Almanakka vuodelta 1949

Mielenkiintoinen löytö: Allakka vuodelta 1949. Siinä on 64 sivua ja niiden lisäksi alussa ja lopussa 70 sivua – mainoksia.

Almanakka sisältää myös kiintoisan artikkelin ”Työn tehostamisen merkityksestä”. Siitä sen aikaa hyvin  kuvaa katkelma:

”Tällä hetkellä on maassamme noin 315 000 työhevosta, jotka suorittavat keskimäärin 150 työpäivää vuodessa. Lopun ajan ne seisovat työn puutteessa joutilaina. Maassamme haaskataan siis vuosittain lähes 50 milj. hevostyöpäivää. Kun joutilaidenkin hevosten ruokinta aiheuttaa jokseenkin saman määrän kustannuksia on kysymys melkoisesta tuhlaavaisuudesta. Jos hevosmäärä vähennettäisiin todellisen tarpeen mukaiseksi turvautumalla edes työnhuippukausina konevoimaan, saataisiin joutilaina seisovien hevosten ruoka hyödyllisempään käyttöön, esimerkiksi maitoa tuottavien eläinten ravinnoksi”.

No, niin, osattiinpa jo 70 vuotta sitten ”ajatella” taloudellisesti! Luettuani edellä olevan palautui muistiini Lintulan tamma ”Noita”. Se teki kovasti työtä, mutta sai myös levätä ja käydä metsälaitumella Leminrinteen kupeella. Monet kerrat vein sen polkupyörällä – rinnalla ajellen – yöksi sinne ja aamulla kävin takaisin valjastettavaksi työkoneen eteen. Meillä oli hyvä keskinäinen suhde. Leipäpala palkkioksi kelpasi pöyräilyn päätteeksi.

Ensimmäinen traktorimme oli Fordson Major – aluksi piikkipyörillä ja muutaman  vuoden jälkeen kumipyörillä. Ei sen kanssa syntynyt kovin läheistä suhdetta. Vähän paremmin sitä seuraavan uuden kanssa.

Kaiken kaikkiaan – ovat ajat maatiloilla muuttuneet 70 vuoden kuluessa. Toivotaan, että suomalainen ruuan tuotanto säilyy. Vähän pelottaa nyky tilanne.

6 comments for “Almanakka vuodelta 1949

  1. Niinpä niin.. Allakassa havaittavissa pientä protestointia.
    Miltähän tuo allakka näyttäisi päivitettynä nykypäivään.
    Vaikka tähän tapaan; Maassamme on niinjaniin paljon työikäistä miestä ja naista, jotka seisoskelevat joutilaina työn puutteessa… Pitäisi keksiä heille jotain uutta työtä. Jotain töitä on takavuosina keksittykin, mutta sitten työt siirretty ulkomaille ja työn tekijät jätetty tänne. Pitäisi taas keksiä uutta. Jos joku keksii jonkun työn mihin tarvitaan ihminen niin kohta joku keksii koneen, jolla se työ tehdään ja ihminen jää taas seisoskelemaan joutilaana

  2. Almanakasta muistan Leijonakellon mainoksen. Siinä mainoksessa pienellä pojalla oli isot nahka saappaat jalassa. ”Tekstissä kerrottiin: mies kun tulee tiettyyn ikään kello siirtyy pojalle. Näin minä sen mainoksen ymmärsin.

  3. Mitä sanovat nyt karjatilalliset tuosta hevosten ruuan syöttämisestä lypsylehmille. Tuolloin 1949 hesvosten sonta ajettiin peltoon ja sillä kasvatettiin syötävää ihmisille kuin karjallekin, joten ei hevonen aivan hyödyttömänä seissyt toista puolta vuotta.

  4. Oli hyvä tuo Kalevin viittaus hevosen lantaan. Muutama vuosi sitten kärräsin auton peräkuormallisen sellaista kasvimaahan. Hyvää se teki, ja maistuvaisia perunoita kasvoi pataan.

    Tuosta ”Noita”-tammastakin muisto. Isä ajoi sillä muutaman kerran ravia Kaurilan ja Niiralan välisellä tien suoralla. Sellaistakin ”hyötyliikuntaa” se tamma harjoitti. Isä oli saanut tuon raviharrastuksen äidiltään – siis mummoltani. Hän oli kuuleman mukaan ajanut ravia Sääperin jäällä. Siitä on tietysti kulunut jo vuosikymmeniä, niin ettei muistelijoita enää tienvarsilla ole. Mutta perimätieto elää. ja sillä on merkitystä – ainakin minulle, joka pyrin aina kun vain on tilaisuus – hyväilemään hevosen turpaa ja taputtamaan selkää. Kolme omaa hevostakin olen saanut hoitaa papin töiden ohessa. Lemillä ja Värtsilässäkin. – Vanhoista allakoistani löytyy siitä merkintöjä – muisojen allakassa eritoten.

    Kaksi nelijalkaista tienvarsinäkymissä minua erityisesti sykähdyttää. Toinen on hevonen laitumella ja toinen lammaslauma sähköaidan sisäpuolella. Näiden molempien toivon saavan Suomessa lisää harrastajia. Ratsastus on hyvä harrastus. Ja lampaanliha on maukasta – monella tavalla paistettuna – mutta erityisen maukasta Lemin säränä. Lampaanhoito on nykyisin paljon helpompaa kuin esimerkiksi lehmien. Lampola on halvempi rakennus kuin navetta.
    Villasta saa vaikka mitä. Huovutusta opettaa meille Arvilommin korkeakoulu Värtsilässä??? – Suomi voisi olla lammastalouden mallimaa maailmassa.

    Lampaan paskakin on pienempi ilmastohaitta kuin lehmän läjä. Siis – myös – poliittisesti sileä tie hallitukseen. – Minulle on jäänyt epäselväksi, voiko lammasaitausta vartioida aurinkopaneelin voimalla. Jos voi, niin sekin olisi ilmastoteko!

    Ja sitten – lampaanlihan rahtaaminen Uusi-Seelannista Suomeen loppuisi. Mikä ilmastoteko!!!

    Monenlaista nykyaikaan sopivaa siis inspiroi vanha allakka! Hyvää kesän tuloa ja – nopeaa lumenn sulamista!

  5. Meilä on 1952 Almanakka,se vähän kulunut koska sitä on käytetty päväkikjana.
    Milloin mitäkin on istutettu ja pois otettu,mutta kyllä siitä jotakin selvää saa.
    Alakka on Kiteeltä kotoisin vaimon mukana tullut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *