Hirvipeijaiset – syksyn perinnetapahtuma

Hirvenmetsästykseen meidän perukassa saattoi ruveta tänä vuonna jo heti syyskuun alusta.

Tätä uutta alkamisaikaa kyllä kritisoivat kylän hirvimiehet! He pitivät syyskuun ensimmäistä päivää liian aikaisena alotusajankohtana ja tekivät sitten päätöksen, että pyydetään vain peijaishirvi ja pidetään hirvipeijaiset normaalia aikaisemmin. Varsinainen metsästys aloitettiinn sitten vasta lokakuussa.

Kylällä oli vakiintunut käytäntö järjestää hirvipeijaiset pyhäinpäivän viikonloppuna. Nyt niitä aikaistettiin melkein kuukaudella, ne pidettiin lokakuun ensimmäisenä lauantaina.

Metsästysseuran jäsenistä kaikki eivät osallistu hirvenpyyntiin, mutta pyytäjiä kuitenkin on sen verran, että hirviporukoita on nykyisin kolme. Tänä vuonna peijaisten järjestämisvastuu osui porukalle, johon minunkin kumppani kuuluu. Tässä porukassa on kymmenen henkilöä. Nyt ensimmäistä kertaa porukkaan kuuluu myös yksi naispuolinen metsästäjä, parikymppinen tyttö.

Kuten aikaisempinakin vuosina, peijisten järjestämisvastuu nytkin aiheutti huokailua ja harmitusta metsästäjien kotivääpeleitten joukossa. Ei siksi, että laiskoja oltaisiin, mutta ruokailun järjestäminen isolle joukolle seitsemänkymmentä vuotta vanhassa nuorisoseurantalossa ei ole ihan pikkujuttu, kokemustahan meillä jo on.

Mutta perinteitä vaalitaan. Maanomistajat vuokraavat maansa metsästys-seuralle hintaan nolla euroa. Siksi on iät ja ajat ollut tapana kutsua maanomistajat ja metsästys-seuran jäsenet perheineen hirviruualle.

Ruokana on aina ollut hirvikäristys ja perunamuussi lisukkeineen. Niin pitää olla nytkin, vaikka emäntäväki on joskus ehdotellut, että soppatykissä valmistettu lihasoppa saman asian ajaisi. Ruokaa pitää riittää noin kahdelle ja puolelle sadalle syöjälle.

Nuorisoseurantalon keittiön hellavarustus on aika kehno, pieni puuhella ja sähköhella. Näissä olosuhteissa ennen muinoin naiset ruuan värkkäsivät, lie siinä käytetty apuna kotiliesiäkin. Nyt on helpompaa, saadaan käyttää keskuskoulun keittiötä maksamalla käytöstä ja palkkakulut heidän työntekijästä, jonka on oltava paikalla keittön käytön ajan. Lämpöastoita ruuan kuljettamiseen ja säilyttämiseen on saatu lainaksi suurkeittiöistä.

Pari viikkoa ennen h-hetkeä pidäme palaverin juhlatalolla.

Hirviporukkaa on siunattu hyvällä johtohenkilöllä. Hänellä on tallessa edellisiltä vuosilta hyvät merkinnät siitä, kuinka paljon mitäkin tarviketta pitää hankkia. Saadaan päätettyä, ketä lähtee keskuskoululle peijaispäivänä lihoja paistamaan ja muussia keittämään. Sinne vapaaehtoisina lupautuu muutamia, vanhasta muistista, semmoisia, jotka ennenkin siellä olivat. Lopuille tulee muita töitä. Sovitaan, että kukin perhekunta tuo hyvän määrän valmistaikinasta paistettua joulutorttua, yksi rouva ottaa asiakseen hoitaa gluteenittoman kahvileivän. Puolukkasurvoksen hankinta määrätään niille pyyntömiehille, jotka eivät riistan pyyntiin olleet pystyneet työesteitten takia osallistumaan. Enpä tiedä, joutuvatko ostamaan marjat, meillä kun ei tänäkään vuonna luonto antanut puolukkaa. Oli ollut superkuiva kesä. Kotikaljaa lupaavat useammat tehdä. Ohrarieskat sovitaan tilattavan paikkakunnan tunnetusti hyvältä rieskanpaistajalta. Perunat päätetään ostaa kuorittuina vihannestukusta, muun tarvittava tilaa ja hakee kaupasta siihen hommaan parhaiten sopiva nokkamies.

Peijaispäivää edeltävänä iltana kokoonnumme talolle järjestelyhommiin.
Miehet leikkaavat lihat käristyskuntoon. Se sujuu nyt sutjakammin kuin aiemmilla kerroilla. Metsästys-seura on saanut lahjaksi yhdeltä jäseneltä lihansiivutuskoneen, ei tarvinnut enää puukoilla kaikkea nirhata.

Me aputytöt järjestämme juhlatilan kuntoon, imuroidaan, mopataan, siivotaan muutenkin. Päätetään, että isoja juhlaliinoja ei pöytiin nyt laiteta, koska siistit kattaukset saadaan peittämällä valkoisella paksulla paperilla pöydät ja laittamalla päälle vain kaitaliinat. Tuikkuastioihin kynttilät ja pieniin lasimaljakoihin metsästä syksyisiä oksia. Astioista ja aterimista pikapestään pölyt pois. On onni, että talossa on nyt vesijohto ja viemäri. Sadan kupin hanallinen kahvinkeitin laitetaan jo paikoilleen kahvipöytään odottamaan huomista. Siihen seuraavana päivänä keitettäisiin isolla pannulla kahvi pannujauhatuskahvista puuhellalla. Useampi pannullinen pitää keittää, keitintä täytetään sitä mukaan kun se vailtuu.

Lauantaiaamuna keskuskeittiöporukan pitää olla siellä jo kahdeksalta. Juhlapaikka on meidän kotimme vieressä, siksi meidän väelle luonnolisesti kuuluvat talonmiehen työt. Talossa on öljyllä toimiva puhallinlämmitys. Mies laittaa lämpöpuhaltimen päälle ja kantaa puita keittiöön. Salissa olevaa pönttöuunia ei nyt voinut lämmittää, keväällä talon seitemänkymmentä vuotta vanha piippu tuli ryminällä alas lumikuorman painamana. Sitä ei ole vielä saatu korjattua. On vain peitetty tämän kommelluksen aiheuttama reikä kattopellillä.

Pikku hiljaa muukin järjestäjä-porukka kokoontuu talolle. Laitamme salin keskelle isoon pöytään juomat ja leivät levitteineen. Ohrarieskoja oli tilattu seitsemänkymmentä kappaletta. Ne ovat isoja, pehmeitä, varmasti hyviä rieskoja. Rieskat leikataan kahdeksaan osaan, näinkin leikattuina palaset ovat vielä hyvän kokoisia. Nam. Varalta pitää kuitenkin muutakin leipää olla. Kotikalja laitetaan tarjolle hanalliseen pönttöön. Siihen on hyvä lisätä tarpeen mukaan. Mehut ja vesi kannuihin, maitopurkit sinältään.

Ruoka jaetaan keittön vieressä olenan ravintolan tiskistä hirvimiesten toimesta. Se on juhlallinen tapahtuma nähdä ukot röyhelöessu päällä ja samasta punaisesta kankaastra tehty tötteröhattu tai huivi päässä. Tänä vuonna tiskillä touhuaa myös tyttö-metsästäjä isänsä kanssa!

Ruokailu on ilmoitettu alkavaksi kello viisitoista, on myös päätetty, että siihen asti ulko-ovi on lukossa. Järjestys olla pitää!

Laitetaan Suomen lipppu salkoon. Sytytetään kynttilät pöytiin. Täytetään iso kahvinkeitin. Vetästään suojana olleet liinat leivonnaisten päältä.

Ensimmäiset lämpöastiat valmiine ruokineen tulevat keittiöltä pakettiautolla puoli tuntia ennen h-hetkeä. Päätimme, että syömme itse heti, sittenpähän ei nälkää haittaa meidän työurakkaa.

Eiku muussi ja käristys lautaselle, lisäksi puolukkaa ja suolakurkkua. Rieskaa ja kotikalvaa. Hyvin maistuu.

Kun ovet avataan, väkeä on jo oven takana. Tiedetään, että ruokailuaikaa on kolme tuntia, mutta kerralla saliin mahtuu istumaan reilu satakaksikymmentä henkeä. Väen pitää vaihtua, ei voi pitää pöytäpaikkaa koko kolmea tuntia. Mutta seurustelua voi jatkaa muissa tiloissa.

Osa hirviporukan miehistä on jo tällännyt itsensä istumaan ravintolan seinustalle pöytien taakse.  Ensimmäinen heistä pyytää tulijan nimen vieraskirjaan. Kaksi seuraavaa tarjoavat arpoja ostettaviksi. Saattaa siinä rivissä istua ihan vielä joku seurustelu-upseerikin. Arvottavina vasan lapa ja vasan paisti sekä herkkukori. Hyvin käy arpakauppa. Ostajatkin ovat ammattilaisia, ei haluta, että seuralle tulee tappiota peijaisista.

Punaessuinen parivaljakko, molemmilla jo kauha kädessä, valmiina kauhomaan pottumuussia ja hirvikäristystä lautaselle. Puolukkasurvos ja kurkut sivupöydällä.

Naisväki on keitiiössä valmiina juoksuttamaan lisää tarvittavia juomia ja leipiä, torttuja pöytiin, sekä hakemaan käytettyinä palautettuja astioita tiskattaviksi.
Jouhevasti sujuu!

Hymyileviä ihmisiä, nähdään taas pitkästäkin aikaa tuttuja. Tullaan kauempaakin kotikylälle syksyn perinnetapahtumaan. Vanhempi väki esittää toivomuksen, että tätä perinnettä ei lopetettaisi koskaan. On niin mukava nähdä ihmisiä!

Ruokaa riittää, jää ylikin. Ylijäämä pakataan pakasterasioihin ja myydään huutokaupalla. Kaikki menee. Jätetään huomista loppusiivousta varten voileipätarvikkeita ja torttuja päätöskahvin kaveriksi.

Kotivääpelitkään eivät enää huokaile stressin kanssa. Olipa vaan taas mukava tapahtuma. Kolmen vuoden päästä taas uudestaan. Eikö niin tytöt, vaikka ollaan taas vanhempia.

Joku keksii huomauttaa, että eikö olekin mukava, kun on tämmöinen yhteinen harrastus miestemme kanssa. Sille me voimme jo nauraa. Siis sille yhteiselle harrastukselle.

Share

7 comments for “Hirvipeijaiset – syksyn perinnetapahtuma

  1. Alpoaatos
    23.10.2019 at 10:57

    Olipa seikkaperäinen asiantuntijankuvaus hirvipeijaisten järjestelyistä. Harvoin ajatellaan sitä työmäärää mitä siellä ”valmistelupuolella” tehdään. Hyvä kun on osaajat asialla. Kiitos Tuula !

  2. Poikamies kolmannessa polvessa
    23.10.2019 at 11:01

    Niin, valamiiseen pöytään on heleppo tulla, eikä aina tuu mieleen mikä työmiärä on takana onnis-
    tuneeseen lopputulokseen piäsemiseks. Mutta summa/sunmarum, hyvä ruoka, parempi mieli:-)

  3. 23.10.2019 at 18:47

    Joo oli hyvä selonteko. Kyllä moni emäntä ja isäntä porukka saa taas maistuvat hirvijuhla-ateriat värkätä.Hyvä niin saavat maanvuokraajat vähän korvausta koska hirvet aiheuttavat myös vahinkoja taimikoissa.

  4. Kalevi Tikka
    25.10.2019 at 19:09

    Hirvipeijaat on sosiaalinen tapahtuma jota odotetaan. Toinen puoli on siinä, jotta maanvuokraajia muistetaan hyvällä tavalla. Harvoin kylillä on enää miuta yhteisiä tapahtumia niin hirvipeijaat. Siitä perinteestä kannattaa pitää kiinni niin kauan kuin kylällä on hirvenmetsästäjiä.

  5. Tuula-Riitta
    26.10.2019 at 18:38

    Legendaarinen hirvenmetsästys….

    https://www.youtube.com/watch?v=bC4xnp4AHqA

  6. Tuula-Riitta
    26.10.2019 at 22:12

    Hirvenmetsästys on kuulunut iän kaiken elämääni. Ja tänä syksynäkin yli 80v. enoni oli koiransa kanssa osallistunut metsästykseen Pielisen rantamilla,– ja vävy täällä Loitimon rannoilla, ja molemmilla lihat jo jaossa. – Äitini oli erittäin hyvä hirvenpääsyltyn tekijä, ja hirvipeijaisissa hän oli aina naisten kanssa keittiön puolella, ja joka syksy tuli raportti kuinka oli mennyt. – Itse olemme osallistuneet kiitollisina jo vuosikymmeniä paikallisten peijaisiin, ja saaneet nauttia emäntien maukkaista aikaansaannoksista, sekä mukavista juttutuokioista runsaan osallistujaisjoukon kanssa.

  7. Alpoaatos
    27.10.2019 at 10:49

    Hirven turpasyltty tunnetaan, mutta onkohan kukaan muu tehnyt koppusylttyä muut kuin minä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *