Kuva on fosforivuotoharjoituksesta vuodelta 1982.
Niiralan kautta liikkuu rautateitse vaarallisia aineita, jotka nousevat otsikoihin yleensä silloin, kun vuotoja tapahtuu. Näinhän kävi äskettäin, kun ammoniakkia hieman tupsahti venäläisen junavaunun varoventtiilistä.
Liikenteessä olevien aineitten laadusta ja määristä ei ole julkisuudessa tietoja näkynyt. Entä miten Värtsilän asukkaiden pitäisi toimia, jos joskus tupsahtaakin suurempia määriä? Näitä seikkoja aletaan vaatia esiin yleensä vasta, kun jotain vakavampaa on sattunut.
Niiralassa pidettiin 1980-luvun alussa kemikaalien torjuntaharjoituksia, joitten yhteydessä paikalliset asukkaat saivat tietoa. Tätä taisi edeltää ainakin yksi fosforivuoto, joka hätkäytti.
Niiralan rautatieasema oli 1970-80 -luvuilla tärkeä paikka, jonka uutistapahtumia seurattiin herkeämättä. Keski-Karjalassa oli tuolloin vielä muitakin asemia, mutta enää ei ole. Mikä on Niiralan tulevaisuus? Jos kehitys kehittyy rautateillä totuttuun tapaan, lienee vain ajan kysymys, kun Niiralan toiminnot hoidetaan Joensuusta käsin. Tähän ei kummoisia ennustajaeukon lahjoja tarvita. Näin ei tietysti toivo tapahtuvan, sillä se olisi melkoinen suonenisku Värtsilän työpaikoille.
Asemapäällikkö Reino Parkkulainen oli monessa mukana.
Varsinkin 1970-luvulla toimittajan oli miellyttävää vierailla Niiralan rautatieasemalla. Asemapäällikkönä oli tuolloin Reino Parkkulainen, joka suhtautui myönteisesti mediaan ja oli itsekin tiiviisti mukana seutukunnan riennoissa. Monissa keskusteluissa olimme samaa mieltä, että VR:n tiedotusasenteet olivat tsaarinajalta. Niitten mukaan hänenkin piti pelata. Palveluasenne oli Parkkulaisella kuitenkin kohdallaan, ja hän oli suhdetoiminnan mestari.
Reino lienee ollut 70-luvulla ainoa suomalainen, joka pääsi vierailemaan Neuvosto-Värtsilässä, sen lankkupäällysteisiä katuja kävelemään. Neuvostoliittolaiset isännät sallivat hänen pistäytyä jopa Pälkjärvellä katsomassa entistä kotipaikkaansa.
Parkkulaisella oli myös salaperäinen puolensa vapaamuurarijäsenyyksineen ja suojelupoliisiyhteyksineen. Niistä hän ei koskaan enemmälti kertoillut, vaikka muuten keskustelimme kaikesta taivaan ja maan välillä, kirjallisuuden virtauksista lähtien.