Myllytuvan hämäriin on koottu vanhaa esineistöä. Kuvat EJ
Myllynkiviä tehtiin Kukkovaaran kupeella.
Värtsilän keskustassa on mylly, joka saattaisi rupatella monenlaista tarinaa. Varsinkin sodan jälkeen se oli ahkerassa käytössä. Jauhattajia oli Kaurilasta ja Saarivaarasta asti. Nyt rakennus on museona.
Värtsilän kunta osti Niiralan hovin 1920 syksyllä Työväen ja Pienviljelijäin Osuusliikkeeltä. Jo seuraavana vuonna tilalle rakennettiin saha ja mylly. Nykyiselle paikalle mylly tehtiin vuonna 1938.
Ennen sotia tämän ns. Uudenkylän myllyn merkitys ei ollut kovin keskeinen, sillä ympärillä oli muitakin jauhatuspaikkoja. Esimerkiksi Vanhassa Värtsilässä toimi Monton mylly, jonka jauhinkivi on myllymuseossa.
Jo ennen sotia myllyssä oli vesirattaaseen kiinnitetty sähköä tuottava turbiini, jota kävijät ihmettelivät. Turbiinin oli rakentanut Värtsilän tehtailla työskennellyt Antti Koljonen.
Sodan jälkeen myllypalveluja käyttivät niin liikkeet kuin yksityiset. Elintarvikkeiden säännöstely kesti vuoteen 1948. Jokaiselle taloudelle tehtiin arvio omaan käyttöön tulevasta viljasta, loput oli luovutettava kansanhuollolle.
Myllärin työrupeama saattoi kestää useita päiviä ja öitä yhtä mittaa. Hän joutui monesti työskentelemään öisin, sillä sahaa ja myllyä pyörittävän sähkömoottorin teho ei riittänyt molempien tarpeisiin. Sahallakin oli parhaimmillaan toistakymmentä työntekijää.
Myllyn tunnelmaa.
Mylläreinä toimivat Kalle Tuovinen, Unto Havukainen, Pentti Väänänen ja Aarno Varonen. Kotitarvemyllyjen yleistyessä jauhatukset vähenivät, ja mylly suljettiin 1973. Sen jälkeen sitä käytettiin enää kunnan tilan satunnaisiin tarpeisiin.
Värtsilän kotiseutuyhdistys sai rakennuksen museokäyttöön. Sinne on koottiin myös muuta vanhaa esineistöä. Museo avattiin 1983. Tänä kesänä se on avoinna heinäkuussa sunnuntaisin kello 12-15.
Vain mylläri puuttuu.
Tulee mieleen Maiju Lassilan teksteihin perustuva
suomalainen elokuva ”Nuori Mylläri” jonka laulu-
osuudet lauloi Olavi Virta.
Nuo kangaspuut taitavat olla Lintulasta tuodut. Kustaava Karvonen kutoi niillä paljon talon tarpeisiin. Kangaspuut sijaitsivat tuvassa siinä kohdassa, missä nyt on ilmalämpöpumppu. Toivottavasti tunnistan oikein. t. Ierikka
P.S. Terveisiä täältä Seinäjoelta. Olen ristiäismatkalla. Pitäkee Jumala mielessä!
Löysin tämän mainion verkkojulkaisun tutkiessani Värtsilän historiaa.Sivut elävöittävät hienosti isoisäni ja isoäitini kotimaisemia vanhassa Värtsilässä.Isoisäni isä Antti Kauppinen toimi myllärinä Kaustajärvellä Skutnabbin tilan myllyllä 1900 luvun vaihteessa.
Hannu: Jos tiedät tarkemmin isoisäsi isästä ja hänen toiminnastaan, niin kirjoittele tänne Värtsiin. Mielenkiintoinen aihe, sillä enpä muista kuulleeni edes ko. tilasta, vaikka aika paljon Värtsilän historiaa olen vuosien saatossa tutkaillut. Jos valokuvia löytyy niin yhä parempi. Sähköpostiosoite löytyy yhteystiedoista.
Aivan nykyisellä valtakunnanrajalla, heti
Jouhtenuksen jälkeen Vanhaan Värtsilään päin
kuljettaessa on pieni koski jossa
on aikoinaan ollut mylly. Paikannimenä
oli Myllytienhaara. Se oli samalla Kenraalinkylästä
(Öllölästä) ja Saarivaarasta (Hoilolasta)
tulevan maantien risteys. Rajapolkua kulkiessa
ko koski on näkyvissä, joki tekee koukkauksen
Suomen puolelle.
Lieneekö Hannun mainitsema Kaustajärven
mylly ollut tämä minun tiedossani oleva.
Tietoni tuosta myllyn paikasta perustuvat ainoastaan sukututkimuksen yhteydessä ilmi tulleisiin tietoihin koska isoisänikin on jo kuollut 1956 eli ennen syntymääni.Vanhoja karttoja digiarkistosta selailtuani tuo Johanneksen ilmoittama paikka taitaa juuri olla tuo myllyn paikka.
Skutnabbin tilaa, tila n:o 2 Kaustajärvellä viljelivät lampuoteina useat osakkaat yhtenä isoisäni isä myllärinä aina 1900 alun kauppiaan konkursiin asti jolloin tila
myytiin lopulta pakkohuutokaupalla.
Tyrkkäsin joutessani tämän ”myllynkivijutun” esille. Komiat on kivet.