Värtsilän kylänraitilla

Kiitokset Jorelle mukavasta kannanotosta. Sinulla ei taida olla Värtsilä -seuran julkaisemaa ja Matti Sallisen tekemää raittikarttaa Värtsilästä? Meillä kotona se on kehystettynä seinällä. Siinä on hienosti kerrottu numeroituina talot paikkakohtaisesti pääraitin varrelta. Matti teki valtavan työn. Kiitokset vielä kerran tuon ilmaisiin.

Erkki Kejonen teki puolestaan ison Värtsilän pitäjäkartan. Onkohan se jo loppunut varastosta? Niskansa sai kipeäksi sitä tehdessään.

Värtsilä –kirjoja on seura julkaissut 3 kappaletta:

  1. Muistojen Värtsilä, Liisa Lukkarinen ja Risto Turunen
  2. Vireä vanha Värtsilä, Unto Martikainen
  3. Evakkotarinoita Värtsilästä, ”Reissu se ol ja muistaa sen aina”

Tätä viimeistä kirjaa on vielä saatavana. Tohmajärven kirjastolla pitäisi olla näitä kirjoja lainattavaksi, samoin Kiteen ja Joensuun kirjastoilla. Värtsilä -päivillä on seuramme myyntipöytä esillä.

Sitten raitille! Postisillalta kylälle. Ensimmäisenä postitalo oikealla, se on vielä pystyssä. Seuraavana suojeluskunnan talon paikka. Mäen päällä oikealla Apteekkitalo, sekin on vielä pystyssä. Siitä sivummalle sairaalarakennus. Eteenpäin. Hietasen kirjakauppa, Osuusliike, vielä pystyssä. Oli myös kahvila. Melkein vastapäätä Yhteishyvä, ja sen ruokalakahvila. molemmilla osuusliikkeillä oli myymälät myös Notkolla ja rautatieasemalla. Pankkeja kylällä oli ainakin 2 kpl. Vielä Osuuskassa Kassanpellolla.

Oli sekatavara, lyhyttavara, herkkukauppa Lumme ja kangaskauppoja. Ruumisarkkuliikkeitä kylällä ja Karintakana lihakauppoja, huonekaluliike Riikonen ym. Useita parturi-kampaamoita kylällä ja Notkolla. Leipomo-konditorioita, Valve Notkolla suosituin. Entisaikaan vesirinkelit kiehautettiin vedessä ennen uuniin laittoa. Mikä maku ja rapeus!

Hattuliikkeitäkin torin laidalla ja kylän päässä. Kangasliikkeitä, vaatekauppoja. Vuota ja Nahkan myymälästä Notkolla Melkolta sai ehdottomasti muodikkaimmat kengät. Sinne ostettiin myös raakoja nahkoja. Kososella oli postisillan vieressä laadukas lihakauppa, myös Notkolla kotona. Räsäsen kultasepänliike Notkolla. Kihlat ja taskunauriit tekivät hyvin kauppansa. Kotini lähellä Mustosen leninkiliike, todella muodikkaita asuja.

Tietysti valokuvaamoita, useitakin. Ehdottomasti paras oli Ikosen kuvaamo Notkolla. Ikonen kuvasi niin kuin olen kertonutkin, kaikki teatterimme esitykset. Muuan meillä kotona käynyt lehtimies ja kuvaaja kehuivat Ikosen ottamia kuvia ”maasta taivaaseen”! Sanoivat, että tällaisia kuvia ei enää oteta. Kansallisaarteita, kuulemma! Tulevilla Värtsilä -päivillä pitäisi olla nähtävänä Värtsilän Kotiseutuyhdistyksen järjestämäsä näyttelyssä valokuvasuurennoksia teatteriesityksistä. Voin vakuuttaa, että komeilta kuvat näyttävät.

Oli seppiä, suutareita, räätäleitä, autokorjaamoita, pyöräkorjaamoita, radioliikeitä, kotiompelijoita, ompelukoneliikkeitä. Kotini vastapäätä oli Anni Yrjölän valmisvaateliike, muodikasta tavaraa miehille, naisille, lapsillekin.

Ilomantsin tienhaarassa oli Juvosen sekatavarakauppa. Kipaisin ostamassa vangeille tynnyrisilliä ja jätkänmakkaraa.

Vielä ainakin yksi mielestäni tärkeä tapahtuma oli perjantaiset toripäivät, kansakoulun vierellä. Lienen kirjoittanut jutun Värtsiin siitä jo kauan sitten. Tietysti siellä torilla oli kaikenlaista myytävää, vaatteita, käsitöitä, kalaa, lihaa, voita yms. Kirnuttu voi saattoi olla puuastioissakin, sanottiinko dritteleiksi? Rouva- asiakkaat kaapaisivat peukalon kynnelle palasen suuhun, oliko maku ja suolaisuus kohdallaan!

Koululaitoksemme olivat myös kylänraitilla. Komea keskikoulu ja kansakoulu torin laidalla. Jos aioit ylioppilaaksi, niin loppuluokat tuli suorittaa Sortavalassa! Alakouluja oli tehtaalla päin ja Notkolla.

Vielä eräs tärkeä paikka kylällä melkein Osuusliikkeen vastapäätä, tehtaan omistama puutarha, joissakin viljelyksissä paljon aikaansa edellä. Edesmennyt Helvi Kettunen kertoi, että esimerkiksi maa-artisokkaa kasvatettiin silloin ennen sotia jo Värtsilän puutarhalla ”herroin herkuks”! Itselleni se tuli tutuksi joskus seitsemänkymmentäluvun lopulla. Joensuun Centrumin kukkaosastolle tuli joltakin puutarhalta artisokan mukuloita pussillinen. Sain oman osani. Kasvoivat varreltaan melkein kaksimetrisiksi. Hyviä olivat. Muhkuraisia, perunan mallisia, makeahkoja juureksia. Jänikset tykkäsivät lehdistä!

Näkymä Värtsilän kylälle. Etualalla tehtaan puutarha, vasemmalla yhteiskoulu, oikealla Työväen ja Pienvijelijäin Osuusliike. Niiden välistä taustalla erottuu Kansallispankin rakennus. (Kuva: Hilkka ja Aarre Partasen perhealbumi)

Tehtaan puutarhalla oli paljon kaunista katsottavaa ja ostettavaa. Työllisti hyvin naisia ja miehiäkin. Raitilla oli myös useita kahviloita ja ravintoloitakin. Ruokatarjoiluista en osaa sanoa yhtään mitään.

Sodan aikana lottakanttiini oli lähellä puutarhaa. Kioskeja oli myös raitin varrella. Postin vastapäätä olleesta kioskista voi ostaa itse tehtyä jäätelöä. Notkon osuusliikkeen kuppilasta sai jatkosodan aikaan pihlajanmarjamehua sakariinilla makeutettuna. Sanottiin keinomehuksi, tietysti oli korviketta myös.

Siellä kahvilassa oli hieno kaappilevysoitin, kovin tärkeä meille nuorille. ”Punertaa marjat pihlajain, kuin verta niillä ois”, sananmukaisesti. (Arvo Koskimaan säveltämä tangosuosikki!)

Autoliikenne ei ollut silloin ennen sotia kovin kummoista. Harvalla ihmisellä oli varaa yksityisauton omistukseen, takseja oli kyllä kiitettävästi saatavana. Kauppojen tavarakuljetukset tehtiin aika usein hevospelillä, ennen kuin tulivat kuorma-autot helpottamaan tilannetta.

Tuli mieleen eräs hevosmies, joka usein ajellessaan kovaäänisesti ”raitilla rallatteli”! Hänestä olen joskus jo kertonutkin. Sehän oli tietysti Sistosen Hermanni, joka ajeli liistereellä kesät talvet Pussinpohjasta heinä-, pehku- ym. kuormia. Ja se näkyi ja kuului! Taisi olla niitä ”päreitä kainalossa”.

Vossikoita en muista noihin aikoihin koskaan nähneeni, vai muistaako Pussinpohjan Masa paremmin? Silloin, ennen sota-aikaa ei tainnut olla muotia se raitilla käveleminen, ainakaan pareittain. Taisi se ”riijailu” tapahtua paremminkin neljän seinän sisällä!

Notkolla oli myös rukoushuone, erään lahkoseurakunnan omistuksessa. Asuimme siinä jonkin aikaa. Tämä pikkutyttö 3v, oppi siellä monta kaunista hengellistä laulua.

Rantasen paja oli myös Notkolla, pelotti kovasti, kun isä lähetti asialle. Teatterilla Viherpuu teki Rantasen Kallesta hienon näyttelijän. Ikäni muistan hellyttävän, aina vain Timon, Kiven Seitsemästä veljeksestä! ”Äitee” Siirin ja Kallen häissä oli hienoa olla mukana.

Vielä Matin kartasta. Ilomantsin tienhaaran ja postisillan välisellä osuudella oli yli 30 kpl erilaisia liikeyrityksiä. Niitähän jatkui postisillasta aseman suuntaan. Ilomantsin tiehaarasta Kylänpäähän ja Korpiselän suuntaan. Sillä tieosuudella oli Irtolan kauppa, joka talvisodan aikana pelasti monesti ruokapulasta!

Vielä muuan liikemies Värtsilän asemalta! Ennen sotia, Pulla-Pirinen, pitkä laiha eikä ihan siistikään. Lähti Värtsilän aseman seudulta aamuvarhain jalkapelillä ”tipojen” kaupalle, iso kori kainalossaan. Jännityksellä odotin. Kardemumma antoi ihanan maun pikku pullille. Meidän huushollissa kun ei tunnettu maustetta. Tässäpä litaniaa Värtsilän kylän raitilta, mitä mieleeni tuli. Monta tärkeää kohdetta saattoi unohtuakin. Sota-aikoina Värtsilässä jatkui elämä jännityksestä huolimatta. Ei se mitään, vaikka puutetta oli monesta asiasta. Ihme kyllä, ei ollut sairauksia juuri ollenkaan. Minkälainen kaupunki se Värtsilä mahtaisi olla, jos naapurit eivät olisi tehneet rajan kohdalla koukkausta? Olihan se Värtsilän rautatehdas aikanaan pohjoismaiden suurin. Työllistikin jo silloin reilut 1000 henkilöä. Miten tänään?

Hilkka Partanen

Share

4 comments for “Värtsilän kylänraitilla

  1. jore
    5.6.2019 at 16:18

    Olipa kiva tepastella Värtsilän raitilla paikallisoppaan seurassa👍

    Laitoin lukuelämyksen jälkeen silmät kiinni
    ja kuljeskelin kuvatun kylän raitilla.
    Mukava matka ja vesirinkelit olivat tosi
    herkullisia😁

    Täytyy poiketa myyntikojulle jos tie tuo Värtsilä
    Päiville ja hankkia puuttuva kirja jos sitä vielä saa.

    Nykyisin (2018) Wärtsilä yhtymällä on henkilöstöä 18 200 joista Suomessa n.20%.
    Pääasiassa Vaasassa,Turussa ja Helsingissä.

  2. Seppo Pusa
    6.6.2019 at 6:26

    Tuota Hilkan mainitsemaa raittikarttaa on vielä saatavana Värtsiläisten Seuralta.

    RAITTIKARTTA VÄRTSILÄ V. 1940 JA VÄRTSILÄN TALOT ISOJAON ALUSSA N. V. 1750 – 1800.
    A3 kokoinen karttalehti, jossa talot numeroituina ja nimettyinä kylän päätien molemmin puolin.
    Kartan hinta 5 € + postikulut
    Tilaukset: Liisa Lukkarinen, puh. 040 554 7289 tai liisalukkarinen@suomi24.fi

    Katso https://vartsilaistenseura.fi/myyntituotteet-uusi

  3. Martti Törrönen
    8.6.2019 at 19:04

    Teinpä taas matkan postisillalta Notkolle Hilkan kertomuksen siivittämänä.

    En muista nähneeni vossikkaa ainakaan Pussinpohjan tiellä. Tokkopa silloin

    tiesin, mikä se vossikka onkaan.

  4. Hilkka Partanen
    11.6.2019 at 16:16

    Kiitos Seppo suurentamastasi puutarhan kuvasta. Nyt vasta selvisi, että tuo upea tenniskenttä olikin silloin, ennen sotia, puutarhan lähettyvillä, näkyy alareunassa. Kerrottiin, että ladyt ja herrat olivat valkoisissa peliasuissa, taisi silloin olla muodissa. Sitä ”kermalistoo”, sanottiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *