Syksyn havinoita

”Syksy on tullut ja myrskyelee”, sanottiin joskus kauan sitten.
Vettäkin satelee kun tätä kirjoittelen. Millähän tuota mielialaa saisi nostettua?
Lämpimämpiä asusteita on pitänyt hakea jo päälle.

Nuoriso näyttää elävän vielä kesän muistoissa. Farkkujen polven paikoilta vilkkuu vielä iloisesti paljasta pintaa. Tätä tällaista nykymuotia ei meikämummo tahdo ymmärtää lainkaan.
Kauppojen ikkunoissa on tarjolla vaikka millä sortilla valmiiksi revittyjä farkkuja.
Mistä lienee villitys saanut alkunsa?
Malliesimerkki: Muutama päivä sitten tuli kadulla vastaani ehkä noin parikymppinen nuori mies. Hiukset leikattu tyylillä, yläosa nätisti puettu, mutta ne paljaat reikäpolvet laski arvosteluasteikkoni nollaan. Kyllähän sitä tällaisen mummopahan on hiukan vaikeaa totutella nuorison nykymuotiin, jos sitä voi nyt muodiksi kutsua.
Soitin pojanpojalleni, parikymppiselle Jannelle Kuopioon. On siellä opiskelemassa. Kysyin näkyykö siellä teillä opiskelijoiden joukossa näitä repalepolvia? Ei ole kuulemma näkynyt eikä itsekkään pukisi niitä päällensä. Hyvä Janne!

Tulee tässä eittämättä mieleen kaiken uhallakin sotiemme ajat, jolloin kaupoissa ei ollut valmisvaatetavaraa juuri ollenkaan. Kankaitakin saatiin ani harvoin myyntiin, kupongeilla pantiin jakeluun. Muistan kuinka kotonani oli ulkovarastossa ns. lumppulaatikko. Sieltä yhdistelemällä kotiompelija taikoi ihan kelvollista vaatetta.
Isä Yrjö oli rintamalla, ja kerrankin ratkottiin isän kesäpuvun housut ja äitini sorsetti leninki. Yhdistettiin ompelijan voimin, ja kaunis mekkohan siitä syntyikin! Niin kaunis että piti oikein mennä kadun toisella puolella olevaan Ikosen valokuvaamoon ikuistamaan uutta asua!

Mennäkseni vielä jatkosodan vaiheisiin, Yhdysvaltojen silloinen presidentti Herbert Hoover oli perustanut ”Amerikan apu” –nimisen avustusjärjestön. Sen toiminta ulottui Suomeen ja aina Värtsilään asti. Astioita, kaikenlaista kuivamuonaa ja vaatetavaraa. Jossain tehtaalla päin jakelupaikka sijaitsi. Äitini oli siellä hommissa mukana. Pieniä kahinoita oli jonoissa syntynyt.
Minäkin sain sieltä kauniin kukkamekon, tietysti äitini avustuksella.
Moneen huusholliin oli silloinen Amerikan apu isoon tarpeeseen.
Että tällaista muistelusta tällä kertaa.

Hilkka P

3 comments for “Syksyn havinoita

  1. Virkistävä teksti! Kiitos!

    Minäkin olen antanut lausuntoja lähipiirissä noista resuisista housuista, vaikka jos ihan rehellinen olen, ne ovat monesti oikein mukavan näköisiä..

    Googlasin, mitä revityistä housunpunteista sanotaan. Tässä seuraavana kopio erään verkkokaupan mainostekstistä:
    ”Onhan se selvää, että kuluneet pinnat tuovat niin naisten kuin miesten pukeutumiseen ripauksen seksikästä kapinaa. Kuumat kovikset ja kaunottaret ovat aina pukeutuneet farkkuihin – farkkujen vallankumous on toivottanut revityt elementit farmareissa tervetulleeksi vuosikymmen toisensa jälkeen”.

    Seksikästä kapinaa! Ei taitais toimia meikäläisen iässä enää.

    ”Vanhasta uutta” systeemikin on taas tullut muotiin joissakin porukoissa, ompelutaitoiset nuoret värkkäävät kirppareilta haetuista kamppeista mieleisiään. Se on hieno juttu!

  2. Muotihan on järjen korvike, Kun seuraa muotia ei muuta järkeä pukeutumiseen tarvita.

  3. Dresmannin puvut ovat typeriä. Joka paikasta kinnaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *