Kirjoittajalta Verkkolehden lukija

Tulkoon valkeus

Pikkujoulusesongin ollessa kiihkeimmillään palaan ajassa reilut kuusikymmentä vuotta taaksepäin, jolloin melkein joka kylässä oli kansakoulu ja koululla pidetyt kuusijuhlat olivat kaikkien yhteinen talven kohokohta. Saverikkoraudan narskeessa Koulun kuuselle menokin oli jo yhtä juhlaa, koska menimme sinne useimmiten talvitietä pitkin eli…

Share

Musiikkikoulun juttu

Aika kuluu. En tiedä runojen kirjoittamisesta mitään, mutta joskus aina mieli tekee jotenkin muistella, kuten tämä 10-vuotisen kunniaksi riimitys. Siitäkin on jo aikaa. Esim. Kesäsoittajat on mainio keksintö, suosittelen juhlissa käytettäväksi. Perustettiin musiikkikoulu, jottei loppuis tämä touhu, Helsingistä tuli tieto,…

Share

Värtsilän takojat

Värtsilässä on perinteenä nimetä joka toinen vuosi ansioituneita henkilöitä takojiksi. Jossain vaiheessa, kun oli mietitty tuota takoja –nimitystä, oli sellainenkin esitys nimestä kuin Sepän Sälli, mutta se ei kaikkia miellyttänyt, vaikka onhan Värtsilässä elänyt monta seppää. Takoja oli ehken arvokkaampi.…

Share

Hauskaa kiinniottoa!

Sillä aikaa kun entinen Posti, nykyinen Itella selvittelee postinjakeluaan, voinemme tutkailla vanhaa albumia, jonka kannessa on signeeraus ”tuttavaltasi Hilmalta 1925.” Hilja oli koonnut albumiinsa nuoruudessaan saamiaan postikortteja, joita mielelläni katselin hänen luona vieraillessani. Valitettavasti silloin ei ollut mahdollisuus korttien kopioimiseen,…

Share

Metsien miehet

Näin isänpäivän aikoihin, kun ravintolat houkuttelevat perheitä toinen toistaan maittavimmilla ruokalistoilla, lienee hyvä muistella aikaa, jolloin isänpäivästä ei ollut vielä tietoakaan. Edessäni on kopio Wanhasta kämppälaista. Se on Yhtyneiden Paperitehtaiden Ukkoherran allekirjoittama ja päivätty 1. syyskuuta 1924, voimassa toistaiseksi… Halukas…

Share

Kun heteka särkyi…

Hilkka ja Aarre Partanen menivät 1948, yli 60 vuotta sitten, vauhdikkaasti naimisiin. Ystävät ja naapurit onnittelivat hääparia von Schillerin sanoin: ”Ystäväksi miehen aimon/ ken on saanut itselleen,/ ken on saanut armaan vaimon/ olkoon myötä riemuineen.” xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx Asuimme silloin Kaurilassa. Vaikka…

Share

Rakkauven veitikka

Niirasen Jenny piti kovasti vieraista, vaikka oli sairastanut aika kauan – ehkäpä se piristi häntä itseäänkin. Jenny esitti vieraille värssyjä Patsolan kodissaan. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, kuka on alkuperäinen keksijä, mutta kivoja olivat, kun yheksänkymppinen niitä esitti ihan ulkoa…

Share

Kenraalinkylän juhla

Muistelen aika monesti Kenraalinkylässä asumaamme aikaa. Itse en ole opettaja – olosuhteiden pakosta olin kotiäitinä, se tuntui jonkin aikaa tyydyttävän. Kun Joensuusta sinne muutettiin kesällä 1966, syksyllä syntyi vanhempi tyttäremme Tarja. Kun pitkäaikainen ystäväni Annele laittoi kerran kirjeen minulle, siinä…

Share

Rajan tältä puolen

Kyllä maalla on mukavan viihtyisää – täällä Tohmajärven Patsolassa, missä olemme eläneet jo pitkän tovin yli 30 vuotta. Ensin tulimme Joensuusta Kenraalinkylään, sieltä Tohmajärven Kemieen ja siellä kerrostaloon ja pitkäksi aikaa palotalolle, missä sai katella mihin suuntaan paloautot lähtivät –…

Share

Riikku

Menneinä aikoina kenenkään ei tarvinnut pukeutua noidaksi, hän saattoi saada kyseisen ”arvonimen”, jos hänellä sattui olemaan kykyjä, joiden arveltiin liittyvän jollakin tavalla taikuuteen. Tässä tarinassa kerron Ulriikka Kassisesta aivan hänen omalla nimellään, en tiedä oliko hän mitään sukua selvännäkijä Aino…

Share

Jokainen on laulun arvoinen

Nykyisin keskustellaan paljon ihmisten erilaisuuden hyväksymisestä. Moni on varmasti käynyt katsomassa ajatuksia herättävän elokuvan Prinsessa, joka kertoo Kellokosken potilaasta Anna Lappalaisesta. Melkein jokaisesta kylästä löytyi aikoinaan persoonallisuuksia, joita pidettiin normaalista poikkeavina. Kerron tässä eräästä heistä, en kuitenkaan hänen omalla nimellään…

Share

Kaustajärvellä jo jäätä

Kaustajärvi on tänä syksynä ollut harvinaisen kaunis. Joutsenet viipyivät runsaslukuisina päivä kaupalla ihan laiturin edessä pylly pystyssä. Ruokaa siis oli järven pohjassa runsaasti tarjolla. Jäätä ilmestyi yhtenä yönä melkein koko järven pinnalle. Sorsaparvi ihmetteli, kun railot kapenivat, ja lähtivät sitten…

Share

Mottitalkoisiin

Kun kylän miehet olivat ”siellä jossakin”, podettiin työvoimapulaa. Niinpä joutui myymälän henkilökuntakin maataloustöihin. Keskiviikkoisin olivat liikkeet suljettuina. Henkilökunta aamusella kuorma-auton lavalle ja nokka kohti uudenlaisia työtehtäviä maalaistaloihin eri puolille pitäjää. Oli viljankorjuuta, aiv:n tekoa ym. Se hyvä puoli siinä oli,…

Share

Ilmahälytyksiä ja desantteja

Sota-aika kun oli, niin ilmahälytyksiä oli usein, niin myös pommituksia. Kesken kaupanteon säntäsimme, asiakkaat ja myyjät, pommisuojaan talon kellariin, josta sitten vaara ohi –merkin kuultuamme tulimme ylös ja palasimme päiväjärjestykseen. Aivan kotini lähellä virtasi Ryösiönjoki, johon olimme saaneet hyvän uimapaikan…

Share

Harmaita mielikuvia

Varsin harmaita mielikuvia tulee mieleen rajakylien savotoista suurten metsäyhtiöiden metsissä 55 vuotta sitten. Metsätöissähän moni nuorukainen aloitti elantonsa hankkimisen, koska muuta työtä ei juurikaan ollut tarjolla. Yhtiöiden edustajien asenne oli suunnilleen että ota tai jätä, eli keskustelun sijaa oli varsin…

Share

Kaupantekoa

Ensimmäinen työpaikkani Notkon Osula Vanhassa Värtsilässä 1942 oli kolmiosastoinen: sekatavara, leipä ja liha. Kun etenkin lihaa oli vähän myytävänä, otettiin lihaosasto armeijan käyttöön toimistotiloiksi. Yläkerrassa asuva liikkeen johtajakin joutui luovuttamaan asuntonsa upseerien asunnoksi. Osastojen välissä oli suuret lasi-ikkunat. Ne soivat…

Share

Ensimmäiseen työpaikkaan

Jatkosotaa oli käyty reilun vuoden verran. Marraskuisena aamuna 1942 astelin sydän pamppaillen ensimmäiseen työpaikkaani Notkon Osulaan. Valkeasta lakanasta ommeltu työtakki oli kainalossa. Myymälänhoitaja Leo Partanen, pitkä, hoikka ja totinen mies vei minut leipäosaston kassan ääreen. Vilkaisin ulos ikkunasta. Jono asiakkaita…

Share

Uusi-Värtsilä ja Värtsilä

Uusi-Värtsilä putkahti kartalle jokunen päivä sitten, kun siellä jouduttiin lopettamaan talojen pihoilla liikuskellut karhuperhe. Seutu on aina kuulunut Tohmajärveen. Mitä tekemistä sillä on Värtsilän kanssa, siitä tekee selkoa Hilkka Partanen, joka sotien jälkeen asui kylässä. Siellä on syntynyt ja lapsuutensa…

Share

Yksi Wärtsilä, kiitos

Keväällä 1872 helsinkiläinen maanmittausinsinööri A. O. Nordlund perusti oluttehtaan Värtsilään. Itse tykönäni mietin, mikä ihme sai helsinkiläismiehen lähtemään kauas Värtsilän pikkukylään olutpanimoa perustamaan. Oliko syynä vireästi kasvava tehdaspaikkakunta ja sen vakinaista tuloa nauttivat janoiset työläiset ja ajatus nopeasta rikastumisesta, vai…

Share

Värtsilän keikka

Oltiin rovasti Kotilaisen kanssa kalareissulla. Värtsilään oli matka. Poikettiin Pivankaan, jossa saatiin ensimmäinen kosketus karjalanmurteeseen. Sehän tietysti lämmitti sisintä. Sen sijaan poliisin tutka Kiteen paikkeilla ei lämmittänyt yhtä paljon. Onnea oli matkassa, kun poliiseilla oli silloin ”isompi kala” pyydyksessä eivätkä…

Share

Miten minkki irtisanotaan?

Sain kuusikymmentäluvun alussa pilailu –lahjakortin, jonka kannessa oli teksti: Minkkiturkkinne on työn alla! Kun kortin avasi, löytyi sisälehdeltä kuva, jossa kaksi minkkiä oli ”lapsentekopuuhissa”. Ehkä tuo kortti silloin hieman hymyilytti, mutta nyt ei naurata, kun huomasimme, että kesämökkimme porakaivokatokseen on…

Share

Mitä hyötyä ylityspaikasta?

Elettiin vuoden 1989 alkua. Hilkka Partanen pohti tuolloin, tulisiko Niiralan rajanylityspaikasta suurtakin hyötyä Värtsilälle. Samalla hän veikkaili, pääseekö piankin käymään tutuilla tantereilla. Hilkan kirjoitussarja Värtsissä alkaa. Sarja on kooste menneitten vuosikymmenten kirjoituksista. EJ Viime aikoina on valtakunnan tiedotusvälineissä nimi Värtsilä…

Share

Jänisjoen uittoa

Sodan jälkeen 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla Jänisjoki oli merkittävä uittoreitti. Puuta uitettiin joen latvahaaroilta alas Niiralaan saakka, jossa se nostettiin parhaillaan kolmella nostokoneella ylös ja lastattiin rautatievaunuihin kuljetettavaksi edelleen mm. rajan yli Neuvostoliittoon osana sotakorvausta. Asuimme tuolloin ”Nostolassa” ja Pinomäellä.…

Share

Kolme Maria

Kerron tässä kolmesta Marista, joista itse en ole tavannut ainuttakaan, mutta joiden mökit olen tullut tietämään, koska ne kaikki ovat sijainneet kymmenen kilometrin säteellä Kaustajärveltä. Aleksin Mari Mari Jormanaisen – jota Aleksin Mariksi kutsuttiin – mökki sijaitsi Saarivaaran ja Kaustajärven…

Share

Karhut liikkeellä Saariossa

Kun olin tulossa kotiin orkesterista maanantaina 27.9 en ollenkaan osannut arvata, mitä tulisin näkemään. Kahdeksan maissa illalla olimme äidin kanssa juuri kääntyneet Saariosta kohti Värtsilää ja siinä katselin ikkunasta illan pimenemistä, kun huomasin pellolla jotain kimaltavaa. Ei mennyt kauaakaan tajutessa,…

Share

Lapsena itärajalla

Kipittelen paljain jaloin pitkin ojan pohjaa korvaton kuppi kädessä. Ojat ovat pitkiä ja suoria, aina naapurin lehmitarhaan asti ja niitä on monta. Ojat jakavat heinämaan rinnakkaisiin sarkoihin. Ojan varressa kasvaa nurmimättäitä, pieniä pajun vesoja harvakseltaan, karhunsammaltuppaita ja vähän väliä ahomansikan…

Share

Lapsuusmuistoja Kakusta

Hyvin usein kuulee sanottavan ”lapsuusmuistot, ne ihanat”. En voi yhtyä kyseiseen ajatukseen. Kun muistikuvani putkahtavat lapsuuteen, nousee ensimmäisenä silmieni eteen kuva lentokoneista ja sodasta. Ne muistot ovat päällimmäisinä, himmentäen kaiken muun. Ehkä ne pelot ja kauhukuviot ovat niin syvälle syöpyneet…

Share

Kuin susi ulvoisi…

Monia kyläläisiä on viime aikoina hämmentänyt Sääperin takaa kantautuva ”suden ulvonta”. Olen itse jo muutamaan kertaan törmännyt kyläläisiin, jotka ovat ensi alkuun luulleet suden ulvovan kylän liepeillä. Turha pelko, sitä se ei viime viikkoina ole ollut, vaan Sääperinrannan karvainen asukkimme,…

Share

Paisuva karhuongelma

Uutisia kuunnellessa ja lukiessa puhutaan vain lisääntyvästä karhuongelmasta. Karhut lähestyvät koko ajan asutusta ja lähestymisellään aiheuttavat suurta vaaraa. Niin mille tai kenelle, herää kysymys? Tänä vuotena metsän anti on jäänyt Itä-Suomessa varsinkin, niin kuin muuallakin maassa tähän aikaan kesää lähes…

Share

Perinneruokapäivä

Katoavat perinneruuat voisimme esiintuoda vaikkapa syksyisillä ”perinneruokapäivillämme” joka olisi luontevaa järjestää esimerkiksi jo vakiintuneen Rajan Ryssäyksen yhteydessä. Kukkoset, sultsinat, piirakat, padat, paistit, laatikot tulisivat tutuiksi rikkaasta ruokaperinteestämme ehkäpä vieraantuneelle nuoremmalle polvelle kuin myös kylältämme poismuuttaneille kaupunkieläjille joita tällainen tarjonta varmasti…

Share