46 comments for “Kaskut ja vitsit vk 13/2019

  1. Poikamies kolmannessa polvessa
    26.3.2019 at 7:42

    Tiistaiuamun muutama pikku pläjjäys:

    Millaisia alushousuja Eino Grön käyttää?
    – Ikivihreitä tangoja:-)

    Kauko Käyhkö meni lihakauppaan ja kysyi kauppiaalta:
    – Onko mitään lihatuotteita tarjouksessa?
    – Käykö keuhko? kysyi kauppias:-)

    Jos Matti ja Teppo kävelevät tien yli ja Matti jää auton alle, mitä Teppo tekee?
    – Soololevyn:-)

    Miksi Hjallis Harkimo ei pelaa jääkiekkoa?
    – Jääkiekon säännöissä lukee, että kypärän hihnan pitää olla leuan alla:-)

  2. VTOH
    26.3.2019 at 8:11

    Hesalainen kaveri kysyi maalaismieheltä, että tiedätkö mitä eroa on länsiväylällä ja itäväylällä?
    No, länsiväylällä ajavat bemarit ja mersut, itäväylällä demarit ja persut.

  3. Raikka
    26.3.2019 at 13:21

    Entinen kylähullu ja viisas guru tuumi
    puintiporukalle.

    – Mie olen kyllä niin kova löylymies,
    että voitan teidät kaikki saunassa.

    Mentiin koittamaan. Mahtailija tuli
    turkki päällä. Sanoi, että voitan vaikka
    olisi turkki päällä.

    – No tuo nyt on varsinnii vale,
    tuumivat jo isäntämiehet.

    Mitäs muuta kuin saunaan ja
    hirmuiset ongat kiukaasta
    No tietysti muut putosivat jo
    alkupelissä. Eipä hidashoksaiset
    arvanneet että turkin alle ei
    löyly tule.

    – Annetaan sulle se pullo,
    joka luvattiin, tuumivat vaisuina.
    Ehtaa ainetta Kiteeltä, linja-autoaseman
    takaa.

  4. Kaiken nähnyt
    26.3.2019 at 13:29

    Romanit tulivat taas kerran yökylään.

    Ne olivat kivoja. Hevoskauppoja hierottiin.

    Harjakaisia maisteltiin.

    Aamulla lähtiessä antoi äiti lämpimän

    ruisleivän matkalaisille ja sai siunauksen

    toivotukset. Mutta Kalle kääntyi

    vielä pirttiin. Oli nähnyt, että uunin

    alla, miehen mentävässä kolossa

    oli sipuleita kuivumassa. Pyysi

    lupaa ottaa muutaman. Penkautui

    ulos pussihousun pussit täynnä

    sipuleita.

    Äiti katsoi huvittuneena miehen

    vaivalloista menoa ja tuumi:

    – Kuule Kalle, ota ensi kerralla

    säkki mukaan. Näitä riittää.

  5. Hans-Antin väärtti
    26.3.2019 at 13:42

    Olipa lannan mies Lapissa kalassa.

    Väännätteli rotuhauen tunturijärvestä.

    Siihen tuli Hans-Antti.

    – Aijotko nuotiokalaksi? Miulla on
    hyvä niksi.

    Nuotio laitettiin. Lapin mies neuvoi:

    – Pistät nyt paistumhan puiden päälle.

    – Niinpä tietysti.

    – Sytytät tulen.

    – Niinpä tietysti.

    – Lisäät puita hauen päälle.

    – Ai jaa.

    – Sitten odotethan ja vielä odotethan.

    Nosti viimein lannan mies hiileksi

    palaneen hauen nuotiosta.

    – Silleen se jänkhäkoira täällä paistethan

    tuumi ukko, tarjosi repustaan kuivaa

    poronlihaa. Yhdessä natusteltiin ja

    ja napattiin ruotsinlaivan pullosta vielä

    Chivas Regalia. Kohta alettiin joikhata

    kohti auringonlaskua.

  6. Kertakaikkiaan
    26.3.2019 at 13:58

    Marja-Liisa Hämäläisen navettaan

    tulivat doping-miehet vierailulle.

    Hiihtäjä tuumi:

    – Kertakaikkiaan hauska tavata.

    Ottivat näytteitä tummelipurkista.

    Katselivat, kuulostelivat.

    Viimein menivät.

    Marja-Liisa loihe lausumaan:

    – Se on sitten sekin huoli vähäksi

    aikaa pois. Viimeksi löysivät

    Harrin ketunmyrkyt.

  7. Vaalipropagandaa, hui
    26.3.2019 at 14:17

    Mikä näistä ei kuulu joukkoon?

    Poliisi, ministeri, ylinopeustolppa, kaupparatsu, merkonomi.

    No tietysti se, jonka latvassa edes joskus välähtää.

  8. Kiiskisoppaa a´la Urkki
    26.3.2019 at 14:32

    Kekkonen oli kuuluisa siitä, että kalareissulla
    piti hänen aina saada ensimmäinen kala.

    Läksipä Urkki vierailulle Islantiin. Presidentti
    Finnbogadottir oli silloin uhkeimmillaan.
    Nuori kaunotar. Urkki oli oli ihan myyty. Kunnes – Vigdis
    väännätteli kiisken kuiville porukan ensimmäisenä.
    Kekkonen katsoi monttu auki, kunnes meni
    onnittelemaan lämpimin halauksin.

    Adjutantilleen hän kuiskasi:

    – Alamittoja ei lasketa.

    ( Kekkonen oli kuuluisa kiiskien ja kauniiden naisten ystävä.)

  9. Hemppa Turunen
    26.3.2019 at 16:27

    Tytöt olivat ottaneet jo keskellä päivää useamman kuin yhden drinkin.
    – Kaikki miehet ovat sikoja valitti Liisa.
    – Niin ovat, vahvisti Raili, -mutta on niillä se ero, että sialla on saparo takapuolella.

    Nyrkkeilijän vaimo kutsuu miestään Kehäkukkaseksi.

    Nytsekin selvisi. Mikätehtävä on papilla hiihtomaajoukkueessa. Tietysti, sen tehtävä on hoitaa viimeinen voitelu.

  10. Esko Tarvainen
    26.3.2019 at 19:20

    Ahti meni Iraniin ja lentokentällä vastaanottajan kanssa käteltiin. Limusiini oli heidän vieressä. Vastaanottaja esitteli itsensä: Ajatollla. Ahti siihen vastasi: en voi kun kortti paloi.

  11. Esko Tarvainen
    26.3.2019 at 19:31

    Mikä ero on kamelilla ja armeijan kapiaisella? Kameli pystyy olemaan viikon juomatta.

  12. Presidentti-vanhan kala
    26.3.2019 at 19:57

    Kekkonen oli vanhoilla päivillään
    vierailulla itänaapurissa. Mentiin
    tietysti kalalle. Lehtimiehet tungeksivat
    paikalla, mutta turvamiehet tuumivat.
    Presidentti ei ole vielä saanut kalaa.
    Eikä kala ollutkaan syönnillään.
    Mutta siihenkin oli varaudutta.
    Kekkosta suostuteltiin heittämään laiturin
    alle. Kohta nousi melkoinen sampi
    kuvattavaksi Suomen presidentin
    kanssa.

    Sivummalla Kekkosen henkilääkäri
    uskalsi supattaa adjutantin korvaan.
    – Sen verran minäkin olen ruumiita
    nähnyt, että tuo sampi on ollut
    kuolleena ainakin viikon.

  13. Voi luoja noita kakaroita
    26.3.2019 at 20:09

    Rilikku-Nissinen oli legendaarinen
    reissumies Värtsilässä. Usein hänellä
    oli myös lapsille jotain, kun tuli
    kertomaan juttujaan. Nyt ei ollut.
    Harmistuimme. Kun rilikku läksi
    pois, olimme tien varressa kuin
    tiernapojat ja julkitoimme kuuluvalla
    äänellä, että Rilikku varmasti kuulisi:

    rilikku nissinen
    viis tissinen
    hyvä lypsynen
    rasvamaitonen

    Ei Rilikku kommentoinut.
    Tuskin sittenkään kuuli.
    Arveli jo lähteä sopivaan
    paikkaan natustelemaan
    äidin sanomalehteen käärimää
    ruisleipälämpimäistä.

  14. Aikoja entisiä
    26.3.2019 at 20:29

    Isällä oli tapana majoittaa yöksi myös
    kiertävä kulkukauppias. Eipä nimi
    muistu mieleen.

    Hän halusi itse keittää kahvin
    omista pöönistään myös talon väelle.
    Meillä tiedettiin että hänen kahvinsa
    oli niin tuhtia, että lusikka pysyi
    pystyssä keskellä kuppia.

    Kerran tämä samainen ukko
    levitti laatikot lattialle ja tietysti
    naisväellekin oli huiveja ja muuta
    kivaa ostettavissa. Isä supatti
    jotakin kulkumiehen korvaan ja
    kun tehtiin kaupat kukkahuivista,
    isä sai tingittyä hinnasta 95 %
    siinä kaikkien kuullen. Äiti oli iloinen
    huivistaan ja moiskautti suukon
    isälle, joka osasi tinkiä mestarillisesti.

    Isä ja kulkukauppias läksivät vielä
    talliin vilikasemaan hevosia, isän
    silmäteriä.

    Aamulla kulkukauppias ( Riikonenko
    se oli?) tuumi äidille ohimoitaan hieroen:

    – Oisko emännällä Hota-pulveria? Jomottelloo.

    Ja olihan sitä inkkaripulveria. Ruisleivänkin sai
    kainaloon, matkamies.

  15. Poikamies kolmannessa polvessa
    27.3.2019 at 8:13

    Pomo mietti, mitä voisi kirjoittaa laiskan työntekijän pyytämään työtodistukseen niin, että tämä saisi töitä muualta, mutta ettei tulisi liikaa valehdeltua. Lopulta hänellä välähti:

    ”Jos saatte hänet työskentelemään yrityksessänne, on hänestä Teille varmasti paljon hyötyä:-)

    Elämän tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille:-)

    Isä ostaa valheenpaljastimella varustetun robotin, joka lyö ihmistä aina kun tämä valehtelee. Hän päättää testata robottia ruokapöydässä.
    -Poika, missäpä olit tänään?
    Poika vastaa: -Koulussa
    Robotti lyö poikaa.
    -Ok, katselin DVD:tä kaverien kanssa!
    -Mitä filmiä katsoitte?
    -Toy Storya.
    Robotti lyö taas poikaa!
    -Ok, se oli aikuisfilmi!, poika huutaa.
    -Mitä? Sun iässäsi en edes tiennyt mitä aikuisfilmit ovat, sanoo isä.
    Robotti lyö isää.
    Äiti nauraa: -Hah hah. Poika on todellakin sinun poikasi.
    Robotti lyö äitiä:-)

  16. Sakari H
    27.3.2019 at 13:53

    Auts!!!
    Enkä muuta sanonut kuin että huonoja vitsejä.

  17. Tuula
    27.3.2019 at 14:34

    Niin on, osaksi ainakin. Ja kasku ja vitsi ovat kaksi eri asiaa. Vain ovatko?

  18. Viipurin kävijä
    27.3.2019 at 20:28

    Mitä sitä huumorigenreistä välittämään. Pääasia, että on hauskaa eikä heitetä myrkkyä. 🙂

    Huonosti suomea puhuva venakkoukko,
    myi piraattilevyjä Viipurin kauppahallissa.
    Katselin siinä aikani ja valkkasin iskelmäpitoisen
    lätyn. Mies tuumi:

    – Reiska, ootzin harasoo. Vjiisi euro.

    Johon minä:

    – Ootzin ploha. Juksi euro.

    Mies ei hellittänyt:

    – Markko Athisaari, juksi euro.

    Kaupat tulivat kun antoi vielä samaan kauppaan

    Putin- t-paidan.

  19. Poikamies kolmannessa polvessa
    28.3.2019 at 7:02

    Torstaiuamun kaskutus/ vitsitys:

    Mies kysyi Kuopion torilla mieheltä, jotta tietääkö hän, kuinka kaukana Afrikka on. Savolaisukko vastasi: ”Ee se kaakana voe olla ku Savon sellulla on yks neeker ja se kulukoo pyörällä töihin:-)

    Savolaisakka meni valokuvaajalle. Valokuvaaja kysyi:
    – Otetaanko rintakuva?
    – Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka:-)

    Isäntä teki kuolemaa. Hän kutsui vielä luokseen sukulaiset ja pastorin ja esitti viimeisenä toivomuksenaan, että hänet haudattaisiin yhdessä traktorinsa kanssa.
    – Traktorin kanssa? Ennenkuulumatonta? Sukulaiset ja pastori kysyivät isännältä, miksi ihmeessä?
    – No kun vielä ei oo tullunna vastaan semmosta monttua, josta ee ois Valametin kanssa ylös piästy:-)

    Kerran eräs orkesterilainen työnsi viulun jousen ylös aina silloin, kun piti vetää alaspäin. Sirpo keskeytti harjoituksen ja tuhahti asianomaiselle:
    – Mitte shinä oikke meina, nouseko shinä kirkossaki aina ylös ku muut istu alas:-)

    – Mies on kun arotuulen raiskooma vinkuheinä ja selässä lukkoo Imatran Voima:-)

  20. jore
    28.3.2019 at 9:12

    Kyllä huumori on parasta sydänlääkettä.

    Mulle on ollut positiivinen yllätys kun tänne on lähetetty humoristisia omakohtaisia kokemuksia.
    Jotkut ovat vielä pala Värtsilän historiaa.
    Hyvä,hyvä😂🤗

  21. Hemppa Turunen
    28.3.2019 at 10:23

    Kalle Ville jäi eläkkeelle ja tuumaili miten sitä nyt saa aikansa kulumaan. Johon kaverit innostivat, että rupea romaaneja lukemaan niin ei aika käy pitkäksi.
    Niin Kalle Ville kokeili kauppareissullaan. Kylän kaupat kierrellessä tuloksena oli kuusi romaania, neljä käveli vastaan ja kaksi istui puiston penkillä.

  22. Esko Tarvainen
    28.3.2019 at 19:47

    Tämä on taas reali elämästä Arton kertomana. Reino jolla oli kutsumanimi Ressi meni terveys tarkastukseen?. Lääkäri tutki ja kokeet kertoivat miehen terveyden tilan. Seuraavalla lääkärikerralla lääkäri lausui hänelle: kaikki oireet johtuvat ressitä.

  23. Esko Tarvainen
    28.3.2019 at 19:49

    Tämä on taas reali elämästä Arton kertomana. Reino jolla oli kutsumanimi Ressi meni terveys tarkastukseen?. Lääkäri tutki ja kokeet kertoivat miehen terveyden tilan. Seuraavalla lääkärikerralla lääkäri lausui hänelle: kaikki oireet johtuvat ressistä.

  24. Hemppa Turunen
    29.3.2019 at 1:05

    Niin kuin Jore sanoi h hyvä huumori on myös hyvä sydän lääke, niin vastaavasti huono huumori aiheuttaa stressiä.

  25. Vitsi kun vitsi
    29.3.2019 at 19:10

    Piippu-Kaisa tiesi Värtsilän kylän
    kuumimmat jutut ja tiesi ihmisten
    tekemiset ja sielunelämän.

    Kävi usein meillä.

    Kerran tuli rantaan, kun äiti oli
    pyykillä. Me pojat narrasimme
    ahvenia rannasta. koska siellä
    oli vasta persy sian suolet
    saippuan tekemistä varten ja
    semmoinen vesi houkutteli
    kaloja.

    Kaisa:

    Annan, pojat, jokaisesta ahvenesta
    20 penniä. ( en tuota niin tarkkaan
    muista). Isoveljen kanssa viritimme
    onget, mutta ahventen syönti lakkasi
    kuin seinään. Pitkälän Jussin rannasta
    toki saimme molemmat yhden ahvenen
    tirrin ja Kaisa maksoi mukisematta.

    Tuli isäkin rantaan. Kaisalta loppuivat
    ahvenkaupat. Ei niitä auttanut isännälle
    paljastaa. Sen sijaan Kaisa tuumi
    rempseästi:

    – Sannoo sujjauttelin teille seurat
    ensi tiistai-illaksi.
    – Ihanko papille?
    – Niinpä tietysti.

    Vahinko oli tapahtunut. Isän niska
    punoitti ja marssi kotiin. Tiedossa
    oli nihkeä iltapäivä. Isä ei tykännyt
    uskonnollisista menoista, vähiten
    kotona.

    Mutta armoton jutunkertoja, Hermanni
    olikin tullut käymään. Istui tuvan
    rahilla ja asetteli sanansa niin, että
    kohta isä oli unohtanut koko seurat.
    Nauraa hekotteli Herkon jutuille.

    Äiti sujautti tapansa mukaan lämpimän
    ruisleivän sanomalehteen käärittynä
    Piippu-Kaisalle, Herkolla oli jo oma
    pullo puolillaan. Nauroivat. Ilakoivat.
    Isä sai kaivattua stressiterapiaa.

  26. Semmonen suakkuna
    29.3.2019 at 19:21

    Linda karjalaisen mies oli maalari.
    Oli ollut viikonvaihteen omilla reissuillaan.
    Semmosia reissuja usein maalareilla oli.
    Kyseli Linda, että onko Kallea näkynyt
    kylillä. Joku sanoi nähneensä Osuusliike
    Sisä-Karjalassa jauhosäkillä, juttelemassa
    ukkojen kanssa pehmoisia pilsnerin voimalla.

    Meille tietysti tuo episodi stimuloi runosuonta
    ja kohta laulelimme legendaariseksi muodostunutta
    riimiä, jossakin koulun nurkan takana:

    – Kallen kengät on lintallaan
    ja Lintan kengät on kallellaan

  27. Open työ ei ole helppoa
    29.3.2019 at 19:31

    Luukkaisen Elina osasi olla
    ankara, kun sitä vaadittiin.

    Kerran vieruskaverini, Pentti,
    piirsi laulukirjan liepeeseen
    haudan, jolla kasvoi nokkosia.
    Suputti minulle, että tämä on
    laulunopen hauta.

    Mie rehahdin nauramaan.
    Se ei miellyttänyt Elinaa.
    – Jouko ulos!

    Mie onnettomana kävelin
    huussin ja koulun eteisen
    väliä. En rassukka ymmärtänyt,
    että naurukin voi olla pahasta,
    jos pitää opetella karjalaisten
    laulua. Jotenkin kyllä mietin,
    että taitava piirtäjähän se Pena
    oli. Sai niin pieneen tilaan
    onnistumaan aidon näköiset
    nokkoset.

  28. Semmoinen duetto
    29.3.2019 at 19:40

    Opeteltiin duettolaulua kevätjuhlaan
    Väyrysen Eilan kanssa. Eila oli
    onneton, kun oli käynyt Tohmajärven
    lavalla iskelmäkilpailussa.

    En taida enää jatkaa laulamisen
    alalla, kun tulin toiseksi ja Katri-Helena
    voitti.

    Oli Eilalla muutakin huolen aihetta.
    Ihan uskoutui minulle.

    – Minun osuus menee liian korkealta!
    En mie noin korkealle pääse.

    Johon mie rassukka vastasin.

    – Minulla taas menee liian matalalta.

    Juhlassa annoin Eilan hoidella laulun.
    Itse olin vähän niin kuin Teppo kun
    Eila olisi Matti. Kymppi tuli laulusta
    todistukseen sekä Eilalle että minulle.
    Näytimme toisillemme oman tokarimme.

  29. Väärtit
    29.3.2019 at 19:59

    Olin korttikaupalla Enontekiössä.
    Jouni löysi pakasta kortin valkoisesta
    porosta, jota tihrusi tarkkaan.

    – Meithän poro.

    – Montako laitetaan?

    En sanonut, että kuvasin sen Pykeijassa.

    – Pistethän kolme.

    – Pistetään kolmekymmentä
    Ilmaseksi muistoksi, tuumin.

    Lapin mies vei kortit vaimolleen.
    Kiikutti talviasuista kiirunaa, mallilleen
    täytettyä.

    Kohta jo joihkasimme minun Chivas Regalin
    voimalla savunhajuisessa kodassa.

    Väärtit

    (tuossa se kiiruna minua pällistelee, työpöydän vieressä,
    nätti lintu, kelopuujalustalla)

  30. Opella on niksinsä
    29.3.2019 at 20:22

    Pidin hiihtokilpailua lapsille Kuhmon
    syrjäkylällä. Lapset hiihtivät innolla.
    Oikein aikakin otettiin. Mutta kello,
    pahalainen jämähti pakkasessa.
    Minulla oli kuitenkin omat keinoni
    jakaa palkinnot.

    – Jäi nuo paperit kotiin, tuumin.
    Kenenpä luulette muuten voittaneen?

    – Tietysti Pentti ja reilusti, hihkaisi joku.
    Mutta kaukana ei ole Eskokaan.

    – Entäs kolmas? Hän voittaa terottimen.

    – Maija-Liisa varmasti. Hän on parempi
    kuin muut pojat.

    Kävin paperit johtajaopettajan näköalallisesta
    työhuoneesta. Jaoin palkinnot. Jokainen sai
    jotakin. Olivat iloisia.

    Paperissa luki:

    Osta kauppa-autosta kahvia, makkaraa,
    maitoa ja puuroriisiä, sekä jotakin
    tömäkämpää jos on.

  31. Esko Tarvainen
    29.3.2019 at 20:26

    Ensimmäinen autoni oli Anglia ruosteinen ja lähes loppuun ajettu. Olin ammattikoulussa autonasetaja linjan käynyt. Olin löytänyt elämänkumppanin ja lavatanseista hänen kanssa palattiin. Anglia sammui nikotellen. Ymmärsin oman Angliani oireet. Pensapumppu oli ehtoossa. Silloin minulla oli selviytymisen välineet mukana. Silloin Chymos teki mehua 1,5 litran pulloihin. Kävin muovipullon huuhtomassa puhtaassa tieojassa. Imaisin pullon täyteen tankista. Suljin pensapumppu imuletkun lemmarilla ja putkeen lasitetulla pultilla. Sidoin bensiini pullon Angliani kattotelineeseen viiksilangalla. Chymoksen pienessä pullossa oleva voimanlähde vei meidät perille, kun letku hydrostaattisella paineella vei kaasuttimen kohokammioon.

  32. Esko Tarvainen
    29.3.2019 at 20:52

    Miehet sotajermut saunalaitella tarinoivat monista aiheista. Sopiva känni kun oli miehillä päällä keskustelu siirtyi kylmiin talviiin. Kylmin tarina minun mielestäni oli: pakkasessa kusi kaarelle jäätyi ja ämmänkäsi taikinaan.

  33. jore
    30.3.2019 at 8:17

    Värtsilän koululla oli hiihtokisat.Sakke tuli kouluun
    kisa-asussa.Oli ottanut piirongin päältä Suomen lipun ja parsinut sen villapaidan rintaansa.

    Jäi harmillisesti kisassa viimeiseksi.
    Kun pojat kysyi myöhemmin Sakelta,mones olit.
    Sakke sanoi kymmenes.
    Pojat inttämään että eihän teidän sarjassa ollut kuin kahdeksan hiihtäjää johon Sakke tuskastuneena: jos ei kulje niin ei kulje!

  34. Poikamies kolmannessa polvessa
    30.3.2019 at 8:26

    Liekö Piipposen Sakesta kyse? Hiän ja moni muu poika oli innostunut hapo-ojan suulla onginnasta. Joka ilta oli 10-20 pojankoltiaista ongen kanssa kyseisessä paikassa. Siitä oli tietysti se hyöty, ettei oltu ”mummoja” potkimassa niinkuin nykyään saattaa tapahtua ja hoitokalastustahan se oli myös parhaimmillaan. Tää ei ollut kasku, mutta lyhyt kertaus menneestä ajasta:-)

  35. Haapajärven jättihauki
    30.3.2019 at 14:09

    Jätettäis kusijutut ja myrkyt toiseen kertaan.
    Palsta on haavoittuvainen. Huumori ja hyvä mieli
    on tärkeää arjessa. Voimaannuttavaa.

    Olin rovastin kanssa haukipilkillä.
    Pilkkinä oli professoriuistin punaisella
    helmellä. Minulla roikkui kamera kaulalla.
    Järkkäri.

    Rovasti teki viisi reikää syvemmältä
    rantaan päin, muutaman metrin välein.
    Sanoi, että näin haukia pilkitään.

    Järvi oli kuulu siitä, että siihen oli
    laskettu kaupungin jätevedet aikoinaan.
    Sitten se puhdistettiin, mutta jättihauet,
    jätteillä lihoneet, jäivät.

    Niinpä alkoi Jussilla siima naukua
    rukkasissa. Tuumi:

    -Nyt olis sen siun Nikonin paikka.

    Väännätteli viisikiloisen avannosta
    hangelle. Katseltiin. Ihmeteltiin.

    Sanoin, että mitäpä aiot tuolle
    Haapajärven hauelle tehdä. Johon
    Jussi:

    – Laitan sukulaisille Helsinkiin.

  36. Hölömö tosikko
    31.3.2019 at 1:43

    Sori että oon syntyny ja anteeks että oon olemassa mutta olenko ainoa joka ei ymmärrä näitä aina eri nimimerkkiä käyttävän kymmeniä ”kaskuja” tai mitä lie ollenkaan, en vaikka miten miettisin, oon varmaan vielä hölömömpi mitä luulin.

  37. Poikamies kolmannessa polvessa
    31.3.2019 at 8:38

    Hölömölle tosikolle, kyselin kaikilta muiltakkii lukijoilta miten hyö ymmärtäät nää kaskut, niin nuo kaks nyökyttäät hölömönä piätään. Tarkottaa sitä varmaan, että osimoilleen uppovvaa. Toinperrään tuo kaskuasii on siinä mielessä vaikee, että se perustuu tilannekommiikkaan ja itelle tahi toiselle sattuneeseen kömmähykseen tai jutskaan. Eli jälkikäteen on vaikeeta suaha tilanne kerrottuu niinkuse tapahtuu joskus kymmennii vuosii sitten, ihellehän se aukivaa hyvinnii sujuvasti, toiset on H-Moilasena. No oli miten oli, mutta näin on. Mutta on hyvä että näitä suakkunoita ja kaskuloita ja vitsilöitä tuuvvaan juluki, niin on vähän pohtimista ja suattaapa se auvveta rämähtee hyvinnii heleposti kupletin juon. Ei muuta ku hyvvee sunnuntaipäivän jatkoo ja virnistellään ja hyräillään hilijoo, niinku kyläpiällikkö ruukkovvaa sannoo:-)

  38. Leo Härkönen
    31.3.2019 at 10:48

    Värtsi on vihdoinkin löytänyt elinvoimansa avaimen aidosta karjalaisuudesta: Ilo elää Karjalassa ja Ilo pintaan vaikka syän märkänis jne.

    Silti – näin tosikkona – olisi mukava väillä lukea tuttuja, römeällä rintaäänellä lausuttuja totuuksiakin. Kunnes palstan nimi tyystin vaihtuu Vitsi-Värtsiksi.

    Hyräillään ja kyräillään…

  39. Jenna Eskelinen
    1.4.2019 at 11:33

    Leo Härkönen no eikun juttuja kehiin sitten.

  40. Tuula
    1.4.2019 at 11:41

    Niin justiin, Leo, voisit olla vaikka Pohojoispohojanmaan uutisankkuri. Vai oliko niin, että jutut pittää liittyä Värtsilään?
    Mutta kuitenkin. Ja minä en kyllä tuota sääntöä ole noudattanut.

    Lintusen Erkin tekstejä toivon vielä näkeväni lehdessä.

  41. Alpoaatos
    1.4.2019 at 11:58

    Ihan oikein Leo. Kyllähän huumoria olla pitää. Toiset vain ovat totisempia kuin toiset. Ja toisen vielä totisempia. Se se vasta on totista touhua jos käsketään kertomaan vitsejä. Esimerkiksi:
    Nyt istutte ja kerrotte vitsejä kuuluvalla äänellä. Kahden tunnin päästä pidetään viiden minuutin kahvitauko ja sitten jatketaan ohjelman mukaan. Aamulla aletaan tasan kello 8.

    Armeijassa kaikki toiminnot on kirjoitettu ohjesääntöihin ja niitä on noudatetrava pilkulleen. Ohjeista on myös väännöksiä. Esimerkiksi:
    Sotilashuumori on huumoria, jota sotilaat viljelevät ja jonka puolustusvoimain komentaja on sotilashuumoriksi määrännyt.

    Usein kuulee sanottavan, että otetaan ilo irti elämästä. Minusta se on aivan väärin. Ilo kuuluu nimenomaan elämään, eikä sitä pidä tai pitäisi irrottaa.

    Tosin nykyinen elämäntapa ja varsinkin mainonta suosii kaikkea ”helposti ja nopeasti” .
    Huumoriakin on helppo kopioida nopeasti netistä vaikkkapa tänne Värtsiin. Eihän siinä mitään pahaa. Paljon hitaanpaa ja työläämpää on tehdä itse jotain, vaikka vitsejä. Tai niitä Leon mainitsemia ”oikeita” juttuja.

  42. Leo Härkönen
    1.4.2019 at 13:26

    Mitenkään huumoria lajittelematta sanoisin että parasta huumoria ovat elämän tosisattumukset. Eivät ne välttämättä tikahtuakseen ja vedet silmissä naurata – kaikkea muuta! Mutta joskus niistä suodattuu ihan oikeata elämänviisautta. Sellaisia tekstejä tälläkin palstalla esiintyy.

    Elämäntyöni mainonnan tekijänä koin usein nuoralla tanssimiseksi toden ja leikin rajoilla. Lopulta oli vain hyväksyttävä savolaisten manipulaattorien mentaliteetti, että vastuuhan on lukijalla. Sama se koskee kaikkea viestintää ja Värtsinkin tuotoksia.

    Niinpä. Ja näin vaalien alla taas huomaa pohtivansa, kenelle antaisi tällä kertaa mahdollisuuden huijata itseään. Eikä vain itseään – pahimmassa tapauksessa saattaa äänestäessään vetää tapin veneestä, jossa istuu koko kansakunta!

    P.S. Erkin palaamista linjoille minäkin odotan. Vaikka eihän se kukkokaan käskien laula.

  43. Esko Tarvainen
    3.4.2019 at 19:44

    Kun äitini Martta isän poismenon jälkeen kävi ryhmässä, jossa vanhukset keskustelivat. Ryhmän nimi oli Virikepiiri. Äitini sen nimen muunsi: ” Virityspiiri”.

  44. Hemppa Turunen
    4.4.2019 at 23:10

    Uutisjutut ja tapahtuma d-mentit ovat loppuneet ja nyt näyttäisi jo siltä, että kaskutkin ovat vähenemässä. Tai ainakin vanhojen kuluneiden vitsien joukkoon ei enää uutta tahdo löytyä.
    Niin pitäiskö jo todeta vanhaa fraasia toistaen, että nyt on vitsit vähissä.

  45. Seppo Pusa
    5.4.2019 at 0:33

    Vaikka Henppa tuoissa arvelee vitsien jo olevan vanhoja ja kuluneita niin kaiken uhallakin kirjoitan tähän vielä jonkin vanhan ja kuluneen – sellaisen, josta varmaan kiertää monia vähän erilaisia versioita. Tämän version kertoi taannoin muuan pappisihminen.
    Vainajaa siunatessaan pappi tuli puheessaan maininneeksi, että vaikka poismennyt olikin oikein hyvä ja pidetty ihminen niin kirkkoon hänen askeleensa eivät kovinkaan monesti johtaneet. No, siinä samassa nousi saattoväen joukosta todistaja sanomaan, jotta kantamalla hänet nytkin ystävät toivat.
    Liekö tapaus sattunut asian kertoneelle itselleen, vai jollekin toiselle niin kuin yleensäkin jutut jotenkin kummasti sattuvat jollekulle muulle. Muitakin vähän toisistaan poikkeavia versioita olen kuullut, niin että lie sattunut useampia samantapaisia tilanteita. Eräs versioista loppuu sanoihin: Nytkin väksin tuotiin.

    Näitä tämmöisiä kaskuja, joissa sama idea kiertää uudessa jutussa lienee paljonkin. Äkkipäätään tulee mieleen ainakin kaksi taas vanhaa ja kulunutta juttua.

    Kirjanpitäjällä oli työpöydässään lukittu laatikko jonka hän joka aamu avasi, kurkisti laatikkoon ja lukitsi taas laatikon. Uteliaat kaverit halusivat tietenkin nähdä minkä salaisuuden kaveri oikein halusi pitää lukituksen takana. Laatikko murrettiin auki ja sieltä löydettiin lappu ja teksti: Debet ikkunan puolella.

    Nimeltä mainitsematon korkea-arvoinen virkamies, joka kävi tarkastamassa valtion metsiä otti aina metsässä liikkuessaan ja puita katsellessaan taskustaan pienen lappusen, jota vain vilkaisi ja pisti sen taas povitaskuunsa. Hänelläkin oli uteliaita kavereita, joita kovin kiinnosti tuon lappusen antama tieto. Eräällä saunareissulla virkamiehen löylytellessä kaverit sitten vaivihkaa kaivoivat esille tämän lapun ja siinä olleen salaisen tiedon: Iso käpy kuusi – pieni käpy mänty.

  46. jore
    5.4.2019 at 8:14

    😂tämä viimeinen virkamies on varmasti ollut valesellainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *