18 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 30/2019

  1. Hemppa Turunen
    23.7.2019 at 15:27

    Tuli käytä marjassakin. kiva ja helppo marjareissu. Kemien keskustassa oli mansikkaa, mustikkaa ja lakkaakin.
    Marjat saatiin kyytiin niin lopuksi saatiin käsipääte koneelta kuittikin.
    Helteellä, kun olisi mesään menty ja joku tunti hiessä kyykitty itikoille vilkutellen, niin siinähän olisi marjastajastakin lopuksi tullut kuitti.

  2. Hemppa Turunen
    24.7.2019 at 22:32

    Ikivanha kansan sanonta säästä, jos ei palele Paavalina ei oo helle heinäkuussa.
    Tänä vuonna se näyttää pitävän prikulleen paikkansa. Tammikuussa 25 pv oli alin lämpö +1 aste ja ylin lämpö +3.
    Eipä ihmeemmin ole helteitäkään ollut tllä kuulla.

  3. Marja
    25.7.2019 at 0:17

    Hyvä kesä tämmöinen. Kasvimaa kukoistaa. Lakkaa ja mustikkaa metsät pullollaan. Ensimmäiset vatutkin poimittu. Kasvit kiittää ja niin itsekin. Jaksaa käydä töissä ja marjastaa. Muutama lämmin päivä vielä koululaisille niin on täydellistä.

  4. Jussi Raerinne
    25.7.2019 at 9:56

    Juurikin näin. Marjalta mukava kommentti, johon voi sataprosenttisesti yhtyä. Nyt jo edesmennyt 1920-luvun lopulla syntynyt setäni siteerasi mielellään omalta opettajaltaan aikoinaan oppimaansa lausetta: ”Kiitollinen sydän on elämän antimien magneetti!”

  5. Irene Peuhkurinen
    26.7.2019 at 7:57

    Hempan kommentit saa aina hymyn huuleen. Hyvä, Hemppa!

  6. Alpoaatos
    26.7.2019 at 10:29

    Varmaan hyvä marjapaikka siellä Kemien mäellä ja muidenkin kauppapaikkojen liepeillä. Mutta kyllä on virkistävää käydä rymyämässä ja väsymässä vattupuskissa. Vaikka se voittaakin huonot kotiolot niin oppiipahan arvostamaan niitä kaupan marjapaikkoja.

  7. Alpoaatos
    26.7.2019 at 10:48

    Alkaa olla se aika kesästä, että lintujen laulua alkaa pikkuhiljaa kuulua. Minulla on jouluinen kauralyhde paikoillaan. Nyt lyhteelläkin alkaa olla elämää. Siihen tulee keltasirkku istumaan mutta ei syö mitään. Se odottaa että itsensä kokoinen poikanen älyää tulla myös lyhteelle. Sitten emo kaivaa jonkin herkun ja antaa pakkaselle nokkaan. Näin niitä lapsia opetetaan

  8. Esko Tarvainen
    26.7.2019 at 19:21

    ”Putosiko meterio, kun Jaakon kylmäkivi ei viilentänyt vesiä. Sääilmiöt vaihtuvat nopeasti. Ollaan muutoksessa mukana tässä päivässä eläjät.

  9. Hemppa Turunen
    26.7.2019 at 21:53

    Jaakko on jo niin vanha vanhus, ettei osuisi kivellään Atlanttiinkaan enää rannalta heittäessä.

  10. Poikamies kolmannessa polvessa
    27.7.2019 at 6:54

    Silloin jiäpi nää pienemmät potrakot ja jorpakot osumatarkkuuven ulukopuolelle ja näin ollen veit pyssyy lämpimänä paljon pitempään:-)

  11. jore
    27.7.2019 at 10:28

    Jaska eli ennen ilmastonmuutosta.

    Nykyisin Suomessa vesistöjen pintavedet lämpenevät yleensä elokuun 10:een saakka.

    Hyvää saunapäivä ja uintihetkiä 😃

  12. erkki lintunen
    27.7.2019 at 15:10

    Tänään on saunapäivä, kuuluttaa radio ja höystää sanomaa musiikilla, joka on minulle vierasta. Minä lämmitän vanhanaikaisesti savusaunaa ja muistelen menneitä saunakokemuksia. Niihin ylitse muiden on vuosien aikana kuulunut seuraava:

    Juna saapui Niiralaan lauantai-iltana – silloin lauantai oli vielä koulupäivä. Karpin Topi oli vastassa hevosella, jonka nimi oli Noita. Jätin toiset hevoskyytiin ja lähdin juoksemaan 4 km:n matkaa, jotta ennättäisin ensimmäisenä saunaan. Sellaisen kyydin jälkeen löyly olikin makoisaa – ja joessa jäähyttely tuntui hyvältä.

    Nyt ihan kohta menen savusaunan hyväilyyn ja pulahdan järveen. Tämä ihanuus tapahtuu Universumin Helmessä liki rajaa Suomen puolella. Tällaisesta saunaelämyksestä eivät saunapäivän radiotoimittajat tiedä mitään. Sääli!!!

  13. jore
    27.7.2019 at 16:04

    Olin kuulevinani että yksi tälläinen tietämätön radiotoimittaja kävi Erakkorannassa Värtsilässä.
    ☺️

  14. erkki lintunene
    28.7.2019 at 19:06

    Harvinaista herkkua tänä sunnuntaina Tuupovaaran Suvensaaressa, Loitimojärven rannalla. Siellä oli kansanlaulukirkko. Virsien sijasta laulettiin Anna-Mari Kaskisen sanoittamia runoja tuttujen kansanlaulujen sävelmin. Jossain lähipuussa orava esitti sivuroolia. Sanajumalanpalveluksen aiheena oli puu. Kirkkoherra Anne Angervo oli saarnassaan löytänyt puuaiheesta monta näkökulmaa ja liittänyt niihin raamatullisia kuvia.

    Edellisen kerran muistan olleeni Loitimon rannalla joskus 1950-luvulla, kun poikakaverini Esko Pitkäsen kanssa soudimme telttaretkelle johonkin pikku saareen Jänisjoen Ruskeakosken voimalaitokselta. Se ei ollut tämä Suvensaari, jonne kirkkoherra Seppo Kuosmasen aikana oli rakennettu leirikirkko. – Hieno paikka – tämä metsäkirkko Loitimojärven ulappa silmien edessä.

    Kesäkanttorin tehtäviä hoiti hienosti Moskovassa pianonsoittoa opiskeleva ilomantsilainen Hilkka Piipponen. Hyvin sujui laulun johtaminen ilman pianoakin.

  15. Hemppa Turunen
    28.7.2019 at 23:03

    Taas löytyi maailmalta tutkittua tilastoa.
    Ameriikkalaisista 82 prosenttia ei osaa ajaa muuta autoa kuin automaattivaihteistolla varustettua.
    Siis herää kysymys missä muussa lajissa he ovat tumpelompia. Niin tietenkin politiikassa, Trump: han se paljastelee sen päivittäin.

  16. Tuula-Riitta
    30.7.2019 at 0:28

    Suvensaaren kirkkoon oli tarkoitus tulla, mutta kun oli harviaisvieraita, niin jäi taas tänäkin kesänä väliin. Asumme ihan lähistöllä, ja kesämökkimme on läheisen niemen takana, ja meillä on iso lautta, jolla on hyvä kalastaa, ja vakituinen kalapaikka kuhan uisteluun on juuri Suvensaaren kupeella. Usein olemme myös rantautuneet juuri siinä kirkkorannassa.
    Paimenpoika kertoo Tuupovaaran kalmistoista ja Suvensaaresta:

    ”Saari on ollut ikimuistoisista ajoista saakka ortodoksinen kyläkalmisto, mutta sinne on haudattu myös luterilaisia jo 1700-luvulla. Suvensaari oli Ilomantsin luterilaisen seurakunnan länsiosien hautausmaa ja sitä koskevat asiat käsiteltiin kirkonkokouksissa. Isossa jaossa 1800-luvun alkupuolella saari erotettiin lailliseksi hautausmaaksi ja vuonna 1994 Tuupovaaran luterilainen seurakunta haki lainhuudot saarelle ja nykyisin se kuuluu virallisesti seurakunnan hautausmaihin. Kun Tuupovaaran uusi hautausmaa siunattiin käyttöön, jäi seurakuntalaisille kuitenkin oikeus haudata Suvensaaren sukuhautoihin ilmaan erillistä lupaa.
    Hautaamisesta kertovia ruostuneita rautaristejä voi löytää sieltä täältä ja vaatimattomampia muistomerkkejä ovat luonnonkivet. Puuristit ovat kadonneet ajan myötä, mutta joitakin harvinaisia ortodoksien käyttämiä pylväsmäisiä muistomerkkejä on vielä nähtävissä. ”

  17. Tuula-Riitta
    1.8.2019 at 15:06

    Loitimo-järvi on Jänisjoen yläjuoksulla, ja joki virtaa alaspäin Oskolaan, ja siitä voimalaitoksien kautta lopulta Värtsilään. Ja ylöspäin mennessä Koveroon, ja siitä Enon puolelle joen alkulähteille.

  18. erkki lintunen
    1.8.2019 at 22:37

    Arvokasta tietoa, Tuula-Riitta. Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *