etsiä.

Lintu mahallaan

Jalka takaperin

Huomio kiinnittyi siihen, ettei lintu juuri koskaan istunut puun oksilla, vaan aina maassa ”mahallaan”. Lintu oli muuten reipas, kulki tasajalkaa hyppien. Lokakuun lopussa tuli pakkanen ja jäädytti järvien rantavedet. Lintu ei vain lähtenyt muuttomatkalle. Talitiaiset ja sinitintit alkoivat tiirailla ikkunoista ikkunoista sisälle ja koputtelivat ikkunan reunoja. Taisivat vihjailla että alkaisi olla jo ruokinta-aika.

Jossain vaiheessa huomasin, että lintu viilettää vasenta jalkaa, niinkuin se olisi poikki, tai ainakin varpaat roikkuvat taaksepäin hervottomana.

Voihan reppana. Silloin alkutalvesta lintujen ruokavalikoima ei ollut kaupoissa vielä kaksinen, mutta parasta ostin mitä löytyi. Pitihän tällaiselle ”harviisvieraalle” olla kunnon evästä. Kun vain tietäisi mitä se pitäisi olla. Tavallinen kaura olisi linnulle kelvannut, mutta sitä kaupoissa ei ollut. Tietenkin valtaosa näistä ”herkuista” kulkeutui muitten lintujen suihin. Mustarastas on etulyöntiasemassa siinä suhteessa, että se tulee ruokintapaikalle ensimmäisenä aamuhämärässä. Jos silloin on ruokaa, niin hänellä on jo kupu täynnä silloin kun toiset linnut tulevat aamupalalle. Sitten voikin jäädä mielipaikoilleen katselemaan maailman menoa ja muitten nälkäisten lintujen kinasteluja.

Perheemme rutiinitkin alkoivat muotoutua niin, että aina ikkunan ohi kulkiessamme piti katsoa mitä vieraallemme kuuluu, joko aamukahvin aikaan lintu olisi aterialla.

Idylliä ja sympatiaa

Talven mittaan pihassa on muutaman kerran piipahtanut tummanruskearastas. Veikkaisin tyttörastaaksi. Eli paikkakunnalla on toinenkin mustarastas. Lieneeköhän näillä jotain säpinää ajateltu kevääksi? Pääsisiköhän kummiksi?

Normaalia perhe-elämää

Näkymä ikkunasta katsoen näyttää varsin idylliseltä. Tuota kun katselee niin muuta telkkaria ei tarvitsisikaan. Tuohon ”noutopöytään” on laitettu monta itsepalvelupistettä, että ei tarvitsisi taistella eikä kohtuuttomasti jonottaa vuoroaan. Joskus pitää koputtaa ikkunaan kun pikkuvarpuset meinaa mättää kaikki jyvät maahan. Silloin kaikki lähtevät hetkeksi pois, paitsi tikka ja orava. Niitä ei saa pois vaikka kuinka hakkaisi ikkunaan. Kuvassa oikealla kepin päässä on ”oravan kestäväksi” mainostettu ruokinta automaatti. Se on huputettu koska maahan on mätetty jo ainakin viikon eväät. Siinä juurella on eräs mustarastaan mielipaikkoja. Maahan on levitetty vaatteita ja lämmikkeitä. Vaatteet sitä varten koska syöttölaitteesta mätetyt siemenet hukkuisivat muuten hankeen.

Sympaattinen, ei aja ketään pois

Joskus mustarastaalla oli kavereita ihan jonoksi asti

Yhteiset ateriat, omenaa, läskiä ja muuta hyvää

Leipälaatikko hyötykäyttöön

Ihmiset olivat toivoneet valkoista joulua ja se heille annettiin.

Kun lunta alkoi viimeinkin tulla niin sitä tuli liikaa, ainakin tällaisen reppanan mielestä jonka piti keräillä maasta syötävää mitä toisilta oli tippunut

Parikymmentä senttiä lunta yhdessä yössä peitti alleen kaiken maassa olevan syötävän. Kaunista mutta linnuille hengenvaarallista. Olin tehnyt pienimmille linnuille muonakätkön leipälaatikosta. Kansi oli sen verran raollaan, että pienimmät linnut mahtuivat sinne. Rastas oli aikaisemmin käynyt laatikossa ja tiesi missä se on.

Leipälaatikko ja joulun lumet

Se alkoi aamulla kaivaa sen nokallaan esiin. Aukko oli kuitenkin niin matala, ettei lintu yksijalkaisena mahtunut ryömimään sisään. Niinpä hän rupesi suurentamaan aukkoa pyyhkimällä nokallaan lunta yläpuolen katolta. Eihän lintu ymmärtänyt, että katto oli läpinäkynää muovia. Lumen lakaisu ei tässä tapauksessa riittänyt.

Yllätys yllätys

Paksu joulunlumi peitti kaiken alleen, mutta siitä oli etuakin. Paljastui yllätys.. Nimittäin mustarastaan majapaikka. Talon nurkalla lumessa oli linnun siiven jäljet. Menojälkiä ei ollut. Lintu oli siis mennyt ennen yöllistä lumisadetta yöpuulle talon nurkalla olevan tyhjän vesiastian alle ja läksi sieltä aamulla lentoon. Lintu oli keksinyt kuormalavasta turvallisen piilopaikan, eikä ollut pitkä matka sapuskalle, viisi metriä. Eipä ihme, että oli syömässä yhtä aikaisin kuin minäkin. Oli asunut meillä jo 2-3 kuukautta enkä tiennyt mitään.

Kylläinen lintu mielipaikallaan

Kylläinen lintu tykkäsi jäädä istuskelemaan kauralyhteiden tai lämpimän styroksi laatikon päälle. Saattoi siinä ottaa välillä nokosetkin. Kukapa sitä jaksaa syödä jäisiä jyviä kaiken päivää.

Pientä kinastelua

Närhi haluaa mustarastaan paikalle styroksilaatikon päälle lämmittelemään varpaitaan. Tiukka katse ja pieni hyppy lähemmäksi.. siitä pitää älytä antaa lämmittelypaikka toiselle. Näin helposti se käy ilman taisteluita. Tosin parin minuutin kuluttua osat vaihtuivat jälleen. Tämä styroksilaatikko oli muutenkin kaikkien muidenkin lintujen suosikkipaikka koska se oli sijoitettu ”makkaräpötkyn” alle. Tikka louhi yläpuolelta makkaraa ja muruset tippuivat laatikkoon maastasyöjien iloksi.

Pientä kinastelua, närhi haluaa lämmittelemään

Tammikuun lopulla pakkanen laski alle 30

Noin kovalla pakkasella talipallot ja linnunmakkarat olivat niin jäässä että vain tikan nokka niihin pystyi. Helpotin tilannetta ottamalla makkarapötkyn sisälle yöksi. Murssasin myös aamuisin talipallon ym ja jakelin eri paikkoihin.

Extralämmikkeeksi vein sisällä lämmitetyn kiven villasukassa.

Lintukin lentää etelän lämpöön

Lintu lämpimällä kivellä

Pihabongauspäivä

Tammikuun viimeinen viikonvaihde, pihabongauspäivä.. Nyt saadaankin ilmoittaa mustarastas ensimmäistä kertaa bongaustuloksiin. Mutta mutta, lintua ei näy normaaliin aikaan. Pakkasta on -32 Ei kai se vain ole jäätynyt. Muutaman tunnin päästä tarkistin nukkumapaikan. Ei ollut siellä. Voi harmi. Kyllä se on joutunut jonkun saaliiksi. Ilmoitin kuitenkin bongaustuloksiin.. eihän sitä tiedä vaikka ilmestyisi.

Bongausohjeiden mukaan lasketaan linnut tunnin ajalta joko lauantaina tai sunnuntaina. Minä suoritan laskennan niin, että johonkin aikaan otan kaksi valokuvaa; toisen ikkunasta alaspäin maahan ja toisen ikkunasta ylöspän puun oksia kohti. Lasken linnut sitten kuvista kaikessa rauhassa. Jos olisi tulostin, niin paperilta olisi helpompi laskea ja ruksata mitkä on tunnistettu ja laskettu.

Alpo Rummukainen

Post navigation

6 comments for “Mustarastas talvivieraana

  1. Alpolla taas hyvä ja perusteellinen kertomus linnuista sekä niiden ruokinnasta ja erikoisen tarkasta seuraamisesta,hyvien kuvavalintojen kera.

    Kiitos Alpo
    KMV

  2. Alpolla on kolmen Michelin tähden arvoinen ruokintapaikka linnuille🤗

    Mahtaa meteli olla kova kun kaikki talvella ravitut
    Kiittävät teitä laulaen keväällä😉

  3. Minä olen yrittänyt opetella kuvaamaan kännykän kameralla. En ole oppinut. Vähän valon aikaan lumikuvista tulee tumman sinisiä ja muutenkin epätarkkoja. Moniin kuviin olen lisännyt valoa satoja prosentteja. Sillä voi sinisyyttä vähentää, mutta olematonta tarkkuutta ei voi parantaa. Valitettavasti jutun päähenkilö, mustarastas, ei päässyt yhteenkään aurinkoiseen kuvaan. Nyt on valoa ja nykyiset linnut alkavat pärjätä omillaan. Nyt odotetaan ”oikeita” muuttolintuja. Sitten alkaa taas jyvät hupenemaan.
    =Alpo=

  4. Wautsi.. Jenna on lisännyt jutun loppuun Kanarian saarilla äänittämääni mustarastaan laulua. Kiitos Jenna !

  5. Hienoa että luonnonystävät ruokkii Mustarastasta ne laulavat niin kauniisti keväällä talvimaisemassa ei ole paljon syömistä Mustarastas kiittää sitten keväällä!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *