Näin itsenäisyyspäivänä tekee mieleni kertoa tositapaus ajalta lähes 70 vuotta sitten. Jatkosota oli alkanut heinäkuun alussa 1942. Suomalaiset joukot olivat edenneet lähelle Karhumäkeä. Kersantti Lauri Lötjönen palveli 2/Sissi pataljoonassa, kun hän 2.11.1942 vihollispartion takaa-ajomatkalla Palolammilla hiihti vihollisen asettamaan latumiinaan. Takaa-ajon…
Kategoria: Ajan patinaa
Presidentti Wärtsilässä
Ihmettelin vuosikausia tätä edesmenneen kummitätini valokuva-albumissa ollutta kuvaa. Voisiko se olla Pälkjärveltä, josta täti oli kotoisin? Mikä ja koska on ollut tuo tapahtuma, joka on vetänyt paikalle tuollaisen väkimäärän? Voisiko kysymyksessä olla esim. hautajaiset? Kuva on ihan oikea valokuva, ei…
Kulttuuria tehtaan varjossa
Vanhan Värtsilän kulttuurielämä oli jo 1920-luvulla vireää. Useilla järjestöillä ja yhdistyksillä oli monipuolista toimintaa. Oli laulukuoroa, soittokuntaa, näytelmäkerhoja jne. Kulttuuria siis harrastettiin, ja sitä myös tehtiin. Kirjalliselta saralta ei tiedossani ole kuin kaksi nimeä. Hellin Kaikkonen, ”Rämpsän” kasarmeilta lähtöisin oleva…
Vanhat valokuvat
Värtsin arkistoissa on koko syksyn pyörinyt pari vanhaa valokuvaa, jotka on tänne lähetetty. Toisen kerrottiin esittävän lastenkotia, toisen vanhaa siltaa. Paikkakunnalle äskettäin muuttaneelle ne eivät paljon kertoneet. Aattelin jo järjestää kuvien tiimoilta lukijakyselyn, mutta sattumoisin tuli lainattua kirjastosta Otto Rummukaisen…
Pumpattava paloruisku
Arppen aitassa oli kummallisen näköinen härveli. Sain kuulla, että se oli neljän miehen voimin pumpattava paloruisku, joka oli joutunut tositoimiin. Vuoden 1952 heinäkuun alussa syttyi Niiralan Hovin navetta palamaan. Ensi alkuun sitä yritettiin sammuttaa juuri tällä ruiskulla. Kuumuus kuitenkin säteili…
Markkinarinkeli
Värtsilässäkin pidettiin markkinoita. Lapsuudestani muistan, kuinka tivoli kaikkineen sen ajan ihmeellisyyksineen kuului markkinatunnelmaan. Eläinmarkkinat hevosineen ja lehmineen olivat luku sinänsä. Moni polle ja ynnikki vaihtoi omistajaa tarkan syynäyksen jälkeen. Liekö aina ollut elikoita karvoihin katsomista, no, hampaisiin kuitenkin. Markkinatanssi kuuluivat…
”Valtava matkainnostus”
Liisa Lehto (toim.): Kaipaus Karjalaan, matkoja kotiseudulle, SKS 2010, 231 s. ” Karjalan kotiseutumatkat ovat 1990-luvun alusta lähtien muuttuneet osaksi karjalaista elämäntapaa. Rajojen avautuminen ja myöhemmin Niiralan raja-aseman käyttöönotto nostattivat valtaisan matkainnostuksen”, kirjoittaa Liisa Lehto teoksen esipuheessa. Matkakuvauksia on kirjoitettu…
Räätäleitä ja mannekiineja
Vanhassa Värtsilässä oli muistaakseni ainakin kaksi hyvää ammattiräätäliä ja liikkeenharjoittajaa, Kauppinen ja Tenhunen, joista jälkimmäisellä oli myytävänä myös valmisvaatteita. Pukukankaat olivat laadukkaita. Pukua piti käydä sovittamassa useaan kertaan, jotta siitä tuli istuva. Puvun maksun kanssa oli useinkin ongelmia, maksettiin ”pitkän…
Arppen aitta
Wärtsilän rautatehtaan perustajan vanhin poika ja hänen työnsä jatkaja Edvart (1841-1897) omisti Niiralan Hovin 1880-luvulla. Hovi siirtyi Värtsilän kunnan omistukseen vuoden 1920 alusta. Sen tiluksilla toimi kunnan maatila, ja sotien jälkeen sinne rakennettiin kunnantoimisto. Pihapiirissä on säilynyt hirsirakennus, jota kutsutaan…
Onnen lahjat
Nils Ludvig Arppe (1803-1861) sai senaatilta 20.11.1850 lupakirjan Värtsilän rautatehtaan perustamiseen. Tehdas aloitti toimintansa pari vuotta myöhemmin. Lupakirjasta on tänään kulunut 160 vuotta. Tasan eivät käy onnen lahjat. Värtsilän rautatehtaasta on kehittynyt menestyvä maailmanlaajuinen yritys, jolla on 160 toimipistettä 70…
Metsien miehet
Näin isänpäivän aikoihin, kun ravintolat houkuttelevat perheitä toinen toistaan maittavimmilla ruokalistoilla, lienee hyvä muistella aikaa, jolloin isänpäivästä ei ollut vielä tietoakaan. Edessäni on kopio Wanhasta kämppälaista. Se on Yhtyneiden Paperitehtaiden Ukkoherran allekirjoittama ja päivätty 1. syyskuuta 1924, voimassa toistaiseksi… Halukas…
Rippikoulussa
Värtsilässä toimi pappina rovasti Karl Julius Karsten kuolemaansa saakka, peräti 62 vuotta. Vanhemmiten hän tuli erittäin huonokuuloiseksi. Appeni kertoi aikoinaan omasta rippikouluajastaan, kuinka rovastille piti lukea katekismusta aina kovalla äänellä. Takapenkin pojat aloittivat lukemisen aivan oikein, mutta kun rovastin seuranta…
Koulussa
Aloitin kouluni 1930-luvun alkupuolella kotini lähellä kaksivuotisessa alakoulussa. Sen jälkeen siirryttiin neljäksi vuodeksi yläkouluun, joka sijaitsi kylän keskellä mäellä olevassa komeassa puutalossa. Yläkoulussa oli monta luokkaa ja paljon oppilaita, joten välitunneilla riitti mekkalaa. Oma opettajani, rouva Nylund, oli tiukka ja…
Osuuskaupan taivalta
1900-luvun alussa Värtsilässä toimi alun toistakymmentä kauppaliikettä. Tehtaan työväestö ei ollut tavaroiden hintoihin tyytyväinen. Niinpä kesällä vuonna 1902 kokoontui joukko tehtaan lähistölle männikköön miettimään, mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä. Epäröiden otettiin yhteyttä tehtaan johtoon, koska tehdas piti myös omaa kauppaliikettä. Yllättäen…
Lanttukellarin tunnelmaa
Elämä maaseudulla oli joskus aika rankkaa, kun vielä sodan jäljet painoivat aikuisväestöä, erityisesti isää. Kalareissuille toki pääsi mukaan ja marjastamaan. Niistä on jäänyt monta iloista muistoa. Myös syksyinen sadonkorjuu tarjosi iloisia hetkiä lapsille, vaikka toisaalta se oli ”työtä vuorotta” myös…
Mottitalkoisiin
Kun kylän miehet olivat ”siellä jossakin”, podettiin työvoimapulaa. Niinpä joutui myymälän henkilökuntakin maataloustöihin. Keskiviikkoisin olivat liikkeet suljettuina. Henkilökunta aamusella kuorma-auton lavalle ja nokka kohti uudenlaisia työtehtäviä maalaistaloihin eri puolille pitäjää. Oli viljankorjuuta, aiv:n tekoa ym. Se hyvä puoli siinä oli,…
Ilmahälytyksiä ja desantteja
Sota-aika kun oli, niin ilmahälytyksiä oli usein, niin myös pommituksia. Kesken kaupanteon säntäsimme, asiakkaat ja myyjät, pommisuojaan talon kellariin, josta sitten vaara ohi –merkin kuultuamme tulimme ylös ja palasimme päiväjärjestykseen. Aivan kotini lähellä virtasi Ryösiönjoki, johon olimme saaneet hyvän uimapaikan…
Kaupantekoa
Ensimmäinen työpaikkani Notkon Osula Vanhassa Värtsilässä 1942 oli kolmiosastoinen: sekatavara, leipä ja liha. Kun etenkin lihaa oli vähän myytävänä, otettiin lihaosasto armeijan käyttöön toimistotiloiksi. Yläkerrassa asuva liikkeen johtajakin joutui luovuttamaan asuntonsa upseerien asunnoksi. Osastojen välissä oli suuret lasi-ikkunat. Ne soivat…
Ensimmäiseen työpaikkaan
Jatkosotaa oli käyty reilun vuoden verran. Marraskuisena aamuna 1942 astelin sydän pamppaillen ensimmäiseen työpaikkaani Notkon Osulaan. Valkeasta lakanasta ommeltu työtakki oli kainalossa. Myymälänhoitaja Leo Partanen, pitkä, hoikka ja totinen mies vei minut leipäosaston kassan ääreen. Vilkaisin ulos ikkunasta. Jono asiakkaita…
Tehdasturmia 1800-luvulla
Wärtsilän rautatehtaalla sattui vuonna 1870 kuukauden sisällä kaksi suuronnettomuutta, joissa kuoli seitsemän henkilöä. Näin ovat tienneet kertoa aikansa sanomalehdet, joita on tutkaillut Jukka Laurimo. Tämä kirjoitus perustuu hänen lehtiartikkeliinsa. Ensimmäinen turma oli syyskuussa ja toinen lokakuussa. Ensimmäisessä palossa menehtyi kaksi…
Värtsiin mainoksia
Kyllä kunnon verkkolehdessä pitää mainoksia olla. Värtsikin retkahtaa nyt kapitalismin pauloihin. Julkaisemme jatkossa silloin tällöin mainoksia juttujen joukossa. Vanhemmille lukijoille ne saattavat tuoda muistoja mieleen. Aikanaan kerromme Värtsissä, mistä oli kysymys ja paljonko nettosimme.
Uusi-Värtsilä ja Värtsilä
Uusi-Värtsilä putkahti kartalle jokunen päivä sitten, kun siellä jouduttiin lopettamaan talojen pihoilla liikuskellut karhuperhe. Seutu on aina kuulunut Tohmajärveen. Mitä tekemistä sillä on Värtsilän kanssa, siitä tekee selkoa Hilkka Partanen, joka sotien jälkeen asui kylässä. Siellä on syntynyt ja lapsuutensa…
Mitä hyötyä ylityspaikasta?
Elettiin vuoden 1989 alkua. Hilkka Partanen pohti tuolloin, tulisiko Niiralan rajanylityspaikasta suurtakin hyötyä Värtsilälle. Samalla hän veikkaili, pääseekö piankin käymään tutuilla tantereilla. Hilkan kirjoitussarja Värtsissä alkaa. Sarja on kooste menneitten vuosikymmenten kirjoituksista. EJ Viime aikoina on valtakunnan tiedotusvälineissä nimi Värtsilä…
Lämpimiä muistelmia
Värtsilää sivuavista kirjoista on esittelyvuorossa Erkki Lintusen toimittama ”Värtsilän paimenmuisto” (2002, 65 sivua). Siinä ovat esillä Värtsilän kirkkoherrat. Elossa olleet ovat muistelleet menneitä aikoja itse, muilta on ”tyylinäytteinä” kirjeitä tai otteita seurakuntakertomuksista. Värtsilän itsenäisellä seurakunnalla oli vv. 1909-2002 eli 93 vuoden…
Vuosipäivä
Värtsilä luovutettiin syyskuun 23. päivänä 1944, tasan 66 vuotta sitten. Raja halkoi pitäjän kahtia. Kenraalinkylä jäi kokonaisuudessaan Suomen puolelle, samoin se osa Patsolaa, mikä kuului Värtsilään. Tälle puolelle jäi myös osa Uuttakylää ja osa Kaustajärveä. Näissä kylissä laskettiin asukkaita olleen…
Lapsena itärajalla
Kipittelen paljain jaloin pitkin ojan pohjaa korvaton kuppi kädessä. Ojat ovat pitkiä ja suoria, aina naapurin lehmitarhaan asti ja niitä on monta. Ojat jakavat heinämaan rinnakkaisiin sarkoihin. Ojan varressa kasvaa nurmimättäitä, pieniä pajun vesoja harvakseltaan, karhunsammaltuppaita ja vähän väliä ahomansikan…
Otto ysikymppisenä
Satavuotispäivää lähestyessään Otto Rummukainen on ikäänsä nähden vireässä kunnossa, vaikka kirjoittaminen ei enää entiseen malliin suju. Ysikymppisenä hän oli luomisen voimissa, naputellut kamarissaan jo toistakymmentä teosta, ja tahti jatkui kirja vuodessa -vauhdilla. Tekstiä syntyi varsinkin talvisin. Tein oheisen haastattelun maaliskuussa…
Vauhdin hurmaa
Värtsilässä on perinteitä vuosikymmenien takaa rekikoiraharrastuksessa. Kuvasin Patsolan mäellä ehkä 1970-80 -lukujen vaihteessa opettaja Seppo Pusan koiravaljakkoa, muistaakseni olivat huskyja. Mukana ollut poikani innostui rekiajelusta niin paljon, että alkoi vaatia omia koiria kerrostaloon. Kun ei saanut, hän leikkasi lehdestä kuvia…
Tsupukasmummo
Tsupukka, riehtilä… Osaakohan Värtsilässä kuka tehdä tsupukoita? Se oli Laatokan Karjalassa tunnettu ruokalaji, jota valmistettiin uunin hiilloksen päällä riehtilällä eli ohuella paistinpannulla. Ohje löytyy Aino Lampisen Karjalaisesta keittokirjasta. Ohra- tai kaurajauhoista, vedestä ja suolahippusesta tehdään vetelä lettutaikinan vahvuinen seos. Riehtilä…
Aimo annos Arppea
Olof Mustelin: Nils Ludvig Arppe, Karjalan teollisuuden perustaja, Wsoy 1973. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta (1969) suomentanut Maini Palosuo. 230 sivua. Turkulainen professori, ylikirjastonhoitaja Olof Mustelin (1924-99) tunnettiin ahkerana kirjoittajana. Arppe-teoksessa selvitellään teollisuuden uranuurtajan työtä, mutta etenkin yksityiselämää laajasti. Käytettävissä on ollut mm.…