”Pärreitä”

Selailinpa taas kerran vanhoja valokuvakansioita. Osui kohdalle tällainen otos kahdesta nuoresta miehestä, ehkä 1920-luvun loppupuolelta.

Komeita poikia molemmat, hiukset suittu viimeisen päälle. Solmiot kaulassa, kengät lankissa ja savukkeet sormihaaroissa rentoon tyyliin. Olisiko ollut Klubi seiskaa?

Aika usein käytettiin silloin kuvauksissa rekvisiittana tuoleja, pöytiä, kukkapylväitä ja niin kuin tässä tapauksessa, risuaitaa.

Takaseinäkulisseja käytettiin myös, metsäinen näkymä oli suosittu.

Noista pojista vasemmanpuoleista en tunnista. Mutta tämä oikeanpuoleinen hurmuri!

Asuimme Notkolla Väänäsen talossa muutaman vuoden ennen vankiputkalle muuttoa. Talon nuoriherra Eero Väänänen nojailee kuvassa risuaitaan.

Myöhemmin, juuri ennen sotaa, samassa Väänäsen talossa toimi meijeri. Olen sen jo kertonutkin jossain jutussani.

Edesmennyt Erkki Kejonen, meidän Värtsilä Seuran ahkera puuhamies, kertoi kuinka hän pikku poikana ajeli aamuisin maitotonkkia hevoskyydillä meijerille.

Jatkosodan aikana melkein kaikki Notkolla olevat rakennukset tuhoutuivat. Osuusliikkeen v. 1936 rakennettu talo, ensimmäinen työpaikkani, sinnittelee vielä jollakin tavalla pystyssä, ennen kuin romahtaa lopullisesti.

Tuo toinen kuva on ollut kertaalleen erään juttuni yhteydessä; olisiko tuossa ollut vapun aika kysymyksessä Väänäsen vanhan talon seinustalla?

Keinussa vasemmalla Eetu Hukka vaimoineen, Vänttisen veljekset Pauli, Uuno ja Yrjö + Emma-vaimo. Oikealla Eero Väänänen ja Maija-vaimo.

Se mikä minua eniten kiinnostaa tässä kuvassa, on tuo talon ulkoseinän pärevuoraus. Missään kuvissa en muista aikaisemmin nähneeni vastaavaa. On siinä ollut naputtelijoille kova urakka. En muista lapsenakaan kuulleeni, miksi pärettä käytettiin seinän vuoraukseen; katon kattamisen päreillä kyllä ymmärrän. Pohtimisen paikka.

Talvisodan jälkeen muistan sukulaistalossa pidetyn päreentekotalkoita, ainakin kovaa meteliä siitä syntyi!

Lapsuusaikanani kuulin sanonnan: Sillon pärreitä kainalossa! Tarkoitti ihmistä jolla ei ollut järjen kanssa kaikki kohdallaan. Heitäkin Värtsilässä riitti.

En ymmärtänyt sitä sanontaa silloin enkä muuten tänä päivänäkään!

Kesän odotusta kaikille!

Iloista ja simaista vappua myös!

Hilkka P

Share

13 comments for “”Pärreitä”

  1. Martti Törrönen
    24.4.2019 at 21:06

    Tuosta Hilkan tarinasta tuli mieleeni yksi tapaus entisestä

    kouluelämästä. Opettaja oli kimpaantunut välituntivalvojana

    poikien nahistelusta koulunpihalla. Toinen valvova opettaja

    sanoi:”Taisit polttaa päreesi.” Toinen vastasi siihen:”Niin poltin,

    mutta sulla ne ovat vieläkin kainalossasi.”

    mutta sulla ne ovat vieläkin kainalossasi

  2. jore
    25.4.2019 at 14:57

    Kiva tarina taas vanhasta Värtsilästä
    Hilkalta👍Nuo valokuvat ovat hienoja
    Ja paljon ajasta kertovia.

    Voisitko Hilkka terävällä kynälläsi kirjoittaa joskus
    Kuvauksen Wärtsilän pääkadulta😬
    Mitä liikkeitä siellä oli,missä järjestyksessä.
    Oliko ihmisiä paljon kaduilla,ketä istui kahviloissa
    Oliko ravintolaa,millaisia autoja raitilla ajeli,entäs
    Hevosia?Oliko vossikkaa jne

    Nöyränä toivon tälläistä kuvausta vaikka eihän tämä mikään toivekonsertti ole 😉

  3. Irene Peuhkurinen
    28.4.2019 at 8:31

    Päreseinästä tuli mieleeni toinenkin talo. Se sijaitsee (vieläköhän ) Tohmajärven pitäjäjäsä Onkamon kannaksella. Omistaja oli aikoinaan Janne Kauppinen. Hänestä kerrotaan vielä, että hän nukkui talvisin uunissa.

  4. Kalevi Tikka
    28.4.2019 at 10:55

    Hirsitalojen vuoraus ulkoseinältä päreillä tiivisti seinää ja vähensi lämön hukkaa seinän kautta. Päreet saatiin yleensä oman metsän puista ja pärehöyliä oli joka kylässä. Tarvitsi ostaa vain naulat, joten se oli kustannusedullista, joskin aikaa vievää. Kaustajärvelläkin oli pärevuorausta muutaman talon seinässä vielä 1950 luvulla.

  5. Seppo Pusa
    28.4.2019 at 11:03

    Värtsilässä on kaiketi vielä pystyssä, tosin asumaton talo, jossa ainakin osa seinistä päreellä vuorattu. Tässäpä olisi paikkakuntaa tunteville kysymys: Missä tämä talo on?

  6. Pakarinen Pentti
    28.4.2019 at 12:25

    Pärevuorauksen alla oli ohut musta pahvi.Sitä nimitettin tervapahviksi,haju oli
    kyllä oli varmaan hiirillekin vastenmielinen.se oli rullatavaraa en muista missä
    tehtaassa sitä oli valmistettu.

  7. Juhani Mielonen
    28.4.2019 at 12:39

    Meilläkin koti mökki oli vuorattu päreellä, toden näköisesti suojeltiin seinä hirsiä sateelta kastumasta.

  8. Poikamies kolmannessa polvessa
    28.4.2019 at 13:01

    Hoilolassa Meriinahon tiellä on Jormanaisen Arvin talo vuorattu kauttaaltaan päreillä, mutta Värtsilässä ei juuri nyt tule kyseistä taloa mieleen:-)

  9. Telle
    28.4.2019 at 14:14

    Aivan ensimmäinen Tellervon kirjoitus oli
    Värtsissä 29.9.2010. Jutun nimi on
    Kolme Maria.

    Jutun kuvituksena on kuva Loukolan
    Marin mökistä, se on päreillä vuorattu.

    Mökki oli vielä pystyssä pari vuotta sitten.
    Liekö enää?

    Löytyy googlettamalla:
    Kolme Maria/Värtsi

  10. Alpo aatos
    28.4.2019 at 15:33

    Päremökki on Tervavaarassa koulun ja Pirtajärventien risteyksessä. Piipposen Allin kotipaikalla.

  11. Seppo Pusa
    28.4.2019 at 18:16

    Tästä linkistä löytyy muuan värtsiläläinen pärevuoraus, näkyy olevan vain seinän yläosassa.
    http://www.vartsi.net/wp-content/uploads/2019/04/pärevuoraus.jpg

  12. Reino A
    28.4.2019 at 19:00

    Pitääpä minunkin pistää omat päreet likoon .Kutsussa on vielä varsin hyväkuntoinen pärevuorattu talo Ahvenvaaran tien varressa. Koska omistaja asuu Tohmajärvellä jätän nimet mainitsematta.

  13. Esko Tarvainen
    28.4.2019 at 20:05

    Osattiin valokuvata, jo silloin. Kun katsoo kuvattavien kasvoja on kasvojen piirteet selvästi näkyvissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *