Toivonkappelissa miettimässä

Kesäkuussa tulee täysi tusina vuosia siitä, kun piispa, entinen Värtsilän kirkkoherra Leino Hassinen vihki Ullukan mäelle rakentamani kappelin, jonka olen isäni nimen mukaan ristinyt Toivonkappeliksi. Kolmen vuoden aikana kun muurasin kiviä ja tiiliä seiniin muistelin isää ja äitiä ja kaikkia heidän rinnallaan uurastaneita suomalaisia viljelijöitä, joiden työtä puhtaan ruuan tuottamiseksi jatkavat nyt uudet sukupolvet.

Nousen mäkeä alapihalta yläpihalle. Kappelia lähestyessäni mielessäni askartelee järki, onko Jumalaa vai eikö ole. Ulko-oven kohdalle päästyäni en jatka matkaa oven ohi, vaan puikahdan sisälle. Agnostikko istuutuu yhdelle kymmenestä tuolista, laittaa cd-levyltä kuulumaan Beethovenin Eroigan osan Marcia funebre, Surumarssi. Sävelet vievät ajatuksia kohti uskoa – agnostiko muuttuu kyselijäksi – aavistelijaksi – toivovaksi – suuresta alttari-ikkunasta järvelle, Jumalan luomaan luontoon tuijottajaksi.

Sitten vaihdan cd-levyä. Ajattelen ikäisäntää, joka on jättämässä peltonsa ja etsimässä tilalle jatkajaa. Alkaa kuulua Mari Rantasilan Vanha mies -biisi. Miten se kaupunkilaistyttö onkaan osannut niin herkästi tulkita vanhan miehen tunteita! Joka kerta liikutun. Historia kulkee aivoissa. Ja samalla ajattelen, miten Suomen maataloutta kohdellaan nyt valittujen eu-parlamentikkojen istunnoissa. Kysymyshän ei ole vain viljelijöiden tulevaisuudesta, vaan myös meidän, jotka ostamme kaupasta leipää ja muita tarvikkeita pöytiimme.

Kuikka tupsahtaa järvelle ja alkaa huudahdella. Jossain varmaankin puoliso odottaa ruokaa nokkaansa. Alapihalta kuuluu minullekin kutsu: ”Syömään!”

 

Erkki Lintunen

Share

4 comments for “Toivonkappelissa miettimässä

  1. jore
    30.5.2019 at 10:07

    Hieno tarina kokonaisuudessaan tämä Erkin kappelin rakennus.

    Joku kiinalainen elämän viisaus sanoo että mies voi olla tyytyväinen elämäänsä
    kun vaelluksensa aikana rakentaa talon,kirjoittaa kirjan ja istuttaa hedelmäpuun.
    Erkki rakensi kappelin.

    Luin äskettäin jostain että nykyisin 3% Suomen väestöstä työskentelee maatalouden alkutuotannossa
    Heti sodan jälkeen luku oli liki 70%.

  2. Eira Varonen
    30.5.2019 at 12:33

    Kaustajarvi.fi sivulla kuvia Ullukasta. Käykääpä katsomassa
    http://www.kaustajarvi.fi/?page_id=47

  3. erkki lintunen
    30.5.2019 at 17:55

    Joren kommentin inspiroimana seuraavaa:

    Kappelini alttarissa on jälkiä ajoista, jolloin maatalouden alkutuotannossa oli ainakin 70 % väestöstä. Alttarin alaosa on Lintulan kivinavetan merkkikivi. Sain sen syntymäpäivälahjaksi, kun navetta oli purettu ja muut kivet kuskattu Jänisjoen ja Uudenkylänlammen väliseen ojaan. Ojan oli kaivanut yksi esi-isäni voidakseen siinä kalastaa – kyläläisten kiellettyä häneltä varsinaisen ojan suulle pyydysten lasksemisen. Kivessä on vuosiluku 1880 ja D-kirjain. Navetan rakentajana oli toiminut silloisen isännän veli David.

    Alttarin yläosa on kyhätty Lintulan aitan jyvälaarin lankkujen pätkistä. Aitta on rakennettu v. 1777 – samana vuonna kuin syntyi Paavo Ruotsalainen. Aitta on nykyisin pihapiirin pohjoispuolella, jonne isä sen siirsi eteläpuolelta.

    Kappelin lattiakin kertoo viljelystä. Ruskeiksi maalatut lankut ovat Murtoin kylästä puretusta talosta. Seinänvierustalla kivenmukulat kuvaavat pellosta nostettuja kiviä. Miten paljon Suomessa on ollut ja on edelleen kivisiä peltoja! Lattialla kiteeläisen taiteilija Leo Karppasen puuhun veistämä kylväjä sanoo – näin kuvittelen mielessäni: ”Sanokaa Brysselin rouvat mitä tahansa, minä kylvän tähän siemeniä!”

    Kun palaan alapihalle ja istuudun ruokapöytään – minä joka en kuulu viljelijävähemmistöön – saan nauttia suomalaista puhdasta ruokaa – saan nauttia myös maataloustuesta. Ilman sitä ruokani olisi joko kalliimpaa tai sitä olisi vähemmän. Oma kasvimaatani kun on vain aarin verran. Ulkomailta tuotetun ruuan laadusta en osaa sanoa mitään varmaa.

    Luther opetti ruokarukouksen, joka muistaakseni kuuluu näin: ”Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, Herra. Sinä annat ruokamme ajallaan…”

  4. Irene Peuhkurinen
    31.5.2019 at 9:51

    Hienosti kirjoitettu tarina kapplista. Ja avartaavia taustatietoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *