Teksti ja kuvat Alpo Rummukainen
Tarinan lähde: Kuulopuheet
Kaksi tarinaa
Tämä minun pieni tarina koostuu kahdesta eri tarinasta. Ne liittyvät Värtsilän Niiralaan ja siellä hevosmies Repoon. En tiedä liittyvätkö tarinat yhteen vai eivät. Valtaosan olen tietysti unohtanut, mutta jospa joku kommentoija osaisi paikkailla aukkokohtia.
Värtsilän Niiralassa asui aikoinaan Revon pariskunta. Santtu ja Sanni?. He asuivat jossain nykyisen rajanylityspaikan alueella. Ehkä nykyisen tullin paikkeilla tai siitä rajalle päin, kuitenkin nykyisen Suomen puolella. Rakennukset lienee purettu tai tasoitettu maan tasalle. Lähemmin en tiedä. Jutun kuvat eivät ole Värtsilästä, mutta samalta aikakaudelta kuitenkin.
Emäntä Sanni ?
Poiketaan hetkeksi sivuun näistä puheena olevista kahdesta tarinasta..
Ilmeisesti Revot olivat asuneet mökissään iät ajat, koska eräiden tarinoiden mukan mökin emäntä, olkoon hänen nimi vaikka Sanni, ei ole uskonut tai ymmärtänyt, että ”veli venäläinen” on laittanut piikkilanka-aidan juuri sille kulkutielle mistä on kuljettu Värtsilään (siis vanhaan Värtsilään) iät ja ajat. Niinpä hän oli tapansa mukaan mennyt pistäytymään ”kaupoille” piikkilanka-aidasta välittämättä aina, kun on ollut asiaa. Poistulomatkat ovat sitten kestäneet kauemmin, alkuun jopa Moskovan kautta. Mutta se olisi jo isomman tarinan aihe.
Revon Santtu
Santtu, oikeasti Santeri, oli kova hevosmies. Hän harrasti myös kilpa-ajoja hevosella. Jossain Värtsin aikaisemmissa jutuissa on mainittukin näistä kilpa-ajoista, mutta tässä jutussa ei ole kilpa-ajoista kysymys. Santtu oli Värtsilän kunnan tilalla hevosmiehenä sekä papin (Uskin) vakio kyytimiehenä.
”Ensimmäinen tarina”
Santtu oli 60-luvun alussa Jänisjoen siltatyömaalla töissä siinä nykyisen kylätalon vierellä. Työmatkat hän kulki hevosella. Siinähän ei ollut mitään ihmettelemistä, hevosmies kun oli. Tuon tarinan kertojan mukaan outoa oli se, että kun Santtu tuli töihin, niin hevosen perässä ei ollut juuri kärriksi tunnistettavaa laitetta, vaan melkein pelkkä akseli ja siinä säkillinen heinää hevoselle, ja Santtu sen päällä istumassa.
Santtu oli kysynyt mestarilta luvan ottaa muutaman laudanpätkän tehdäkseen kärriin vähän istuimen tapaista kotimatkaksi. Koska sillan valumuotit tehtiin puutavarasta niin laudan- ja lankun pätkiä jäi paljonkin tähteeksi. Lupa laudanpätkien ottamiseen tuli ja muutaman naulankin sai ottaa. Joku oli kuitenkin pannut merkille, että Santtu tulee töihin tuon tuostakin sillä ”riisutulla” kärrillä, mutta lähtee pois ihan kohtalaisen kokoisella lavitsalla.
– Tämä oli se ensimmäinen tarina pääpiirteissään.
”Toinen tarina”
Niiralan suunnalla oli mielestäni oikein hyvä jutunkertoja. Ehkä joku muistaa hänen nimensä. Istuttiin varmaan Kisan kioskilla, tai jossain ”tietojentasauspaikalla.”
Hän kertoi värikkääseen tapaansa erästä työpäiväänsä.
Siinä vaiheessa Revon mökissä ei ollut enää elämää. Talon väki oli joko kuollut tai muuttanut pois ja hänen tehtävänään oli purkaa sauna rakennus.
Saunan purkamisesta hän kertoi seuraavaa:
Kurkihirsi oli naulattu suoraan elävään koivuun. Siitä oli saunan rakentaminen alkanut. Varmaan Santtu tai emäntänsä oli haaveillut, että olisi se mukava istua saunan vierellä koivun katveessa saunahöyryjä jäähdyttelemässä. Ja näinhän se onnistuu kun tekee saunan tarpeeksi lähelle koivua.
Vesikatoksi oli kerätty erilaisia pellin ja senttaliinin (kattohuopa) palasia. Saunan vintillä, siis vesikaton alapuolella, oli lämpöeristeenä mm heinää ja pehkua joku vanha patja ja täkki tai hevosen loimi, sekä päällimmäisenä multakerros. Jossain siellä välissä oli muovin palasia sekä vastuukinen (vahakankainen) pöytäliina.
Kertoja sanoi tunnisteneensa pöytäliinan. Nimittäin joku Revon naapurissa asunut oli vuosia sitten etsinyt oudolla tavalla kadonnutta pöytäliinaansa. Se oli ollut pyykinarulla kuivumassa ja hävinnyt. Tuulen syyksi se oli pantu, mutta ei vain löytynyt mistään. Monia vuosia myöhemmin kadonnut liina löytyi kertoja toimesta saunan vintiltä. Tosin liinaa kaivannut naapuri ei ollut enää liinaa kaipaamassakaan.
Muutkin saunan rakenteet olivat olleet varsin persoonalliset. Pienistä laudanpätkistä oli ”hikimaja” kasattu. Oli käytetty tarpeettoman suuria nauloja ja sitten hakattu liika naula pitkin seinää mutkalle. Kertoja arveli, että samana iltana olisi jo kylvetty kun kurkihirsi koivuun naulattiin.
Maanmittauslaitoksen verkkosivuilta saa nykyisin ladattua kuvia vanhoista paperikartoista. Tässä on kartan kuvat Niiralan alueesta. Toinen vuodelta 1975 ja toinen 1997. Huomattavin ero on rajavvyöhykkeen takarajalla. Raja on vedetty niin, ettei mikään asumus ole rajavyöhykkeellä.
Tämä karttamalli on (tasku-) kokoon taitettava turistikartta. Rajavyöhykkeen takaraja muuttunut ja Revon mökki purettu. Nyt Revon Santtu ei pääsisikään ajamaan mökilleen radan yli, vaan olisi ajettava aseman kautta Ranilantielle, josta on tehty uusi tie heidän asumuksilleen.
Tarinan kertoja saunan purkamisesta oli Pentti Koljonen Niiralasta.
Kiitos viheen antajalle
Hyvä Alpo! Hyvään juttuusi tullut jo tosi hyvä määrä hyviä kommentteja.
Värtsiä omalla tavallaan parhaimmillaan. Muistellessa vanhoilla jutuilla ei ole eräpäivää.
Blomeruksen kaikki pojat ovat jo muuttaneet ajasta ikuisuuteen.
Niinj se ”peräseinä” lähestyy meillä jokaisella.
Matti, olit 29.642 s vierailija tässä Revon Santun sauna – jutussa
Revon Santun reitillä eli Kontulantiellä oli vierailtu 15.656 kertaa
Eeva Stiina Kämäräinen mainitsee Värtsilässä vuonna 1965 tehdyssä haastattelussa Revon Annin rajanylityksen n. 37 minuutin kohdalla tässä äänitteessä. Tuohon aikaan Anni oli jo kuollut, mutta hänen miehensä Aleksanteri eli. https://kaino.kotus.fi/naark/tarkennettu.php?siga=4509&sigl=2&kid=8929
Lisään vielä tietoja edelliseen viestiin liittyen. Viestin linkki vie kotimaisten kielten keskuksen suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmatietokantaan. Hakukoneen kautta löytää noilla hakusanoilla perille.
Liekö on tällä palstalla tutustuttu näihin vanhoihin haastatteluihin, en ainakaan pikaisella haulla osannut löytää mainintoja. Ehkä aihe sopii toiseen viestiketjuun paremmin, esimerkiksi tuonne Värtsilän murre -otsikon alle. https://vartsi.net/2012/01/13/vartsilan-murre/ Niille jotka eivät ole tutustuneet aiheeseen, jatkan vielä pienellä tietoiskulla näihin äänitteisiin liittyen, kun kerkesin aloittaa.
Äänitteitä, joihin on merkitty Värtsilä pitäjäksi löytyy tällä hetkellä digitoituna 2 tuntia Eeva Stiina Kämäräistä, 2 tuntia Maria Kämäräistä ja 1 tunti Hermanni Koukkua. Toistaiseksi digitoimatta löytyy lisää edellämainittujen äänitteitä ja yksi Hilma Turusen äänite. Taisi olla kaikki 60-luvulla äänitetty.
Äänitteitä pääsee kuuntelemaan kuka vain ja ilmaiseksi, mutta sen eteen pitää nähdä vaivaa. Tarkemmat ohjeet löytää hakusanoilla ”Nauhoitearkiston käyttösäännöt ja aineiston tilaaminen”. Käytännössä ladataan tilauskaavake pdf-tiedostona, johon sitten muokataan tiedot äänitteistä jotka haluaa tilata, ja lähetetään tämä täytetty pdf-tiedosto sähköpostilla. Kotus lähettää sitten sähköpostilla haastattelut kuunneltavina mp3-tiedostoina.
Noniin, eiköhän siinä tullu jo tarpeeksi pitkästi ohi aiheen!
30 448
Kiitos ”VN” äänitteiden vinkeistä ja linkistä. Yritin jo päästä kuuntelemaan Kämäräisen murretta, mutta en onnistunut. En kai jaksanut tutustua ohjeisiin niin pitkälle.
Monimutkaista on ja vaikeaa.. päästä kuuntelee…
Tietääkö kukaan onko Blomeruksien talo vielä olemassa. Ei varmaan?
Matti, jos tarkoitat taloa, joka 0n kartassa numerolla 13 eli ”Taunola” niin se on pystyssä. Talon laipio (sisäkatto) on pudonnut toiselta reunaltaan alas. Ulkorakennus on sortunut maan tasalle ja siinä näkyy saunan uuni jne. Ihan tontin päässä on jonkun ulkorakennuksen, ehkä navetan pää ehjä ja siinä huussi.
Ei.ole enää ollut pitkiin aikoihin on vaan peltoa Talo oli kaikon ja radan välissä
Kartalla talon numero 9
Onkohan tuo Blomeruksien talo vielä pystyssä?
Laitoin vahingossa uudestaan tuon kysymyksen.
Tarkoitan tosiaan taloa 9.
Olen kotoisin aivan muualta Suomesta, mutta kävin Veijan kanssa tuossa Onnin ja Huldan kotona, vuosi taisi olla 1969. Olin yhden yön ja kyllä pidettiin vieraana.
Onnin ja Huldan perhe puhuivat usein Kaikon Kallen väestä hyvinä ihmisinä. Oletko Raino sitä perhettä?
Kyllä ollaan perhettä
Oliskohan tuosta Blomeruksen mökistä kenelläkään valokuvaa?
Matille. Ei taida olla. On vain hataria muistikuvia, kai sijainti on tallella?
Kiitos vastauksesta. Olis vaan ollut kiva verestää vanhoja muistoja.
Rata-tai rajavartion historiassa saattaa olla kuvia arkistoituna.
Kiitos!
Siinä talossa missä Blomerukset (romanit) ovat asuneet, on kuulemma ollut Raja-ratavartio, ennen heitä.
Onko tietoa milloin Blomerukset muutivat taloon, ja mistä?
Blomeruksen lapset tulivat Uudenkylän kansakouluun 60-luvun alkupuolella. En tiedä mistä muuttivat Niiralaan,mutta Onnin veli asui Kiteellä ja tännehän se Huldakin tuli vanhoilla päivillään.
Tuosta joskus kuulinkin, että Hulda oli muuttanut Kiteelle. Onni ja Hulda on kait haudattu Tohmajärvelle.
Artikkelin loppuun lisätty kaksi Raino Kaikon lähettämää kuvaa. Kiitos näistä! Pahoittelut huonosta kuvalaadusta.
Kiitos arvokkaasta kuvasta!
Siinähän se on koko perhe saattamassa Onnia.
Onko tuo Rainon lähettämä kuva Onnin ja Huldan talosta. Vaikka kävin heidän luonaan 60-luvulla, ei minulla ole muistikuvaa minkälainen talo oli ulkoapäin. Oli iltapimeä kun tultiin ja aamupimeä kun lähdettiin.
Kyllä on Onni ja Hulda Blomeruksen talosta kuva, otettu meidän pihalta noin 100 metriä matkaa.
Paljon kiitoksia kuvista!