Kirjoittajalta Pussinpohjan Masa

Kuparipannua ihaillessa

Katselin äskettäin vanhaa kuparipannua, joka on kulkenut mukanani aina Pussinpohjasta tuohon meidän keittiökaapin päälle asti. Tiedän, että pannu on yhtä vanha kuin Suomikin, koska se on häälahja vuodelta 1917. Olisi ihan mukava tietää, kuka sen aikoinaan on valmistanut. Oikean kuparisepän takomalta…

Share

Hallailemisesta

Sellaili yks päivä just postluukusta tipahtanutta ilmaislehtee. Niitähä tippuu sieltä roppakaupalla harva se päivä. Emmä ou pannunna kieltoo, vaikk mone nuapuri postluukussa lukooki: Ei ilmais- jakeluita, kiitos! Ovatha nuo kauppijaat kuitennii nähneet nii suure vaiva kertoissaa, mitä meijänki huushollista suattas…

Share

Sienmehässä

Pittää olla tos kiitolline, ku pyssyy se verra vielä tolopillaa, jotta piäsöö vaimon kanssa  sienmehtää. Suap vielä ens talavena syyvvä ihtesä kerreemii sienii, eikä tarvihe ehtii niitä marketi pakkasesta. Mie ou muute aina suhtautunu varrauksella toiste kerreemii sienii. Varsinnii tiällä päi ku…

Share

Juttua murrekirjailijoista

” Meripoikki meit varjelkkon daevas! Vaevaloine on elämän dääll, ko me ansatte leippätän laevas, kaukans seilaile valdmerem bääll.” Tämä on ensimmäinen säkeistö Hj. Nortamon kirjoittamasta Meripoikatten veisusta vuodelta 1925. Hän on yksi kuuluisimmista maamme murrekirjailijoista. Hän syntyi Raumalla v.1860, mutta…

Share

Huutokaupassa

Tuossa iha lähellä ol yhtenä päivänä huutokauppa. Poikkesin sinne mieki kahtomaa nykystä huutokaupan käyntii, ku aikonaa tul käytyy aika usseinki huutokaupoissa. Tulha sieltä sillon tällön jottai huuvettuuki, en vuan tiijjä, olko se kaikki nii järin tarpeellistakkaa. Muute iha samalaiselta se…

Share

Mökiltä paluu.

Katseltuani Marinan hienoja kuvia Väyrysen pellolta rupesin etsimään omista valokuvistamme vastaavanlaisia, joissa olisi sitä samaa tunnelmaa kuin Marinankin ottamissa kuvissa. Löytyihän sieltä yksi valokuva viime syksyltä. Oli ollut mukava mökkipäivä, ja oltiin palaamassa illalla kotiin. Matkalla on kilometrien pituinen Kaasmarkun suora.…

Share

Herne nenässä

Kaikkee sitä mukulana sattuuki. Mie oli varmaa vasta neljän vanaha, ku mie jatkuvasti kaivon nenee, ja vanahemmat alako jo hermostua ja komentoo minnuu. Lakkoomatta käskettii, jotta ”pois sormet nenästä, Martti.” Onneks meillä ol kammarin keskellä pöytä, jossa ol melekei lattiaa…

Share

Lemmikit

Siitä on pian kymmenen vuotta, kun tyttäremme sanoi, että he aikovat ottaa koiranpennun. Me emme olleet ollenkaan ihastuneita ajatuksesta ja taisimme tuoda sen heille tiedoksikin. Olimme varmoja siitä, että meidän hoidettavaksihan se sitten jää, kun he joskus reissuun lähtevät. Minä…

Share

Kuumemittar

Ei sitä immeine nuorena tiijjä mite höppänäks sitä vanahana tuloo. Huomasin sen männä viikolla tuas kerra. Uatteli, jotten kehtoo kertoo sitä kellekkää, mutta kerron sen nyt kuitennii. On siinä miu mielestän se verra aihetta pikkuselle tarinalle. Mie mänin terveyskeskuksee tilloommaa…

Share

Jouluostoksilla

Yhtenä päivänä tässä joulu alla sovittii vaimon kanssa päiväkahvii juuvvessa, jotta tänä jouluna ei osteta toisillemmu mitää kalliita joululahjoja ku jottai pientä ja halapoo vuan. Ou mie kuitennii vielä se verra lapsemieline, jotta mukavalta se tuntuu, ku suap joulu-uattona avata…

Share

Hiliman päivä

Viänäse Hilima ol ollu jo muutama vuuvve eläkkeellä ja ol iha tyytyväine elämääsä. Tänäki uamuna herättyvvää ei kehannu het nousta sängystä, ku ulukonaki näytti vielä nii turkase pimmeeltä. Hetke loikoiltuvvaa nous sitte kuitennii uamupesulle ja kahvin keittoo. Petivuatteet hiä jätti tuulettummaa, niinku jossai lehessä ol…

Pitäjäruuvvat

Ku myö vaimon kanssa halutaa oikei herkutella ruuvvalla, ni myö se keitetää potattivellii ja syyvvää sitä aina sien-sipulhakkeluksen kanssa iha niin ku Pussinpohjassaki aikonaa. Sehä ol halapoo ja kuitennii hyvvee ruokoo. Potatit ol omasta pellosta, niitä Värtsilä mustii kait, ja sienet ol…

Share

Iltakellot

Äskettäin Alpo-Aatos oli liittänyt ottamiensa luontokuvien joukkoon ranskalaisen Jean-Francois Milletin kuuluisan teoksen Tähkänpoimijat. Siitä tuli mieleeni hänen toinen ehkä yhtä kuuluisa maalauksensa Iltakellot. Ainoa taulu, joka meidän kammarin seinältä aikoinaan löytyi, oli pieni painokuva tuosta Milleten maalauksesta, ja luulen että monen muunkin kodin seinältä löytyi aikoinaan…

Share

Lillikokkellii

Siinä meijjä lähellä Pussinpohja rinteessä ol kolome nuapurii Vasaraiset, Vuojolaiset ja Jumppaset. Vasaraisessa mie taisi käyvvä vähä niinku saloo, ku kotona olivat sitä mieltä, jottei sais olla mikkää ”kyläluuta”, ois vuan paras pyssyy omassa pihassa. Näi aikuisena on tullu mielee,…

Share

Elävät kuvat

Nykyvää näytetää vanahoja suomalaisii elokuvvii telekkarissa arkisi aina puolen päivä jäläkee. Niitä o iha mukava kahtoo, vaikk ei nykyriitikot taija niistä kovi välitteekkää. Tuloo nii elävästi mielee ne elokuvissakäynnit enne talavisotoo Värtsilä Nuorisoseura talolla. Mie taisi jo mukulana nähä melekei…

Share

Mainospeil

Vaikka mie nii ussei mukulana sinne Kansantalolle rahtauvuinki, nii em mie muista ikinän sitä peilii sielä nähneen. Peili reunassa mainitut Kosose parturliike, Valave leipomo, Ikose valokuvvaamo, ja varsinnii Työväe ja Pienviljelijäi Ossuusliike olivat miulle tuttuja jo lapsesta pittäin. Ku mie alon näyttee pieneltä…

Share

Kolari

  Vanaha polokupyörämainos tul mielee ajellessan kerra keskustaa pyörällä. ”Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari.” Ei miulla ou Jaguaaria, eikä se polokeminenkaa nii ketterästi käy ku nuorempana, mutta mie oun kuitennii aina tykänny ajella polokupyörällä. Miu mielestän se o yks…

Share

Meijä hissi

On se muute aikamoine hajusyöppö tuo kerrostalo hissi. Se imöö ihteesä kaikk talo nii hyvät tuoksut ku pahatkii hajut. Ku mään hissii nii melekein tiijän, kuka o enne minuu sitä tarvinna. Ku sielä haisoo tupakka, ni sillo o iha varmasti männy se kolomanne…

Share

Kinuskikastike

Tuas tul mielee yks tappaus elävästä elämästä. Mie oli lähössä kauppaa, ku vaimo pyys vielä jotta toisin kinuskikastiketta purki, sillä tyttäre pere ol pyhänä tulossa syömää, ja hiä aattel tarjota sitä jiätelön kanssa. Muistilistaa kirjoti sen sitte het, jotten vuan unoha. Tuoho muistiisa ku…

Share

Onnellisten ihmisten kaupunki

Luinkohan Satakunnan Kansasta vai kuulinko televisiosta, että tutkimusten mukaan Porissa asuivat sillä hetkellä maan onnellisimmat ihmiset. En muista kriteereitä, joitten perusteella siihen tulokseen oli tultu, mutta tieto sai minut miettimään, mikä se sitten tekee minusta tyytyväisen ja onnellisen porilaisen. Porihan on…

Share

”Koitahan pärjätä!”

”Koitahan pärjätä!” Se oli isä-Heikin kehoitus pojalleen, joka oli lähdössä opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Isällä oli toive, että oma poika pärjäisi elämässään helpommalla kuin hän. Se tarkoitti sitä, että saisi elantonsa vähemmän raskaalla sisätyöllä. En tullut tietämään, minkälaiset mahdollisuudet isällä oli ollut edes kansakoulun käyntiin syrjäisessä maalaiskylässä…

Share

Koulupinnari

Mie taisi olla melekeimpä turhannii kiltti ja tunnolline koululaine aikonaa. Kerra kyllä rehellisesti sannoin pinnasin päivän koulusta. Syynä siihe ol se, että miu äitpuolen ol alakanu kutoo räsymattoja ja miustaki kutomine ol hirmuse mukavoo. Varsinnii erlevyste ja -väriste raitoje suunnittelu…

Share