Kaksi hautausurakoitsijaa tapasi toisensa Perjantai-iltana ravintolan baaritiskillä, työviikon jälkeen. Toinen kysäisi:
”Millainen työviikko sinulla oli?”
”Melko kiireinen. Oli monta tavallista hautausta, muutama polttohautaus ja sitten vielä yksi kompostointi.”
”No, mikäs kummajainen se kompostointi nyt sitten oli?”
”Etkö ole kuullut sitä uutista, kun paikallinen vihreiden kunnallispoliitikko kuoli auton alle toissa viikolla?”:-)
Mitä Jumala tekee talvella?
-Luo lunta.
Salapoliisit keskustelevat:
-Luulenpa ettei sinulla ole alushousuja.
-Mistä tiesit?
-Takapuolesi on paljaana:-)
Upea, muodokas brunette saapui menestyvän firman receptioniin.
”Haluan päästä johtajan puheille!”
Neiti receptionissa:
”Asia varmaankin järjestyy, sillä johtajamme on hyvin himokas
sinun kaltaisillesi erittäin hyvämuotoisille nuorille naisille!”
”Voisitteko vielä täsmentää, että minä olen hänen puolisonsa!”:-)
Antiikin Kreikan suosituimmat makeutusaineet olivat:
– Sokrates ja
– Hermesetas:-)
Ka, mitteepä erroo on palovarottimella ja Jari Sillanpäällä?
– No toinen pirisi kärystä ja toinen kärysi piristä:-)
Sukupuolitutkijana haluaisin poikamiehen sukupuun nähtäväkseni. Siinä on jotain ainutlaatuista, isäpolvi lienee suorostaan ainutlaatuinen.
Omissa sukuselvityksissä jo sadan vuoden takaa, olen lukemaan kaksi. Poikamies pyristellee vasta ykkösessä?
Jokos se meni ruoto kurkkuun?
Ei ei pojat, tästä suosta mennään
yli että heilahtaa.
Leikittiin vallinherraa. Mukana oli
Vatasen poika. Yrittivät vähän filunkia,
jolloin vallinherra täräytti lättyyn.
Eihän siinä mitään vielä, mutta
kaveri oli ihan henkitoreissaan
kun lensi selälleen.
Mentiin Vatasen luo. Ilmoitettiin,
että nyt on tosi kyseessä, vallinherrassa
sattui pahasti yhdelle pojalle. Johon
Vatanen:
– No no, eihän sitä nyt pienistä
saa säikähtää. Sattuuhan näitä.
– Mutta kun se oli Vatasen poika.
Seurasi ripeää toimintaa. Kohta
oli kyyti koulun ovella. Teholle
kuulemma vietiin. Vatanen lähti
mukaan reissuun.
Joku poika tuumi ykskantaan, tumput
suorina, 30 asteen pakkasessa:
– Kyllä vaan putosi kertalaakista.
–
Kävimme myymässä hopeisia
nuotin kuvia Sibeliusmonumentin
rahoitukseen. Kalliita olivat.
Mökin muori tuumi, että ei riitä
rahat. Lapset tekivät meidän
ukolle monumentin tuonne
pihalle. Menkäähän katsomaan.
Se soitteli sodassa kuularuiskulla.
Oijustettiin sinne. Unohdettiin
nuotinkuvat. Ja tosiaan, olihan
siellä kymmenlapsisen perheen
vekarat tehneet komean
tilateoksen isälleen lumesta, ruostuneesta
pissapotasta ja keppikivääristä
olkahihnoineen. Tuumivat, että
isä ihan herkistyi kun näki taideteoksen.
Vielä oli rähinäremmikin tehty
jostakin hevosen vanhoista
valjaista, viisi vuotta sodassa
rämpineelle.
Kun lähdettiin pimenevään iltaan
nuotinkuvinemme, jorahti kaverini,
joka hoiteli puhepuolta:
– Melkoisia velikultia.
Kompatkaahan poikamies ja
kaverit. Ei tämä mikään keskustelupalsta
ole. 🙂 Olis taas yritettävä.
Mie kun aikanaan kirjoitin kustantajalle
käsikirjoituksen tyttöjen hevoskirjaan,
niin kustantaja antoi semmoisen ohjeen,
että siinä pitää olla komea tallipoika,
pahis ja hevoskilpailu. Muuta eivät
neuvoneet. luottivat taitoihini.
Eivät edes kieltäneet dopingia. Niinpä
otin jokaista lukia aloittaessani
stimulantiksi neljä senttia gin tonicia. Vaimo
tuumi, että mitähän tuostakin tulee.
Minulla kone raksui ja kolmen päivän
päästä oli paperipino valmiina lähtemään
kustantajan luettavaksi.
Kehuivat, että fiktio on tosi efektiivistä
ja hauskaa. Ihan kuin itse olisi istunut
hevosen selässä. Ja jostakin olit
saanut myös aidon fiiliksen seikkailuihin.
Eiköhän laiteta kirja painoon. Kirjoitat
nimen sopimukseen, jota on kaksi
kappaletta, nimen alle ja lähetät toisen
meille. Me lähetetään siun tilille
kuusi tonnia, jos sopii. Sopihan se.
Kohta juotiin julkkareilla kustantajan
viinejä helsinkiläisessä ravintolassa
ja kutsu kävi Akateemiseen kirjakauppaan
kirjoittamaan nimmareita. Kustannusjohtaja
loihe lausumaan:
– Sulla on hyvin voideltu kynä. Jatka
samaan malliin.
Kun sivuammatikseni tein myös jatkokertomuksia
lasten lehtiin, niin tuli semmoinenkin haaste,
että postipankin lehteen, Kultapossuun.
Kauankos minä viittäkymmentä liuskaa sutaisin.
Kysyivät:
– Mikäs olisi hintapyynti?
– Mie, että köyhemmät maksavat
vähemmän ja rikkaammat enemmän.
Miten olis tonni?
Johon päätoimittaja:
– Siis liuskalta?
– Niinpä tietysti, ehätin sanomaan,
etten munaa hyvää tienestiä.
Lapset saivat sinä jouluna hyvät lahjat
ja ihan seitsemän kilon kinkkuunkin
investoitiin.
Kello käy jo puoltayötä.
Yhden vielä tällään.
Poikamies hoitele homma
jatkolle, eiköstä? 🙂 Miulle
sinun jutut ovat tosi makeita
ainakin ja tuoreita.
Pojat tulivat talvipakkasella
ravintelista tyttöjen asunnolle.
Arempi kuitenkin päätti jäädä
nurkille, kun ei ymmärtänyt
paljoa naisasioista ja oli
vähän hidashoksainen muutenkin.
Aikaa kului.
Kuu nousi.
Pakkanen napsahteli nurkissa.
Aamuviiden aikaan tuli kokeneempi
ovesta ja nosteli housujaan.
Hidashoksainen oli seisonut koko
pakkasyön siinä nurkalla ja loihe
lataamaan:
– Saatiinko me?
Mitäs blondi sano kun kaatui. Nyt meni firma nurin.
Mustalais pojan triathlon. Kävellen uimahallille ja pyörällä takaisin
Sakarille, kun et muille virka:
– Sukujuuriin tutkiminen pit lopettoo kun ei piässy puusta pitkään:-)
– Sen verran selevis, jotta perreellinen poikamies ollaan, sen tautta piti myös tonkimiset lopettoo:-)
Mitä tulee kun yhdistää Jerry Cottonin ja kastelukannun?
– Jerrykannu:-)
Tony Halmeen lyöntivoimaa kehuttiin lehdessä
– Hän on lehden mukaan suomen suurin takaisku vuosikausiin:-)
Laihialainen oli korjaamassa kattoa ja lipesi alas ,huusi tippuessaan emännälle joka oli ikkuna auki laittamassa ruokaa :
– ”Laita vaan ittelles, mää syön sairaalassa”:-)
Jaska meni lähikauppaan ostamaan perheelle juhannusjuomia.
Kassalla myyjä totesi:
”Tässä korissa on 23 pulloa olutta ja yksi appelsiini-Jaffapullo. Miksi näin?”
Jaska:
”Vaimo ja lapset ovat ihan hulluna tuon appelsiini-Jaffan perään!”:-)
Mies meni naistenvaateliikkeeseen etsimään vaimolleen joululahjaa.
Viehkeä myyjätär kysäisi:
– Kinnostaisiko tällaiset kukalliset, seksikkäät rintsikat?
– No jo totta maar kiinnostaa! Mutta ensin etsisin vaimolleni jonkun pienen lahjan:-)
Mies tamppaa mattoja pihatelineellä.
Naapuri utelee:
– Eikös tuo ole vaimosi hommia?
– En halua olla pikkumainen, vastaa mies, auttaahan vaimonikin minua välillä tiskaamisessa:-)
Varoitus: Seuraava ei ole kasku, se on laulu kolmannessa polvessa.
Nää alkaa nimimerkeistä myrkkyä heittää.
Katohan Jenna, ettei homma eskaloidu.
Antaa raikkaan huumorin kukkia.
Uudessa eduskunnassa oli tavan mukaan
uusia kiilusilmätyttöjä, varsinkin vihreissä.
Niinpä eräs sahuri-kansanedustaja katseli
vähän sillä silmällä näitä naisenpuolia.
Kun oltiin avajaisiksi yökerhossa irroittelemassa
tuumi tanssipartneri sahurille:
– Sulla se ei puntti tutise kovemmassakaan
paikassa.
Johon sahuri:
– Jos alkaa puntti tutisemaan tanssiessa,
niin mie ajattelen lannanlevitystä. Se on
varma konsti. Kerran jossakin lavalla
jouduin menemään kuusimetsään ja
hutkimaan pikku-Teuvoa havunoksalla.
Hei, mihin sie menet ….?
Sehän oli melkoinen urakka
ennen jänisjoen lahukassa,
kun nostettiin jäitä maidon
jäähdytystä varten kesäksi.
Isä sinä sahaili justeerilla
kimpaletta irti. Me pojat
katsoimme vakavina. Isä kevensi
tilannetta ja pisti vitsin:
– Kyllähän miulla on helppo
homma tässä sahaillessa,
mutta tuolla kaverilla
jään alla on tosi kovat
paikat.
Suomen luonnonkuvaajiin kun
kuulun oikein pääsykokeen
kautta, niin on tullut joskus
kuvattua haastavissa olosuhteissa.
Niinpä olin poikani kanssa
räpsimässä kuvia kirjokehrääjä-
perhosesta, tai oikeastaan
minä kuvasin ja poika seisoskeli
läheisellä lenkkipolulla. Piti oikein
pistää pitkäkseen, kun kuvattava
oli ruohonjuuritasolla. Etsin siinä
kuvalkumia, tarkensin ja zoomasin.
Siellä sitten juoksi poikani ohi joku
nuori lenkkeilijä ja tuumi:
– Onpas tuo deeku
huonossa kunnossa.
– On on, sanoi poikani. Mie
auttelen sitä. Se on isäni.
Jatka sie vain matkaa.
Poikamies. Taas oli hyviä
pläjäyksiä. Anna näiden nimimerkki-
jankuttajien jankuttaa. Meidän pitää
pysyä kivan ja raikkaan huumorin linjoilla.
Autellaan Jennaa maineen huipulle. 🙂
Piiroisen Lauri oli ennen vanhaan
ilveksenhiihtäjän maineessa Värtsilässä.
Hirmuisen suuret kerkät oli sauvoissa.
Ilves otettiin kiinni ja myytiin eläintarhaan.
Mutta samainen mies oli melkoinen
tekijä myös yleisurheilussa.
Kerran oli maamiesseuran talolla taas
kevätjuhlat ja muun muassa kolmiloikkakisa.
Lauri tuli kuin tuulispää kohti ponnistuspaikkaa.
Ensimmäinen loikka meni hyvin. Mutta toisella
loikalla tuli pikku-Lauri esille kaikessa komeudessaan
housun lahkeesta. Eipä urheilija siitä välittänyt. Loikki taas
tosi pitkän siivun.
Toiseksi kisassa tullut naureksi arvionsa loikasta:
– Oli ainakin kymmenen senttiä pidempi kuin mulla.
Romanitytöt olivat oppilaina luokallani.
Vielä koulun jätettyään tulivat luokkaan
tuomaan silkkikukkia opettajalle.
Mukavia tyttöjä. Parhaiten käyttäytyvän
oppilaan kunnianimenkin saivat
kevätjuhlassa. Romaneille kun on
mm. vanhempien kunnioitus tärkeää.
No, mie tulin luokkaan ja ihmettelin
kukkia ja sitä, että oppilaat pitelivät
nenästään kiinni. Viimein joku juureva
maalaispoika tuumi:
– Päätettiin, että joko nuo hajukukat
lähtevät tai me.
Huomasin minäkin, että äitelää hajuvettä oli
kukkiin imutettu aika paljon. Sanoin,
että odottakaapas hetki. Asia järjestyy.
Otin kukat. Menin rehtorin kanslian
ovelle. Ovi oli auki. Ei ketään sisällä.
Rehtori oli kai syömässä. Jätin kukat
pöydälle ja kirjoitin tikkukirjaimin lapun:
– Maailman parhaalle rehtorille.
Tässä kaupungilla asioilla kierrellen huomioin patsaitakin, jotka oli koristeltu miltei läpeensä lumipukuun pulujen toimesta. Siitä tuli mieleen Nitrodiskon vitsi
Kaksi pulua istui puistonpenkillä ja katselivat ohikäveleviä ihmisiä. Toinen sanoi:
– Tarvitsen ulostus lääkettä.
– Kuinka niin?
– Olen käynyt patsaalla jo kolmena päivänä ja ihan turhaan.
Ka päivee ja pitkäperjantaita:
Laitetaan tiu täyteen ja vähän ylikii:
Kun Marilyn Monroe kuoli, Pyhä Pietari oli tapansa mukaan Taivaan portilla vastassa valitsemassa sisään pääseviä. Marilyn katsoi kysyvän kutsuvasti Pietaria silmiin, jolloin tämä sanoi:
– Neiti Monroe. Te olette rajatapaus, koska olette näytellyt syntisen seksistisissä elokuvissa. Toisaalta sitä asiaa ei voida tulkita teille synniksi, koska se oli ammattinne. Tällaisten tapausten varalle meillä on täällä ns. syntitunneli. Se on kymmenen metriä pitkä putki, jonka läpi teidän on hitaasti käveltävä. Mikäli mielessänne on tunnelissa kävellessänne yksikin syntinen ajatus, putken lattia pettää allanne ja silloin putoatte suoraan Helvettiin. Suostutteko kokeeseen?
– Ei kai tässä muukaan auta, vastasi Marilyn.
Marilyn lähti pylly pyörähdellen kävelemään syntiputkeen, Pietari perässään. Kun Pietari oli ottanut kolme askelta tunnelissa, lattia petti hänen allaan:-)
Taivaan portille saapui yhtä aikaa kolme miestä.
Porttivahti Pyhä Pietari esitti ensimmäiselle kysymyksen:
– Kuinka paljon on sinun älykkyysosamääräsi?
– 185.
– Hyvä. Sinun kanssasi haluan keskustella suhteellisuusteoriasta.
Toiselle sisäänpyrkijälle Pietari esitti saman kysymyksen.
– 126.
– Hienoa. Me sitten jutellaan maailmanpolitiikan nykynäkymistä.
Kolmannelta mieheltä Pietari kysyi edelleen samaa.
– 10.
– Mainiota. Olenkin aina halunnut oppia puhumaan ruotsia:-)
Noakin arkki ajelehti myrskyävällä merellä. Ukko Noak oli komentosillalla ruorissa, yrittäen pitää arkin oikeassa kurssissa. Silloin hänen vanhin poikansa, Seem, ryntäsi läpimärkänä isänsä luo ja selitti tohkeissaan:
– Isä, nyt asiat eivät mene ihan putkeen!
– Miten niin, kysyi Noak.
– Rotat varastivat juuri pelastuslautan ja jättivät aluksen:-)
Mies seisoi alasti peilin edessä ja kehui vaimolle ylpeällä äänellä että: Tässä sitä on sata kiloa dynamiittia.
Vaimo vastasi siihen: Eikö se ole vaarallista kun sytytyslanka on noin lyhyt:-)
Oikein pitkäveteistä perjantaita:-)
He he hee he he
Hyvä Hemippa.
Pitänee jo hiljentyä.
Mutta ei niin
ettei vitsintynkää.
Jeesus rukoili,
niin kuin iso kirja
kertoo, Getsemanessa.
Opetuslapset torkahtelIvat
puun juurella.
Näin kerroin oppilaille
taas kerran kun olin
nuori opettaja Kuhmossa
syrjäkylällä.
Hartaina kuuntelivat.
Pieni romanityttö, joku
Piritta, luokan ahkerimpia, tuumi huokaisten:
— Hai. Jo oli vermiä sakkia.
Juudas sentään paiski
rahahommia.
Vältin nipin napin karenssin ja
tulikivenkatkuisen palautteen.
No, mitäpä näistä lasten
puheista, puhuvat niin kuin
asia on.
Vaimo piti tapanaan tuoda
rikkalapion nenäni alle
ja julistaa:
– Taas löytyi näin paljon.
Kun olin aikani kuunnellut
semmoista, maalaispoika,
kutsuin vaimon katsomaan,
kun purin vessassa hajulukkoa
ja putkistoa joka oli tukkeutunut,
täynnä haisevaa liejua.
Vaimo katsoi totisena. Suu
napitti kiinni, kunnes laukaisi.
– Eihän tuossa mitään tekemistä.
Kunhan söhäset sillä harjalla
ja oot niin polleeta.
Johon mie, että jos kävisit nyt kuitenkin
minulle 12-osaisen asennussarjan
K-kaupasta, on tää niin jännittävää
puuhaa. Mieluummin Sandelsia.
Ei väitellyt vastaan. Vaihtoi kuitenkin
ensin kakkavaipat pienimmältä ja niisti
nenän kouluun lähtijältä.
Konsensus voitti. Yhdessä
kipattiin pari sandelsia.
Likaisen työn tekijät.
–
Emäntä oli keväällä hoitamassa kukka istutuksiaan, kun tuli naapurin emäntä kyselemään:
– Mikä se on se taikavoima jolla nuo kukkasesi aina noin kauniina kukoistaa?
– Minä vaan hoidan niitä ja puhelen niille.
– Mitä sinä niille puhelet?
– Mitä milloinkin. Yleensä kehun miten olette kauniita ja sanon vielä niille näkisittepä minun kompostin tuolla takapihalla miten hyvin sekin on hoidettu.
Siinähän tuo meni pitkäperjantai.
Eikä tarvittu edes lyhentäjäistansseja.
Naapurissamme asui rikas poikamies.
Huhu kertoi olevan niin kysytty mies,
että ikkunan alakarmissa oli innokkaampien
vanhojenpiikojen kynnenjäljet kun ne kiipesivät
Jussin luo maallisia iloja kokemaan.
Mutta siinä oli pari muuttuvaa tekijää kuitenkin.
Kas kun Jussilla yöpyi omassa kamarissaan palvelija
”piikura”. Melkoisen sanavalmis oli ja mustasukkainen
nainen.
Jälleen kerran kuului kikatusta Jussin makuuhuoneesta.
Piikurakos repäisi oven auki ja täräytti
legendaariset sanat:
– Huomauttaisin opettajattarelle, että se mikä
on kädessänne ei ole mikään karttakeppi.
Vielä kerran poijjaat.
Pistäkäähän lankalauntain
aamupläjäys veljet.
Em. rikas poikamies oli vaikeuksissa.
Hevonen oli vajonnut suonsilmään.
Katsojia ja neuvoja riitti. Piikura kimitti ja sätti
osaamattomia isäntiä. Hyvät neuvot olivat
tarpeen. Hevosen silmät muljahtelivat
kuolemanhädässä. Katsottiin silmäkkäin.
Piikura alkoi lukea isämeitää kovaan ääneen.
Ja yläkerran ukko lähetti kuin lähettikin
pelastavat enkelin heidän keskuuteensa.
Tämä enkeli oli sekatyömies Helgen asussa
ja poltteli pilliklubia. Heitti tupakin lätäkköön,
karjaisi:
– Työntäkää tuolle akalle turnus kurkkuun!
Hutki Möhkyrää rivakasti narukiepillä lautasille.
Ja ihme tapahtui. Suosta nousi öristen
mutainen eläkeikäinen luuviulu kuin
nuoruuden voimissaan.
Lankalauvvantain pläjäyksiä:
Varpunen tuli kämpille kavereidensa luo aamulla siipi maassa, sulat sykkyrässä, kaameassa krapulassa, horjuen maassa hyppien vain toisella koivellaan.
Kaverit hädissään kyselemään:
”Jumankauta, mitä sulle on tapahtunut? Ootko jääny rekan alle?”
”No en. Mutta illalla, baarista kotiinpäin kömpiessäni, ihastuin yhteen
mimmiin. Aamulla kun heräsin, tajusin vasta, että se mimmi oli
sulkapallo. Olin eksynyt sulkapallokentälle…”:-)
Poliisi: Te ajoitte ylinopeutta!
Nainen: Ohoh, saattoipa olla.
Poliisi: Saanko nähdä ajokortin?
Nainen: Näyttäisin sen mielelläni, mutta minulla ei ole.
Poliisi: Eikö teillä ole ajokorttia?
Nainen: Olen menettänyt sen neljä kertaa rattijuopumuksen takia.
Poliisi: Saanko nähdä auton rekisteriotteen?
Nainen: Valitettavasti ette.
Poliisi: Miksi ei?
Nainen: Olen varastanut auton.
Poliisi: Olette varastanut sen?!
Nainen: Kyllä, ja olen tappanut omistajan ja paloitellut hänet.
Poliisi: Että mitä olette tehnyt?
Nainen: Palaset ovat takakontissa plastiikkapussissa, jos haluatte nähdä?
Poliisi katsoo naista, perääntyy ja soittaa apuvoimia paikalle. Muutaman minuutin kuluttua paikalle tulee 3 poliisiautoa ja ylikonstaapeli lähestyy naisen autoa ase kädessään.
Ylikonstaapeli : Nouskaapa ulos autosta?
Nainen: Onko jotain ongelmia?
Konstaapeli: Kollegani sanoo, että olette varastanut tämän auton ja tappanut omistajan.
Nainen: Mitä, tappanut omistajan?
Konstaapeli: Olkaapa hyvä ja avatkaa takaluukku.
Nainen nousee autosta ja avaa takaluukun, mikä on tyhjä.
Konstaapeli: Onko tämä teidän autonne?
Nainen: Tottakait on, tässä on rekisteriote.
Konstaapeli on hetken hiljaa ja sanoo: Kolleegani sanoo myös, että teillä ei ole ajokorttia? Nainen kaivaa laukustaan ajokortin ja ojentaa sen poliisille.
Konstaapeli: Minun täytyy sanoa, että tämä on vähän kummallista, kolleegani väittää, että teillä ei ole ajokorttia, eikä rekisteriotetta ja että olette varastaneet auton ja tappaneet sen omistajan.
Nainen: Ja seuraavaksi hän tietysti sanoo, että olen ajanut vielä ylinopeuttakin???:-)
Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen:
”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”:-)
Kallella on pahan näköinen arpi otsassa. Kaverit ihmettelivät:
– Mistä sinä Kalle olet saanut tuon haavan?
– Isän vika.
– Ihanko totta?
– Joo, olin lyömässä naulaa kämmenellä lautaan, kun isä sanoi, että käytähän poika vähän päätäsi:-)
Tenu oli melkoinen hidalgo
välitunnilla. Rikkaan isännän
poika. Kun vartuin
ja voimistuin täräytin Tenua
lättyyn kansalaiskoulussa.
Jopa kurkisti Vatasen pää
ikkunasta. Tuli kaksituntinen
hertsua.
Oltiin hiljaa. Istuin arestia.
Viimein Vatanen loihe
kommentoimaan:
Ei pidä kaivaa verta nenästään,
ei sinun eikä minun. Lasken
siut nyt puolituntisella kun pitää
mennä Tenun isän luo vähän
diskuteeraamaan.
Mie kuittasin kotimatkalla
pojille:
– Helposti putosi. Olisi ollut
varaa parempaankin.
Sehän olisi laitettava kolme ja nolla
tauluun. Jos mie pistän kaksi, niin
veljet, laittakaa se vimonen.
🙂
Tarkastaja tuli luokkaan, tutkaili,
nosti paperiroskan lattialta
roskakoriin, katsoi opettajaa
kuin halpaa makkaraa.
Kysäisi sitten:
– Mikäs opetusmetodi opettajalla
on oppilaiden kanssa.
Minä tietysti vapisin kuin haavanlehti.
Kukaties tulisi potkut koeajan
jälkeen. Arvelin kuitenkin pistää
vaikean vastineeksi:
– No tietysti nämä nykyiset suuntautumiset
koulutuksessa vaativat suurta pereh-
tyneisyyttä ja tarpeentullen dominointia
järkähtämöttömän auktoriteetin avulla.
Tärkeämpänä ohjeenani on tietysti
opetussuunnitelma, sekä ulkomaillakin
hyväksi havaitut sisä-kor ja ulko-kor
menetelmät.
Tarkastaja teki jo lähtöä. Tuumi:
Näyttääpä asiat olevan hallinnassa
tällä opettajalla. Näkemiin vain.
Sovitaan, että teidät on valittu
koeajalta vakinaiseksi opettajaksi.
Luokka-avustaja, pirtsakka tyttölapsi,
uskaltaitui kysymään, että mitä
ne sisä-kor ja ulko-kor tarkoittavat.
Mie siihen, että jos et muille kerro
niin ulko-kor tarkoittaa, että tunti-
suunnite tehdään käsi luokan
ovenrivassa ulkopuolella ja sisä-
kor silloin kun suunnite jää
ideoitavaksi vasta käsi luokan-
puoleisessa ovenrivassa.
Hymyli tyttö. Lyötiin ylävitoset
ja lähdettiin seuraavalla tunnilla
luokan kanssa metsään, kuuntele-
maan peipon laulua. Kas, kun
oli kevät, jolloin moni homma
eskaloituu opetushommissa,
niin kuin tuo tarkastajien tulokin
osoitti.
Lähdettiin päräytettiin koulun
kerholaisteni kanssa lentokoneella
käväsemään eläintarhassa ja
linnanmäellä. Huuli siinä väpätti
monella lapsella, kun isä ja äiti
vilkuttivat finnairin koneeseen
astuttaessa.
No Helsingissä oli jo vapaampi
tunnelma. Niinpä eläintarhassa
ihmeteltiin muun muassa
punapyllypaviaaneja, lumitiikeriä
ja laamaa, jolla oli tapana sylkäistä
naamalle, jos sitä meni liian
lähelle kurkkimaan.
No tietysti joku, Ossiko se oli,
unohti varoituksen ja sai
mitä oli odotettavissa.
Laama katseli pokkana.
Hymyili halkinaisella
ylähuulellaan.
Ossi lausahti harmistuneena
open ojentamaan nästuukiin
pyyhiessään:
Mikä se niin naurattaa?
Täräytänkö toisenkin
huulen halki?
–
Jostakin syystä alkoi luovuus tökkimään.
Lauantaisaunakin odottaa kuumana.
Laitan kuitenkin pienen:
Jaajon miljoonaa oli tullut taas muutama
innokas kärkkymään. Alkukysymys, joka
tietysti oli tehty oluttuoppien ääressä, oli:
Laita arvojärjestykseen poliisit alempi-
arvoisesta ylempiarvoiseen päin.
– vanhempi konstaapeli
– ylikomisario
– konstaapeli
– hellapoliisi
Kysymyksiä vastausten kera.
-Miksi gangstereita sanotaan kovaksi keitetyiksi, vaikka ne ovat niin raakoja.?
-Miten neljä omenaa jaetaan kolmen lapsen kesken siten, ettei kukaan saa enempää kuin toinen?
-Ensimmäinen saa yhdenomenan, toinen saa kaksi omenaa ja kolmas yhden omenan – kukaan ei saa silloin enempää, kuin toinen.
-Ovatko kaikki sienet syötäviä? kysyi nuori tyttö Marttojen järjestämällä sienikurssilla.
-Kyllä vain, vastasi sienineuvoja. -tosin joitakin voi syödä vain kerran.
-Lasinpuhaltaja osoitti ihailtavaa itsekuria -hän ei tarttunut lasiin kertaakaan lakon aikana.
-Mitä yhteistä on pikkupojilla ja armeijan upseereilla?
-Molemmat uskovat saavansa tahtonsa läpi huutamalla.
Sain vaikutelman, että pahoitin nimimerkin Sahurin kikat, mielen ja heittelin myrkkyjä.
Sellainen ei ollut tarkoitukseni, pyydän anteeksi. Tarkoitin linkkini kohteliaisuudeksi poikamiehelle, en kenenkään loukkaamiseksi.
Pistähän sakari tuore ja raikas pläjäys.
Sillä se on kuitattu vaikka ryypiskely
yleisellä paikalla. Entinen miliisikin
sanoi ensin, että huligan huligan
ja alkoi retuuttaa minua, pienessä
sievässä olevaa jonnekin.
Kun ojensin tukun ehtoja suomalaisia
seteleitä, muuttui ääni kellossa.
– Tavarits! Oozin harasoo!
Ja se hymy oli leveä. Yhtä leveä
kuin Kekkosella ja Nikitalla
vodkaillallisella, kun mandoliinista
ei vielä ollut tietoakaan.
Eiköhän raijata tää homma taas
neljäänkymppiin, veljet.
Mie vaikka pistän pari stimuloivaa
aluksi.
🙂
Lapin reissuillani tapasin
Hans-Antin, herrojen lohiavustajan.
Monta Tenon kuningaskalaa
oli kuvissa ministerien ja
muiden silmäätekevien
kanssa. Ne oli kehystetty ja
laitettu lasin alle. Antti pisti
kello kahden aikaan yöllä
porokeiton tulemaan. Oli
sitä ennen otettu Chivas Regalia
minun pullosta. Antti jo ihan
innostui, yksinäinen mies:
– Lähetäänkö yökalaan?
– No mikä ettei.
Antti oli soutumiehenä ja mie
uitin kapulaa isossa virrassa.
Aurinko alkoi nousta. Mie,
nuori opettajanplanttu, aloin
pienessä nousussa lauleskelemaan:
” Jo valkenee kaukainen ranta…”
Johon riistapoliisi puskan takaa.
Valvoi nimittäin luvattomia yökalastajia:
” Ja pimeni just”
Tuli lähemmäs. Hans-Antin
toki tunsi. Kuuden kosken kuninkaaksi
mainitun.
” Mithen mie silleen mokashin?,
tuumi poliisi rannalla kun oltiin jo
kuuden kossun kumarassa.
Johon Antti:
” Shee on sillä shelevä, kun
annat tämän meidän väärtin
heitellä ilman Tenon luphaa
pari viikkoa.”
” Jo vain” sanoi riistapoliisi – ja sammui.
Olis kiva ottaa kuppia veljien
kanssa joskus. Jospa pidetään
karonkka sitten, kun Jenna
rapaisee nämä jutut kansien väliin.
Kirjan nimeksi sopisi vaikka:
” Pientä naposteltavaa a´la Värtsi”
🙂
Mie olen aina ajatellut, että
Pyhä Pietari siellä Taivaan
portilla ymmärtää juttumiehiä.
Mie ainakin ymmärtäisin, jos
olis korotettu siihen virkaan.
No kerran romanimies oli
edennyt pitkällä ja moni-
vivahteisella taipaleellaan
Pietarin puhutteluun.
– Mitäpäs tuli puuhattua?
kuului kysymys.
– No hevoskauppoja tein,
vastasi manne.
– Entäs muuta?
– Tuli naisiakin nauratettua.
– Vielä?
– Narahin autovarkaista.
– Mikäpä merkki oli autolla?
– Lada.
Pietari mietti hetken ja tuumi:
– Pääset säälistä isoon juhlaan,
mutta jätä enkelinpullukat rauhaan.
Karonkat ja naposteltavat kuulostaa tosi miehekkäälle:
Estonia uppos syyskuussa, mutta mikä vuosi?
– Keulaportti:-)
Mistäpä tietää, että esiintymislava on vinossa?
– Lauri Tähkän naama on suorassa:-)
Miten saadaan neljä mummoa kiroilemaan?
– Laitetaan viides mummo huutamaan: Bingo:-)
Muanantaiuamun pikku pläsyt:
Milleepä nimellä kututaan semmosta autolla ajelijoo, joka ei pie turvavällii?
– Oiskoon tuo välinpitämätön?
Minkäpä niminen on romanitaustainen kuntosaliohjooja?
– Personal Rainer:-)
Sioilla on oma ilta- ja ruokarukous:
-Äläkä saata minua kiusaukseen:-)
Nakataan vielä joku tulemaan:
Pari turistia oli tutustumassa Pariisiin. Äkkiä he seisoivat erään pienen ravintolan edessä ja lukivat kyltistä seuraavan tekstin: ”Täällä saatte mitä tahansa toivomaanne ruokalajia.”
Koemielessä ryhmä astui ravintolaan ja jokainen esitti jonkin erikoisen toiveen: kengurupaistia tai käärmeenselkää tai antiloopinkieltä. Hetkisen kuluttua oli tarjoilija tuonut pöytään kaikki pyydetyt ruokalajit. Silloin eräs turisteista kutsui hänet luokseen.
”Eikö Teillä koskaan ole ollut vaikeuksia täyttää kaikkia omituisia pyyntöjä?”
”Kyllä toki, yhden kerran”, sanoi tarjoilija, ”noin 20 vuotta sitten, muistan sen vielä hyvin. Meillä oli vieras, joka tilasi eunukinmunia paahtoleivällä. Mutta juuri sinä päivänä meiltä oli paahtoleipä aivan lopussa.”:-)
Kaksi HK:n sinistä laitettiin mikroon pyörimään, aikansa kuluttua makkarat kuumentuivat, ja toinen niistä räjähti mikron seinään.
Toinen makkara totesi tyytyväisenä:
– Sinä olet Heikoin lenkki:-)
Hellekesä on ollut vaarallinen avoautolla ajaville. Moni on kärähtänyt ratissa:-)
Miten selvisit viime kesän kuumuudesta?
– Palkkasin yksityisetsivän varjostamaan minua:-)
Ihmisiä on kolmenlaisia. On niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa:-)
Miksi hirmumyrskyille annetaan naisten nimet?
– Ne saapuvat villeinä ja märkinä, mutta lähtevät mukanaan talot, autot ja irtain omaisuus:-)
Siinäpä sitä on sulattelemista:-)
Ukkojen juttua puistonpenkillä.
– Olitko koirasi kanssa viikonloppuna koiranäyttelyssä, kuten suunnittelit?
– Jo vain.
– Mitä tuomari sanoi?
– Vähän yli-ikäinen ja päässäkin vikaa.
– Niin niin, mutta mitä se koirastasi sanoi?
Robinson Crusoen kuuluisan kertomuksen lisäksi, jossa se tapasi Perjantai nimisen alkuasukkaan. Tapasi myöhemmin hänen veljensäkin. He olivat nimeltään Maanantai, Tiistai, Keskiviikko, Torstai, Lauantai ja nuorimpana Sunnuntai.
Kaksi ruotsalaista tavatessaan pääsiäisen alla.
– Kuule tänä pääsiäisenä syödäänkin lammasta. Sanoi isäntämies. -Pistetään tuo meidän pässi paistiksi, läheppä kaveriksi.
– Ootkohan ihan pässi, miten se muka onnistuu? – No voin vaikka ollakin.
Miehet meni ulos pihalle missä pässi oli lieassa. Isäntä antoi kaverille lekan ja otti pässin tukevasti otteeseen ja sanoi kaverille ,
-Kun minä sanon nyt, niin lyöt sillä lekalla pässiä päähän.
Niin tapahtui, niin kuin oli käsketty.
Kaveri meni, sitten sairaalaan myöhemmin katsomaan miten kaverivoi.
Keskiviikkouamun muutama pläikönen:
Isäntä ja emäntä olivat maatalousnäyttelyssä ja katsoivat sonnien palkintojen jakoa.
3. palkinto annettiin 3-vuotiaalle sonnille joka astuu 3 kertaa päivässä.
Emäntä tökkäs isäntää ”Kuulikko!”
2. palkinto annettiin 5-vuotiaalle sonnille joka astuu 5 krt/pv.
Ja taas emäntä tökkäs ”Kuulikko?”
1. palkinto meni 9-vuotiaalle sonnille joka astuu 9 kertaa päivässä.
Jälleen emäntä tökkäs isäntää sanoen ”Kuulikko!”
Isäntä hermostui ja huusi palkintojenjakajalle että ”astuiko se koko ajan samaa lehmää?” ja jakaja huusi takaisin, että ”EI”
Isäntä tökkäs emäntää ja sanoi ”KUULIKKO?!”:-)
Äiti oli kauhuissaan tyttärensä käytöksestä.
”Tuollaista on nykyajan nuoriso”, hän sanoi närkästyneenä.
”16 vuoden iässä sitä jo kuljeksitaan poikien kanssa, mutta eipä muisteta oman äidin 32-vuotispäivää.”:-)
Lyhyet Pläiköset:
Suomen keskiaikaiset piispat?
– Matti Maaton, Vaskodakama ja Kristoverkolumpus:-)
Mitä kuuluu ääreishermostoon?
karva ja nahka:-)
Kukan osat:
– Verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö:-)
Miksi lepakko käyttää kaikuluotainta?
– Näön vuoksi:-)
Torstaiuamun lyhyet pläjäykset:
Pulleahko Elviira-täti nousi aseman vaa’alle ja pisti rahan aukkoon. Osoitin ei liikahtanutkaan. Sen sijaan kuului ääni nauhalta: ”Vain yksi henkilö kerrallaan, kiitos!”:-)
Kaksi hullua kävelyllä.
”Hei, päästä mut keskelle!”:-)
Hullut tapasivat.
”Eilen minä jujutin VR:ää pahemman kerran!” toinen kehui ylpeänä.
”Älä, miten?”
”Ostin junalipun, mutta meninkin sitten jalan!”:-)
Ruotsalaiset halusivat hekin valloittaa avaruuden. Koska amerikkalaiset olivat jo käyneet kuussa, he päättivät laskeutua Aurinkoon.
”Mutta eikö siellä ole liian kuuma?” kysyi eräs pelokkaana.
”Ei haittaa”, muut rauhoittivat häntä. ”Me laskeudumme sinne yöllä.”:-)
Hyvät rokkapäivät:-)!!!!
Sivistymätöntä sanastoa.
-Voi tätä luomisen tuskaa, Sanoi talonmies, kun koko yön oli pyryttänyt lunta.
–Itserakkauden huippu on, kun onnittelee syntymäpäivänään omaa äitiään tämän tekemästä hyvästä työstä.
-Kiropraktikko on käytännön kiroilija.
-SPR:n ensiapukurssien tärkein sisältö on, miten lasta tehdään.
– Lumiukko syö aamupalakseen lumihiutaleita.
-Väärinkäsitys on, kun lapaset menevät vääriin käsiin.
-Ville katsos nyt tätä sanaa, opettaja pyysi huomattuaan, että pojalla jatkuvasti vaikeuksia kaksoiskonsonanttien kanssa. -Eivät ne ole sukahousut, vaan sukkahousut- Huomaatko eron?
Johon Ville: – Minä tarkoitinkin yhden koon sukkahousuja.
Eräs Jenna oli valittu nettilehteen
päätoimittajaksi. Vaikean ja
rasittavan urakan jälkeen hän
meni kupille läheiseen ravinteliin.
Tulipa paikalle kylän mies,
joka tokaisi:
– Eihän susta ole ollut edes kuvaa
lehdessä.
Johon Jenna:
– Mie otankin matalalla profiililla.
Ja joutomies:
– Matalat prohviilit ovat niitä
herrojen kotkotuksia. Me
tarvitsemme, iloa, valoa,
naurun kikatusta ja käkätystä.
Kun viime jouluna pystytin
varastettua joulukuusta pirttiin, laitoin
vaimon hakemaan lähikaupasta
asennussarjaa ja hän haki, vielä niiasi.
Oli yhteinen sävel. Hekotettiin, istuttiin
pöydän ääreen ihailemaan ( eikä
vain ihailemaan) isännän uutta
joulukuusen asennussarjaa.
No mitäpä minä tässä. Ideoita olisi,
että alimmat happanevat. Mutta
taidan lähteä napsimaan kuvia
valkovuokoista joutessani. Ei värtsi
tarvitse näköjään muuta kuin viimeisen voitelun.
Naama norsunvitulla siellä kuljeskellaan,
susirajalla.
Kuuleha sie, joka vappuva ootat eli nimimerk ”sehän vappukin tulossa”, oot kyl aika äijä paljo tuottant er nimimerkkilöi käyttämäl noit, mitä kaskuloi neny sitte onkaa, Nyt alkas piisata! Vetäsit henkee välil. Vaa jos on iha pakollist ol iänes, ni varmaa siul löytyy sellane tori, mis voisiit vaik vappupuhheen pittää.
Nyky ajan uutisointia seuratessa tuli mieleen ihan vitsi tosiasiasta.
Somalaisen ja Amerikkalaisen poliisin toiminta ero pidätystilanteessa:
Somen poliisi sanoo, että -Kädet ylös tai ammun. Niin Amerikkalainen poliisi sanoo -Kädet ylös niin minä ammun.
Hemppa oikein täräytti.
Miekin stimuloiduin.
Jos ei ole jo karenssi päällä. 😅
Olipa kerran kansankynttilä?
Se dominoi oppilaitaan rankasti.
Mutta kevätrospuuton aikoihin
laittoivat lapset avatun voinapin
hänen tuolille. Istua lätsähti siihen
särmähousut jalassa. Alkoi punottaa,
tärisi, muuntui wanhan kehnon näköiseksi,
juoksi ulos ja metsään kuin jalkavaivainen
kalkkuna. Siitä ei kuultu vuosiin, kunnes
se oli valittu jonkun nettilehden päätoimittajaksi
jonkun jennan simahdettua totaalisesti siinä virassa
ja alettua syödä aamupuuron sijasta sianpääsylttyä.
Ei naurata.
Pistähän poikamies vähän
sunnuntai-tsemppiä.
Mie oletettavasti saan
karenssinkin pikapuoliin. 🙂 🙂
Entinen peräkammarin poika
ehdotti sängynreunalla
tyttökaverilleen:
Tiistaiuamun hiljaiset pläjjäykset:
Kaksi hautausurakoitsijaa tapasi toisensa Perjantai-iltana ravintolan baaritiskillä, työviikon jälkeen. Toinen kysäisi:
”Millainen työviikko sinulla oli?”
”Melko kiireinen. Oli monta tavallista hautausta, muutama polttohautaus ja sitten vielä yksi kompostointi.”
”No, mikäs kummajainen se kompostointi nyt sitten oli?”
”Etkö ole kuullut sitä uutista, kun paikallinen vihreiden kunnallispoliitikko kuoli auton alle toissa viikolla?”:-)
Mitä Jumala tekee talvella?
-Luo lunta.
Salapoliisit keskustelevat:
-Luulenpa ettei sinulla ole alushousuja.
-Mistä tiesit?
-Takapuolesi on paljaana:-)
Upea, muodokas brunette saapui menestyvän firman receptioniin.
”Haluan päästä johtajan puheille!”
Neiti receptionissa:
”Asia varmaankin järjestyy, sillä johtajamme on hyvin himokas
sinun kaltaisillesi erittäin hyvämuotoisille nuorille naisille!”
”Voisitteko vielä täsmentää, että minä olen hänen puolisonsa!”:-)
Antiikin Kreikan suosituimmat makeutusaineet olivat:
– Sokrates ja
– Hermesetas:-)
Ka, mitteepä erroo on palovarottimella ja Jari Sillanpäällä?
– No toinen pirisi kärystä ja toinen kärysi piristä:-)
Juha Vainio – Ei maha mittää
https://youtu.be/apiyIz1Ke2g
Sukupuolitutkijana haluaisin poikamiehen sukupuun nähtäväkseni. Siinä on jotain ainutlaatuista, isäpolvi lienee suorostaan ainutlaatuinen.
Omissa sukuselvityksissä jo sadan vuoden takaa, olen lukemaan kaksi. Poikamies pyristellee vasta ykkösessä?
Jokos se meni ruoto kurkkuun?
Ei ei pojat, tästä suosta mennään
yli että heilahtaa.
Leikittiin vallinherraa. Mukana oli
Vatasen poika. Yrittivät vähän filunkia,
jolloin vallinherra täräytti lättyyn.
Eihän siinä mitään vielä, mutta
kaveri oli ihan henkitoreissaan
kun lensi selälleen.
Mentiin Vatasen luo. Ilmoitettiin,
että nyt on tosi kyseessä, vallinherrassa
sattui pahasti yhdelle pojalle. Johon
Vatanen:
– No no, eihän sitä nyt pienistä
saa säikähtää. Sattuuhan näitä.
– Mutta kun se oli Vatasen poika.
Seurasi ripeää toimintaa. Kohta
oli kyyti koulun ovella. Teholle
kuulemma vietiin. Vatanen lähti
mukaan reissuun.
Joku poika tuumi ykskantaan, tumput
suorina, 30 asteen pakkasessa:
– Kyllä vaan putosi kertalaakista.
–
Kävimme myymässä hopeisia
nuotin kuvia Sibeliusmonumentin
rahoitukseen. Kalliita olivat.
Mökin muori tuumi, että ei riitä
rahat. Lapset tekivät meidän
ukolle monumentin tuonne
pihalle. Menkäähän katsomaan.
Se soitteli sodassa kuularuiskulla.
Oijustettiin sinne. Unohdettiin
nuotinkuvat. Ja tosiaan, olihan
siellä kymmenlapsisen perheen
vekarat tehneet komean
tilateoksen isälleen lumesta, ruostuneesta
pissapotasta ja keppikivääristä
olkahihnoineen. Tuumivat, että
isä ihan herkistyi kun näki taideteoksen.
Vielä oli rähinäremmikin tehty
jostakin hevosen vanhoista
valjaista, viisi vuotta sodassa
rämpineelle.
Kun lähdettiin pimenevään iltaan
nuotinkuvinemme, jorahti kaverini,
joka hoiteli puhepuolta:
– Melkoisia velikultia.
Kompatkaahan poikamies ja
kaverit. Ei tämä mikään keskustelupalsta
ole. 🙂 Olis taas yritettävä.
Mie kun aikanaan kirjoitin kustantajalle
käsikirjoituksen tyttöjen hevoskirjaan,
niin kustantaja antoi semmoisen ohjeen,
että siinä pitää olla komea tallipoika,
pahis ja hevoskilpailu. Muuta eivät
neuvoneet. luottivat taitoihini.
Eivät edes kieltäneet dopingia. Niinpä
otin jokaista lukia aloittaessani
stimulantiksi neljä senttia gin tonicia. Vaimo
tuumi, että mitähän tuostakin tulee.
Minulla kone raksui ja kolmen päivän
päästä oli paperipino valmiina lähtemään
kustantajan luettavaksi.
Kehuivat, että fiktio on tosi efektiivistä
ja hauskaa. Ihan kuin itse olisi istunut
hevosen selässä. Ja jostakin olit
saanut myös aidon fiiliksen seikkailuihin.
Eiköhän laiteta kirja painoon. Kirjoitat
nimen sopimukseen, jota on kaksi
kappaletta, nimen alle ja lähetät toisen
meille. Me lähetetään siun tilille
kuusi tonnia, jos sopii. Sopihan se.
Kohta juotiin julkkareilla kustantajan
viinejä helsinkiläisessä ravintolassa
ja kutsu kävi Akateemiseen kirjakauppaan
kirjoittamaan nimmareita. Kustannusjohtaja
loihe lausumaan:
– Sulla on hyvin voideltu kynä. Jatka
samaan malliin.
Kun sivuammatikseni tein myös jatkokertomuksia
lasten lehtiin, niin tuli semmoinenkin haaste,
että postipankin lehteen, Kultapossuun.
Kauankos minä viittäkymmentä liuskaa sutaisin.
Kysyivät:
– Mikäs olisi hintapyynti?
– Mie, että köyhemmät maksavat
vähemmän ja rikkaammat enemmän.
Miten olis tonni?
Johon päätoimittaja:
– Siis liuskalta?
– Niinpä tietysti, ehätin sanomaan,
etten munaa hyvää tienestiä.
Lapset saivat sinä jouluna hyvät lahjat
ja ihan seitsemän kilon kinkkuunkin
investoitiin.
Kello käy jo puoltayötä.
Yhden vielä tällään.
Poikamies hoitele homma
jatkolle, eiköstä? 🙂 Miulle
sinun jutut ovat tosi makeita
ainakin ja tuoreita.
Pojat tulivat talvipakkasella
ravintelista tyttöjen asunnolle.
Arempi kuitenkin päätti jäädä
nurkille, kun ei ymmärtänyt
paljoa naisasioista ja oli
vähän hidashoksainen muutenkin.
Aikaa kului.
Kuu nousi.
Pakkanen napsahteli nurkissa.
Aamuviiden aikaan tuli kokeneempi
ovesta ja nosteli housujaan.
Hidashoksainen oli seisonut koko
pakkasyön siinä nurkalla ja loihe
lataamaan:
– Saatiinko me?
Mitäs blondi sano kun kaatui. Nyt meni firma nurin.
Mustalais pojan triathlon. Kävellen uimahallille ja pyörällä takaisin
Sakarille, kun et muille virka:
– Sukujuuriin tutkiminen pit lopettoo kun ei piässy puusta pitkään:-)
– Sen verran selevis, jotta perreellinen poikamies ollaan, sen tautta piti myös tonkimiset lopettoo:-)
Mitä tulee kun yhdistää Jerry Cottonin ja kastelukannun?
– Jerrykannu:-)
Tony Halmeen lyöntivoimaa kehuttiin lehdessä
– Hän on lehden mukaan suomen suurin takaisku vuosikausiin:-)
Laihialainen oli korjaamassa kattoa ja lipesi alas ,huusi tippuessaan emännälle joka oli ikkuna auki laittamassa ruokaa :
– ”Laita vaan ittelles, mää syön sairaalassa”:-)
Jaska meni lähikauppaan ostamaan perheelle juhannusjuomia.
Kassalla myyjä totesi:
”Tässä korissa on 23 pulloa olutta ja yksi appelsiini-Jaffapullo. Miksi näin?”
Jaska:
”Vaimo ja lapset ovat ihan hulluna tuon appelsiini-Jaffan perään!”:-)
Mies meni naistenvaateliikkeeseen etsimään vaimolleen joululahjaa.
Viehkeä myyjätär kysäisi:
– Kinnostaisiko tällaiset kukalliset, seksikkäät rintsikat?
– No jo totta maar kiinnostaa! Mutta ensin etsisin vaimolleni jonkun pienen lahjan:-)
Mies tamppaa mattoja pihatelineellä.
Naapuri utelee:
– Eikös tuo ole vaimosi hommia?
– En halua olla pikkumainen, vastaa mies, auttaahan vaimonikin minua välillä tiskaamisessa:-)
Varoitus: Seuraava ei ole kasku, se on laulu kolmannessa polvessa.
Vokki – Poikamies
https://youtu.be/Mn7NzpQH1Xo
Nää alkaa nimimerkeistä myrkkyä heittää.
Katohan Jenna, ettei homma eskaloidu.
Antaa raikkaan huumorin kukkia.
Uudessa eduskunnassa oli tavan mukaan
uusia kiilusilmätyttöjä, varsinkin vihreissä.
Niinpä eräs sahuri-kansanedustaja katseli
vähän sillä silmällä näitä naisenpuolia.
Kun oltiin avajaisiksi yökerhossa irroittelemassa
tuumi tanssipartneri sahurille:
– Sulla se ei puntti tutise kovemmassakaan
paikassa.
Johon sahuri:
– Jos alkaa puntti tutisemaan tanssiessa,
niin mie ajattelen lannanlevitystä. Se on
varma konsti. Kerran jossakin lavalla
jouduin menemään kuusimetsään ja
hutkimaan pikku-Teuvoa havunoksalla.
Hei, mihin sie menet ….?
Sehän oli melkoinen urakka
ennen jänisjoen lahukassa,
kun nostettiin jäitä maidon
jäähdytystä varten kesäksi.
Isä sinä sahaili justeerilla
kimpaletta irti. Me pojat
katsoimme vakavina. Isä kevensi
tilannetta ja pisti vitsin:
– Kyllähän miulla on helppo
homma tässä sahaillessa,
mutta tuolla kaverilla
jään alla on tosi kovat
paikat.
Suomen luonnonkuvaajiin kun
kuulun oikein pääsykokeen
kautta, niin on tullut joskus
kuvattua haastavissa olosuhteissa.
Niinpä olin poikani kanssa
räpsimässä kuvia kirjokehrääjä-
perhosesta, tai oikeastaan
minä kuvasin ja poika seisoskeli
läheisellä lenkkipolulla. Piti oikein
pistää pitkäkseen, kun kuvattava
oli ruohonjuuritasolla. Etsin siinä
kuvalkumia, tarkensin ja zoomasin.
Siellä sitten juoksi poikani ohi joku
nuori lenkkeilijä ja tuumi:
– Onpas tuo deeku
huonossa kunnossa.
– On on, sanoi poikani. Mie
auttelen sitä. Se on isäni.
Jatka sie vain matkaa.
Poikamies. Taas oli hyviä
pläjäyksiä. Anna näiden nimimerkki-
jankuttajien jankuttaa. Meidän pitää
pysyä kivan ja raikkaan huumorin linjoilla.
Autellaan Jennaa maineen huipulle. 🙂
Piiroisen Lauri oli ennen vanhaan
ilveksenhiihtäjän maineessa Värtsilässä.
Hirmuisen suuret kerkät oli sauvoissa.
Ilves otettiin kiinni ja myytiin eläintarhaan.
Mutta samainen mies oli melkoinen
tekijä myös yleisurheilussa.
Kerran oli maamiesseuran talolla taas
kevätjuhlat ja muun muassa kolmiloikkakisa.
Lauri tuli kuin tuulispää kohti ponnistuspaikkaa.
Ensimmäinen loikka meni hyvin. Mutta toisella
loikalla tuli pikku-Lauri esille kaikessa komeudessaan
housun lahkeesta. Eipä urheilija siitä välittänyt. Loikki taas
tosi pitkän siivun.
Toiseksi kisassa tullut naureksi arvionsa loikasta:
– Oli ainakin kymmenen senttiä pidempi kuin mulla.
Pistäkäähän poikamies ja kumppanit
kaksikymppinen rikki! 🙂 Sehän
olis nokko, ennenkuin ajaudutaan
piiiiiitttttkääään perjantaihin murehtimaan.
Romanitytöt olivat oppilaina luokallani.
Vielä koulun jätettyään tulivat luokkaan
tuomaan silkkikukkia opettajalle.
Mukavia tyttöjä. Parhaiten käyttäytyvän
oppilaan kunnianimenkin saivat
kevätjuhlassa. Romaneille kun on
mm. vanhempien kunnioitus tärkeää.
No, mie tulin luokkaan ja ihmettelin
kukkia ja sitä, että oppilaat pitelivät
nenästään kiinni. Viimein joku juureva
maalaispoika tuumi:
– Päätettiin, että joko nuo hajukukat
lähtevät tai me.
Huomasin minäkin, että äitelää hajuvettä oli
kukkiin imutettu aika paljon. Sanoin,
että odottakaapas hetki. Asia järjestyy.
Otin kukat. Menin rehtorin kanslian
ovelle. Ovi oli auki. Ei ketään sisällä.
Rehtori oli kai syömässä. Jätin kukat
pöydälle ja kirjoitin tikkukirjaimin lapun:
– Maailman parhaalle rehtorille.
Tässä kaupungilla asioilla kierrellen huomioin patsaitakin, jotka oli koristeltu miltei läpeensä lumipukuun pulujen toimesta. Siitä tuli mieleen Nitrodiskon vitsi
Kaksi pulua istui puistonpenkillä ja katselivat ohikäveleviä ihmisiä. Toinen sanoi:
– Tarvitsen ulostus lääkettä.
– Kuinka niin?
– Olen käynyt patsaalla jo kolmena päivänä ja ihan turhaan.
Ka päivee ja pitkäperjantaita:
Laitetaan tiu täyteen ja vähän ylikii:
Kun Marilyn Monroe kuoli, Pyhä Pietari oli tapansa mukaan Taivaan portilla vastassa valitsemassa sisään pääseviä. Marilyn katsoi kysyvän kutsuvasti Pietaria silmiin, jolloin tämä sanoi:
– Neiti Monroe. Te olette rajatapaus, koska olette näytellyt syntisen seksistisissä elokuvissa. Toisaalta sitä asiaa ei voida tulkita teille synniksi, koska se oli ammattinne. Tällaisten tapausten varalle meillä on täällä ns. syntitunneli. Se on kymmenen metriä pitkä putki, jonka läpi teidän on hitaasti käveltävä. Mikäli mielessänne on tunnelissa kävellessänne yksikin syntinen ajatus, putken lattia pettää allanne ja silloin putoatte suoraan Helvettiin. Suostutteko kokeeseen?
– Ei kai tässä muukaan auta, vastasi Marilyn.
Marilyn lähti pylly pyörähdellen kävelemään syntiputkeen, Pietari perässään. Kun Pietari oli ottanut kolme askelta tunnelissa, lattia petti hänen allaan:-)
Taivaan portille saapui yhtä aikaa kolme miestä.
Porttivahti Pyhä Pietari esitti ensimmäiselle kysymyksen:
– Kuinka paljon on sinun älykkyysosamääräsi?
– 185.
– Hyvä. Sinun kanssasi haluan keskustella suhteellisuusteoriasta.
Toiselle sisäänpyrkijälle Pietari esitti saman kysymyksen.
– 126.
– Hienoa. Me sitten jutellaan maailmanpolitiikan nykynäkymistä.
Kolmannelta mieheltä Pietari kysyi edelleen samaa.
– 10.
– Mainiota. Olenkin aina halunnut oppia puhumaan ruotsia:-)
Noakin arkki ajelehti myrskyävällä merellä. Ukko Noak oli komentosillalla ruorissa, yrittäen pitää arkin oikeassa kurssissa. Silloin hänen vanhin poikansa, Seem, ryntäsi läpimärkänä isänsä luo ja selitti tohkeissaan:
– Isä, nyt asiat eivät mene ihan putkeen!
– Miten niin, kysyi Noak.
– Rotat varastivat juuri pelastuslautan ja jättivät aluksen:-)
Mies seisoi alasti peilin edessä ja kehui vaimolle ylpeällä äänellä että: Tässä sitä on sata kiloa dynamiittia.
Vaimo vastasi siihen: Eikö se ole vaarallista kun sytytyslanka on noin lyhyt:-)
Oikein pitkäveteistä perjantaita:-)
He he hee he he
Hyvä Hemippa.
Pitänee jo hiljentyä.
Mutta ei niin
ettei vitsintynkää.
Jeesus rukoili,
niin kuin iso kirja
kertoo, Getsemanessa.
Opetuslapset torkahtelIvat
puun juurella.
Näin kerroin oppilaille
taas kerran kun olin
nuori opettaja Kuhmossa
syrjäkylällä.
Hartaina kuuntelivat.
Pieni romanityttö, joku
Piritta, luokan ahkerimpia, tuumi huokaisten:
— Hai. Jo oli vermiä sakkia.
Juudas sentään paiski
rahahommia.
Vältin nipin napin karenssin ja
tulikivenkatkuisen palautteen.
No, mitäpä näistä lasten
puheista, puhuvat niin kuin
asia on.
Vaimo piti tapanaan tuoda
rikkalapion nenäni alle
ja julistaa:
– Taas löytyi näin paljon.
Kun olin aikani kuunnellut
semmoista, maalaispoika,
kutsuin vaimon katsomaan,
kun purin vessassa hajulukkoa
ja putkistoa joka oli tukkeutunut,
täynnä haisevaa liejua.
Vaimo katsoi totisena. Suu
napitti kiinni, kunnes laukaisi.
– Eihän tuossa mitään tekemistä.
Kunhan söhäset sillä harjalla
ja oot niin polleeta.
Johon mie, että jos kävisit nyt kuitenkin
minulle 12-osaisen asennussarjan
K-kaupasta, on tää niin jännittävää
puuhaa. Mieluummin Sandelsia.
Ei väitellyt vastaan. Vaihtoi kuitenkin
ensin kakkavaipat pienimmältä ja niisti
nenän kouluun lähtijältä.
Konsensus voitti. Yhdessä
kipattiin pari sandelsia.
Likaisen työn tekijät.
–
Emäntä oli keväällä hoitamassa kukka istutuksiaan, kun tuli naapurin emäntä kyselemään:
– Mikä se on se taikavoima jolla nuo kukkasesi aina noin kauniina kukoistaa?
– Minä vaan hoidan niitä ja puhelen niille.
– Mitä sinä niille puhelet?
– Mitä milloinkin. Yleensä kehun miten olette kauniita ja sanon vielä niille näkisittepä minun kompostin tuolla takapihalla miten hyvin sekin on hoidettu.
Siinähän tuo meni pitkäperjantai.
Eikä tarvittu edes lyhentäjäistansseja.
Naapurissamme asui rikas poikamies.
Huhu kertoi olevan niin kysytty mies,
että ikkunan alakarmissa oli innokkaampien
vanhojenpiikojen kynnenjäljet kun ne kiipesivät
Jussin luo maallisia iloja kokemaan.
Mutta siinä oli pari muuttuvaa tekijää kuitenkin.
Kas kun Jussilla yöpyi omassa kamarissaan palvelija
”piikura”. Melkoisen sanavalmis oli ja mustasukkainen
nainen.
Jälleen kerran kuului kikatusta Jussin makuuhuoneesta.
Piikurakos repäisi oven auki ja täräytti
legendaariset sanat:
– Huomauttaisin opettajattarelle, että se mikä
on kädessänne ei ole mikään karttakeppi.
Vielä kerran poijjaat.
Pistäkäähän lankalauntain
aamupläjäys veljet.
Em. rikas poikamies oli vaikeuksissa.
Hevonen oli vajonnut suonsilmään.
Katsojia ja neuvoja riitti. Piikura kimitti ja sätti
osaamattomia isäntiä. Hyvät neuvot olivat
tarpeen. Hevosen silmät muljahtelivat
kuolemanhädässä. Katsottiin silmäkkäin.
Piikura alkoi lukea isämeitää kovaan ääneen.
Ja yläkerran ukko lähetti kuin lähettikin
pelastavat enkelin heidän keskuuteensa.
Tämä enkeli oli sekatyömies Helgen asussa
ja poltteli pilliklubia. Heitti tupakin lätäkköön,
karjaisi:
– Työntäkää tuolle akalle turnus kurkkuun!
Hutki Möhkyrää rivakasti narukiepillä lautasille.
Ja ihme tapahtui. Suosta nousi öristen
mutainen eläkeikäinen luuviulu kuin
nuoruuden voimissaan.
Lankalauvvantain pläjäyksiä:
Varpunen tuli kämpille kavereidensa luo aamulla siipi maassa, sulat sykkyrässä, kaameassa krapulassa, horjuen maassa hyppien vain toisella koivellaan.
Kaverit hädissään kyselemään:
”Jumankauta, mitä sulle on tapahtunut? Ootko jääny rekan alle?”
”No en. Mutta illalla, baarista kotiinpäin kömpiessäni, ihastuin yhteen
mimmiin. Aamulla kun heräsin, tajusin vasta, että se mimmi oli
sulkapallo. Olin eksynyt sulkapallokentälle…”:-)
Poliisi: Te ajoitte ylinopeutta!
Nainen: Ohoh, saattoipa olla.
Poliisi: Saanko nähdä ajokortin?
Nainen: Näyttäisin sen mielelläni, mutta minulla ei ole.
Poliisi: Eikö teillä ole ajokorttia?
Nainen: Olen menettänyt sen neljä kertaa rattijuopumuksen takia.
Poliisi: Saanko nähdä auton rekisteriotteen?
Nainen: Valitettavasti ette.
Poliisi: Miksi ei?
Nainen: Olen varastanut auton.
Poliisi: Olette varastanut sen?!
Nainen: Kyllä, ja olen tappanut omistajan ja paloitellut hänet.
Poliisi: Että mitä olette tehnyt?
Nainen: Palaset ovat takakontissa plastiikkapussissa, jos haluatte nähdä?
Poliisi katsoo naista, perääntyy ja soittaa apuvoimia paikalle. Muutaman minuutin kuluttua paikalle tulee 3 poliisiautoa ja ylikonstaapeli lähestyy naisen autoa ase kädessään.
Ylikonstaapeli : Nouskaapa ulos autosta?
Nainen: Onko jotain ongelmia?
Konstaapeli: Kollegani sanoo, että olette varastanut tämän auton ja tappanut omistajan.
Nainen: Mitä, tappanut omistajan?
Konstaapeli: Olkaapa hyvä ja avatkaa takaluukku.
Nainen nousee autosta ja avaa takaluukun, mikä on tyhjä.
Konstaapeli: Onko tämä teidän autonne?
Nainen: Tottakait on, tässä on rekisteriote.
Konstaapeli on hetken hiljaa ja sanoo: Kolleegani sanoo myös, että teillä ei ole ajokorttia? Nainen kaivaa laukustaan ajokortin ja ojentaa sen poliisille.
Konstaapeli: Minun täytyy sanoa, että tämä on vähän kummallista, kolleegani väittää, että teillä ei ole ajokorttia, eikä rekisteriotetta ja että olette varastaneet auton ja tappaneet sen omistajan.
Nainen: Ja seuraavaksi hän tietysti sanoo, että olen ajanut vielä ylinopeuttakin???:-)
Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen:
”Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?”:-)
Kallella on pahan näköinen arpi otsassa. Kaverit ihmettelivät:
– Mistä sinä Kalle olet saanut tuon haavan?
– Isän vika.
– Ihanko totta?
– Joo, olin lyömässä naulaa kämmenellä lautaan, kun isä sanoi, että käytähän poika vähän päätäsi:-)
Tenu oli melkoinen hidalgo
välitunnilla. Rikkaan isännän
poika. Kun vartuin
ja voimistuin täräytin Tenua
lättyyn kansalaiskoulussa.
Jopa kurkisti Vatasen pää
ikkunasta. Tuli kaksituntinen
hertsua.
Oltiin hiljaa. Istuin arestia.
Viimein Vatanen loihe
kommentoimaan:
Ei pidä kaivaa verta nenästään,
ei sinun eikä minun. Lasken
siut nyt puolituntisella kun pitää
mennä Tenun isän luo vähän
diskuteeraamaan.
Mie kuittasin kotimatkalla
pojille:
– Helposti putosi. Olisi ollut
varaa parempaankin.
Sehän olisi laitettava kolme ja nolla
tauluun. Jos mie pistän kaksi, niin
veljet, laittakaa se vimonen.
🙂
Tarkastaja tuli luokkaan, tutkaili,
nosti paperiroskan lattialta
roskakoriin, katsoi opettajaa
kuin halpaa makkaraa.
Kysäisi sitten:
– Mikäs opetusmetodi opettajalla
on oppilaiden kanssa.
Minä tietysti vapisin kuin haavanlehti.
Kukaties tulisi potkut koeajan
jälkeen. Arvelin kuitenkin pistää
vaikean vastineeksi:
– No tietysti nämä nykyiset suuntautumiset
koulutuksessa vaativat suurta pereh-
tyneisyyttä ja tarpeentullen dominointia
järkähtämöttömän auktoriteetin avulla.
Tärkeämpänä ohjeenani on tietysti
opetussuunnitelma, sekä ulkomaillakin
hyväksi havaitut sisä-kor ja ulko-kor
menetelmät.
Tarkastaja teki jo lähtöä. Tuumi:
Näyttääpä asiat olevan hallinnassa
tällä opettajalla. Näkemiin vain.
Sovitaan, että teidät on valittu
koeajalta vakinaiseksi opettajaksi.
Luokka-avustaja, pirtsakka tyttölapsi,
uskaltaitui kysymään, että mitä
ne sisä-kor ja ulko-kor tarkoittavat.
Mie siihen, että jos et muille kerro
niin ulko-kor tarkoittaa, että tunti-
suunnite tehdään käsi luokan
ovenrivassa ulkopuolella ja sisä-
kor silloin kun suunnite jää
ideoitavaksi vasta käsi luokan-
puoleisessa ovenrivassa.
Hymyli tyttö. Lyötiin ylävitoset
ja lähdettiin seuraavalla tunnilla
luokan kanssa metsään, kuuntele-
maan peipon laulua. Kas, kun
oli kevät, jolloin moni homma
eskaloituu opetushommissa,
niin kuin tuo tarkastajien tulokin
osoitti.
Lähdettiin päräytettiin koulun
kerholaisteni kanssa lentokoneella
käväsemään eläintarhassa ja
linnanmäellä. Huuli siinä väpätti
monella lapsella, kun isä ja äiti
vilkuttivat finnairin koneeseen
astuttaessa.
No Helsingissä oli jo vapaampi
tunnelma. Niinpä eläintarhassa
ihmeteltiin muun muassa
punapyllypaviaaneja, lumitiikeriä
ja laamaa, jolla oli tapana sylkäistä
naamalle, jos sitä meni liian
lähelle kurkkimaan.
No tietysti joku, Ossiko se oli,
unohti varoituksen ja sai
mitä oli odotettavissa.
Laama katseli pokkana.
Hymyili halkinaisella
ylähuulellaan.
Ossi lausahti harmistuneena
open ojentamaan nästuukiin
pyyhiessään:
Mikä se niin naurattaa?
Täräytänkö toisenkin
huulen halki?
–
Jostakin syystä alkoi luovuus tökkimään.
Lauantaisaunakin odottaa kuumana.
Laitan kuitenkin pienen:
Jaajon miljoonaa oli tullut taas muutama
innokas kärkkymään. Alkukysymys, joka
tietysti oli tehty oluttuoppien ääressä, oli:
Laita arvojärjestykseen poliisit alempi-
arvoisesta ylempiarvoiseen päin.
– vanhempi konstaapeli
– ylikomisario
– konstaapeli
– hellapoliisi
Kysymyksiä vastausten kera.
-Miksi gangstereita sanotaan kovaksi keitetyiksi, vaikka ne ovat niin raakoja.?
-Miten neljä omenaa jaetaan kolmen lapsen kesken siten, ettei kukaan saa enempää kuin toinen?
-Ensimmäinen saa yhdenomenan, toinen saa kaksi omenaa ja kolmas yhden omenan – kukaan ei saa silloin enempää, kuin toinen.
-Ovatko kaikki sienet syötäviä? kysyi nuori tyttö Marttojen järjestämällä sienikurssilla.
-Kyllä vain, vastasi sienineuvoja. -tosin joitakin voi syödä vain kerran.
-Lasinpuhaltaja osoitti ihailtavaa itsekuria -hän ei tarttunut lasiin kertaakaan lakon aikana.
-Mitä yhteistä on pikkupojilla ja armeijan upseereilla?
-Molemmat uskovat saavansa tahtonsa läpi huutamalla.
Sain vaikutelman, että pahoitin nimimerkin Sahurin kikat, mielen ja heittelin myrkkyjä.
Sellainen ei ollut tarkoitukseni, pyydän anteeksi. Tarkoitin linkkini kohteliaisuudeksi poikamiehelle, en kenenkään loukkaamiseksi.
Pistähän sakari tuore ja raikas pläjäys.
Sillä se on kuitattu vaikka ryypiskely
yleisellä paikalla. Entinen miliisikin
sanoi ensin, että huligan huligan
ja alkoi retuuttaa minua, pienessä
sievässä olevaa jonnekin.
Kun ojensin tukun ehtoja suomalaisia
seteleitä, muuttui ääni kellossa.
– Tavarits! Oozin harasoo!
Ja se hymy oli leveä. Yhtä leveä
kuin Kekkosella ja Nikitalla
vodkaillallisella, kun mandoliinista
ei vielä ollut tietoakaan.
Eiköhän raijata tää homma taas
neljäänkymppiin, veljet.
Mie vaikka pistän pari stimuloivaa
aluksi.
🙂
Lapin reissuillani tapasin
Hans-Antin, herrojen lohiavustajan.
Monta Tenon kuningaskalaa
oli kuvissa ministerien ja
muiden silmäätekevien
kanssa. Ne oli kehystetty ja
laitettu lasin alle. Antti pisti
kello kahden aikaan yöllä
porokeiton tulemaan. Oli
sitä ennen otettu Chivas Regalia
minun pullosta. Antti jo ihan
innostui, yksinäinen mies:
– Lähetäänkö yökalaan?
– No mikä ettei.
Antti oli soutumiehenä ja mie
uitin kapulaa isossa virrassa.
Aurinko alkoi nousta. Mie,
nuori opettajanplanttu, aloin
pienessä nousussa lauleskelemaan:
” Jo valkenee kaukainen ranta…”
Johon riistapoliisi puskan takaa.
Valvoi nimittäin luvattomia yökalastajia:
” Ja pimeni just”
Tuli lähemmäs. Hans-Antin
toki tunsi. Kuuden kosken kuninkaaksi
mainitun.
” Mithen mie silleen mokashin?,
tuumi poliisi rannalla kun oltiin jo
kuuden kossun kumarassa.
Johon Antti:
” Shee on sillä shelevä, kun
annat tämän meidän väärtin
heitellä ilman Tenon luphaa
pari viikkoa.”
” Jo vain” sanoi riistapoliisi – ja sammui.
Olis kiva ottaa kuppia veljien
kanssa joskus. Jospa pidetään
karonkka sitten, kun Jenna
rapaisee nämä jutut kansien väliin.
Kirjan nimeksi sopisi vaikka:
” Pientä naposteltavaa a´la Värtsi”
🙂
Mie olen aina ajatellut, että
Pyhä Pietari siellä Taivaan
portilla ymmärtää juttumiehiä.
Mie ainakin ymmärtäisin, jos
olis korotettu siihen virkaan.
No kerran romanimies oli
edennyt pitkällä ja moni-
vivahteisella taipaleellaan
Pietarin puhutteluun.
– Mitäpäs tuli puuhattua?
kuului kysymys.
– No hevoskauppoja tein,
vastasi manne.
– Entäs muuta?
– Tuli naisiakin nauratettua.
– Vielä?
– Narahin autovarkaista.
– Mikäpä merkki oli autolla?
– Lada.
Pietari mietti hetken ja tuumi:
– Pääset säälistä isoon juhlaan,
mutta jätä enkelinpullukat rauhaan.
Karonkat ja naposteltavat kuulostaa tosi miehekkäälle:
Estonia uppos syyskuussa, mutta mikä vuosi?
– Keulaportti:-)
Mistäpä tietää, että esiintymislava on vinossa?
– Lauri Tähkän naama on suorassa:-)
Miten saadaan neljä mummoa kiroilemaan?
– Laitetaan viides mummo huutamaan: Bingo:-)
Muanantaiuamun pikku pläsyt:
Milleepä nimellä kututaan semmosta autolla ajelijoo, joka ei pie turvavällii?
– Oiskoon tuo välinpitämätön?
Minkäpä niminen on romanitaustainen kuntosaliohjooja?
– Personal Rainer:-)
Sioilla on oma ilta- ja ruokarukous:
-Äläkä saata minua kiusaukseen:-)
Nakataan vielä joku tulemaan:
Pari turistia oli tutustumassa Pariisiin. Äkkiä he seisoivat erään pienen ravintolan edessä ja lukivat kyltistä seuraavan tekstin: ”Täällä saatte mitä tahansa toivomaanne ruokalajia.”
Koemielessä ryhmä astui ravintolaan ja jokainen esitti jonkin erikoisen toiveen: kengurupaistia tai käärmeenselkää tai antiloopinkieltä. Hetkisen kuluttua oli tarjoilija tuonut pöytään kaikki pyydetyt ruokalajit. Silloin eräs turisteista kutsui hänet luokseen.
”Eikö Teillä koskaan ole ollut vaikeuksia täyttää kaikkia omituisia pyyntöjä?”
”Kyllä toki, yhden kerran”, sanoi tarjoilija, ”noin 20 vuotta sitten, muistan sen vielä hyvin. Meillä oli vieras, joka tilasi eunukinmunia paahtoleivällä. Mutta juuri sinä päivänä meiltä oli paahtoleipä aivan lopussa.”:-)
Kaksi HK:n sinistä laitettiin mikroon pyörimään, aikansa kuluttua makkarat kuumentuivat, ja toinen niistä räjähti mikron seinään.
Toinen makkara totesi tyytyväisenä:
– Sinä olet Heikoin lenkki:-)
Hellekesä on ollut vaarallinen avoautolla ajaville. Moni on kärähtänyt ratissa:-)
Miten selvisit viime kesän kuumuudesta?
– Palkkasin yksityisetsivän varjostamaan minua:-)
Ihmisiä on kolmenlaisia. On niitä, jotka osaavat laskea, ja niitä, jotka eivät osaa:-)
Miksi hirmumyrskyille annetaan naisten nimet?
– Ne saapuvat villeinä ja märkinä, mutta lähtevät mukanaan talot, autot ja irtain omaisuus:-)
Siinäpä sitä on sulattelemista:-)
Ukkojen juttua puistonpenkillä.
– Olitko koirasi kanssa viikonloppuna koiranäyttelyssä, kuten suunnittelit?
– Jo vain.
– Mitä tuomari sanoi?
– Vähän yli-ikäinen ja päässäkin vikaa.
– Niin niin, mutta mitä se koirastasi sanoi?
Robinson Crusoen kuuluisan kertomuksen lisäksi, jossa se tapasi Perjantai nimisen alkuasukkaan. Tapasi myöhemmin hänen veljensäkin. He olivat nimeltään Maanantai, Tiistai, Keskiviikko, Torstai, Lauantai ja nuorimpana Sunnuntai.
Kaksi ruotsalaista tavatessaan pääsiäisen alla.
– Kuule tänä pääsiäisenä syödäänkin lammasta. Sanoi isäntämies. -Pistetään tuo meidän pässi paistiksi, läheppä kaveriksi.
– Ootkohan ihan pässi, miten se muka onnistuu? – No voin vaikka ollakin.
Miehet meni ulos pihalle missä pässi oli lieassa. Isäntä antoi kaverille lekan ja otti pässin tukevasti otteeseen ja sanoi kaverille ,
-Kun minä sanon nyt, niin lyöt sillä lekalla pässiä päähän.
Niin tapahtui, niin kuin oli käsketty.
Kaveri meni, sitten sairaalaan myöhemmin katsomaan miten kaverivoi.
Keskiviikkouamun muutama pläikönen:
Isäntä ja emäntä olivat maatalousnäyttelyssä ja katsoivat sonnien palkintojen jakoa.
3. palkinto annettiin 3-vuotiaalle sonnille joka astuu 3 kertaa päivässä.
Emäntä tökkäs isäntää ”Kuulikko!”
2. palkinto annettiin 5-vuotiaalle sonnille joka astuu 5 krt/pv.
Ja taas emäntä tökkäs ”Kuulikko?”
1. palkinto meni 9-vuotiaalle sonnille joka astuu 9 kertaa päivässä.
Jälleen emäntä tökkäs isäntää sanoen ”Kuulikko!”
Isäntä hermostui ja huusi palkintojenjakajalle että ”astuiko se koko ajan samaa lehmää?” ja jakaja huusi takaisin, että ”EI”
Isäntä tökkäs emäntää ja sanoi ”KUULIKKO?!”:-)
Äiti oli kauhuissaan tyttärensä käytöksestä.
”Tuollaista on nykyajan nuoriso”, hän sanoi närkästyneenä.
”16 vuoden iässä sitä jo kuljeksitaan poikien kanssa, mutta eipä muisteta oman äidin 32-vuotispäivää.”:-)
Lyhyet Pläiköset:
Suomen keskiaikaiset piispat?
– Matti Maaton, Vaskodakama ja Kristoverkolumpus:-)
Mitä kuuluu ääreishermostoon?
karva ja nahka:-)
Kukan osat:
– Verhiö, teriö, hetiö, emiö, kukio ja sikiö:-)
Miksi lepakko käyttää kaikuluotainta?
– Näön vuoksi:-)
Torstaiuamun lyhyet pläjäykset:
Pulleahko Elviira-täti nousi aseman vaa’alle ja pisti rahan aukkoon. Osoitin ei liikahtanutkaan. Sen sijaan kuului ääni nauhalta: ”Vain yksi henkilö kerrallaan, kiitos!”:-)
Kaksi hullua kävelyllä.
”Hei, päästä mut keskelle!”:-)
Hullut tapasivat.
”Eilen minä jujutin VR:ää pahemman kerran!” toinen kehui ylpeänä.
”Älä, miten?”
”Ostin junalipun, mutta meninkin sitten jalan!”:-)
Ruotsalaiset halusivat hekin valloittaa avaruuden. Koska amerikkalaiset olivat jo käyneet kuussa, he päättivät laskeutua Aurinkoon.
”Mutta eikö siellä ole liian kuuma?” kysyi eräs pelokkaana.
”Ei haittaa”, muut rauhoittivat häntä. ”Me laskeudumme sinne yöllä.”:-)
Hyvät rokkapäivät:-)!!!!
Sivistymätöntä sanastoa.
-Voi tätä luomisen tuskaa, Sanoi talonmies, kun koko yön oli pyryttänyt lunta.
–Itserakkauden huippu on, kun onnittelee syntymäpäivänään omaa äitiään tämän tekemästä hyvästä työstä.
-Kiropraktikko on käytännön kiroilija.
-SPR:n ensiapukurssien tärkein sisältö on, miten lasta tehdään.
– Lumiukko syö aamupalakseen lumihiutaleita.
-Väärinkäsitys on, kun lapaset menevät vääriin käsiin.
-Ville katsos nyt tätä sanaa, opettaja pyysi huomattuaan, että pojalla jatkuvasti vaikeuksia kaksoiskonsonanttien kanssa. -Eivät ne ole sukahousut, vaan sukkahousut- Huomaatko eron?
Johon Ville: – Minä tarkoitinkin yhden koon sukkahousuja.
Eräs Jenna oli valittu nettilehteen
päätoimittajaksi. Vaikean ja
rasittavan urakan jälkeen hän
meni kupille läheiseen ravinteliin.
Tulipa paikalle kylän mies,
joka tokaisi:
– Eihän susta ole ollut edes kuvaa
lehdessä.
Johon Jenna:
– Mie otankin matalalla profiililla.
Ja joutomies:
– Matalat prohviilit ovat niitä
herrojen kotkotuksia. Me
tarvitsemme, iloa, valoa,
naurun kikatusta ja käkätystä.
Kun viime jouluna pystytin
varastettua joulukuusta pirttiin, laitoin
vaimon hakemaan lähikaupasta
asennussarjaa ja hän haki, vielä niiasi.
Oli yhteinen sävel. Hekotettiin, istuttiin
pöydän ääreen ihailemaan ( eikä
vain ihailemaan) isännän uutta
joulukuusen asennussarjaa.
No mitäpä minä tässä. Ideoita olisi,
että alimmat happanevat. Mutta
taidan lähteä napsimaan kuvia
valkovuokoista joutessani. Ei värtsi
tarvitse näköjään muuta kuin viimeisen voitelun.
Naama norsunvitulla siellä kuljeskellaan,
susirajalla.
Kuuleha sie, joka vappuva ootat eli nimimerk ”sehän vappukin tulossa”, oot kyl aika äijä paljo tuottant er nimimerkkilöi käyttämäl noit, mitä kaskuloi neny sitte onkaa, Nyt alkas piisata! Vetäsit henkee välil. Vaa jos on iha pakollist ol iänes, ni varmaa siul löytyy sellane tori, mis voisiit vaik vappupuhheen pittää.
Nyky ajan uutisointia seuratessa tuli mieleen ihan vitsi tosiasiasta.
Somalaisen ja Amerikkalaisen poliisin toiminta ero pidätystilanteessa:
Somen poliisi sanoo, että -Kädet ylös tai ammun. Niin Amerikkalainen poliisi sanoo -Kädet ylös niin minä ammun.
Hemppa oikein täräytti.
Miekin stimuloiduin.
Jos ei ole jo karenssi päällä. 😅
Olipa kerran kansankynttilä?
Se dominoi oppilaitaan rankasti.
Mutta kevätrospuuton aikoihin
laittoivat lapset avatun voinapin
hänen tuolille. Istua lätsähti siihen
särmähousut jalassa. Alkoi punottaa,
tärisi, muuntui wanhan kehnon näköiseksi,
juoksi ulos ja metsään kuin jalkavaivainen
kalkkuna. Siitä ei kuultu vuosiin, kunnes
se oli valittu jonkun nettilehden päätoimittajaksi
jonkun jennan simahdettua totaalisesti siinä virassa
ja alettua syödä aamupuuron sijasta sianpääsylttyä.
Ei naurata.
Pistähän poikamies vähän
sunnuntai-tsemppiä.
Mie oletettavasti saan
karenssinkin pikapuoliin. 🙂 🙂
Entinen peräkammarin poika
ehdotti sängynreunalla
tyttökaverilleen:
– Pelattaisko Mustaa Pekkaa?
Mie sekotan pakan.