Sotatantereita

Tykkien paikat ovat Sikkerinvaarassa Erkki Tietäväisen (kuvassa) mailla.

Melkoinen mäiske on Värtsilän seuduilla käynyt jatkosodan alkaessa 70 vuotta sitten. Sikkerinvaaran rinteillä on vieläkin näkyvissä tykkimonttuja, joista tulitettiin rajan takaista Värtsilää.

Venäläiset vastasivat tykkituleen, mutta sihti ei ollut kovin tarkka. Ammuskuoppia löytyy takamaastosta. Sirpaleitten jälkiä on ainakin yhden talon räystäslankuissa.

Sodan jälkiä on nähtävissä muuallakin Värtsilän keskustan läheisyydessä. Esimerkiksi Räykynvaaran rinteillä on hyvin säilynyt juoksuhauta, jossa on parikymmentä ampumapoteroa.

Luonto on hautaamassa alleen nämä sodan muistomerkit. Ehkä nekin olisi kannattanut kunnostaa ja varustaa opastetauluin tulevia sukupolvia varten. Myöhäistä se ei ole vieläkään.

Alla olevalla kuvalla on tuskin mitään tekemistä Värtsilän taistelujen kanssa, mutta sodan muistomerkki siinä on. Kuva on otettu Venäjän Lahdenpohjassa heinäkuun 8. päivänä, muutama viikko sitten.

Värtsiläinen tykistön mies Seppo Pusa tarkisti Lahdenpohjassa, onko piippu putsattu kunnolla.

19 comments for “Sotatantereita

  1. Hei
    Voisiko joku kuvata/paikantaa Tervavaaran tieltä ruotsalaisten vapaaehtoisten lentäjien hautapaikan. Kiveen oli hakattu ”Här vilare….”, muistaakseni siinä oli kaksi nimeä. Tietäisiköhän Kolehmaisen Tapani tarinaa tapahtumasta. Pikku poikana (10v.) tuli kiveä käytyä katsomassa, kun asuimme vielä Patsolassa.

  2. Onpa mielenkiintoinen juttu. Heti kuvataan, kun opas löytyy. Soitelkaa.

  3. Ennen kivi oli salamyhkäisesti metsän kätkössä. Oli jännää mennä katsomaan sitä. Isot pojat sanoivat että siinä on venäläisten sotilaiden hautakivi ja nimetkin on hakattu kiveen. Joku kirjain on epäselvä. Muistini mukaan ”Här bivagerade vasagossar” -tai jotain sinnepäin. Ruotsin kielisiä sotilaitahan oli lähetetty myös Värtsilän suuntaan. Lentäjistä en muista kuulleeni. Kivi näkyy nyt hyvin Tervavaaran tien alkupäässä. Peruskartassa mainittu ”Kirkkokivi” lienee juuri kyseinen kivi. Alla linkki Kansalaisen Karttapaikkaan.

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/paikannimihaku.html

    Alpoaatos

  4. Tuo ylläoleva Karttapaikan linkki ei mennyt ihan nappiin. Täsmentävä ohje.
    Valitse karttapaikasta ”Paikannimihaku”
    Kirjoita ”Kirkkokivi” ja kunnaksi ”Tohmajärvi”.
    Tulee kaksi kirkkokiveä. Toinen niistä on tämä Tervavaaran tien kivi

  5. Kyseessä lienee sama paikka mistä Raerinteen Jussi teki joku aika sitten selvityksen. Kannattaa kysellä Jussilta.

  6. Eräs sotamuisto oli kotipaikkani lähellä. Savikontiestä noin 100m ylös metsään soramontun suuntaan. Nykyistä Pusan taloa kohti. Siellä nimittäin törrötti pystyssä räjähtämätön lentopommi. Siinä me lapset leikittiin. Kai meitä oli varoitettu pommista, en vain enää muista tarkemmin. Myöhemmin maanomistaja Mujunen rakensi pikku aitauksen pommin ympärille karjansa suojaksi, mutta eihän se aita meitä pojanviikareita estänyt. Kyseinen pommi oli poistettu vasta 1960 luvulla.

  7. Timo Tikka ja Alpo Rummukainen tarkoittanevat molemmat samaa Tervavaarantien varrella sijaitsevaa kivilohkaretta, johon on kaiverrettu ruotsinkielinen teksti. Näin kyseisen kiven itse ensimmäisen kerran 70-80 luvun taitteessa, mutta asia jäi sittemmin vaille mielenkiintoa. Nyt myöhemmällä iällä kuvioihin tullut vapaaehtoinen maanpuolustustyö ja reserviläistoiminta saivat omalta osaltaan kiinnostukseni jälleen heräämään myös tätä kyseistä kiveä kohtaan.
    En muistanut enää kiven sijaintia, joten viime syksynä pyysin Jukka Kolehmaista näyttämään kartasta sen paikan. Tämän jälkeen suotitin vaimoni kanssa väkivallattoman tiedusteluretken paikalle. Valokuvasin kiven sijainnin ja kivessä olevan tekstin : ”HÄR BIVACKERADE VASA GOSSAR 1941” (Tässä leiriytyivät Vaasan pojat).
    Annoin kohteelle työnimen ”Vaasan kivi” ja rupesin selvittämään asiaa. Otin asian esille reserviläisyhdistystemme kokouksessa, jossa käydyn keskustelun tuloksena päätettiin toimittaa valokuvat ja laatimani saatekirjoitus liittokokousedustajien Arto Juntusen ja Tapani Timoskaisen myötä Seinäjoelle. Tämä johtikin pikaiseen yhteydenottoon, kun Vaasan Reserviupseeripiirin pj. kapteeni Raimo Latvala soitti minulle ja sanoi, että asia kiinnostaa heitä erittäin paljon ja he pyrkivät tekemään kaikkensa selvittääkseen tämän kirjoituksen alkuperän.
    Juttu ja kartta on nyt julkaistu siellä ainakin kahdessa maanpuolustusalan lehdessä, Pohjanmaan Maanpuolustajassa ja Rannikkoveteraanissa sekä suomen että ruotsin kielellä, mutta selvyyttä asiaan ei ole vielä saatu.
    Teksti on joka tapauksessa täytynyt syntyä ajanvietetyönä hyökkäysvaiheeseen valmistauduttaessa ; mahdollisia alueella majoittuneita joukko-osastoja, joissa on ollut ruotsinkielisiä sotilaita, ovat mm. KTR 4, JR 29 ja JR 61.
    Tarkoitus on, että ”Vaasan pojat” käyvät itse viitoittamassa ja merkitsemässä kiven kaiken kansan nähtäväksi. Ellei tämä syystä tai toisesta onnistu, hoidamme asian ennemmin tai myöhemmin Tohmajärven -Värtsilän Reserviläisyhdistysten toimesta.
    Kaikki vihjeet asian tiimoilta ovat edelleen tervetulleita, selvitys tämän osalta jatkuu. Myös Sääperin pommikonemysteeriä selvitellään edelleen yhteistyössä Joensuun Ilmasillan kanssa, juttu ei ehkä ole aivan perätön, muutama mielenkiintoinen vihjehavainto 1970-luvulta saatiin tietoon viime talvena.

  8. Kiitoksia Jussi. Hienoa työtä. Näin ne arvokkaat muistot meinaa jäädä unholaan kun ne ovat meille usein ohi kulkeville päivänselviä. Vasagossarit arvostavat tätä asiaa.

  9. Värtsille hattua nostaen on tosi hienoa saada näitä asioita päivän valoon historian hämärään unhoittumatta.

    Hyvä oli myös Alpon karttavinkki, siitähän pääsi meikäläinenkin kartalle.

    Hyvin jos onnisuu, niin saadaan vielä kuulla vaikka jopa alkuperäisiä wasagossereita.

  10. Olisipa todella hienoa kun vielä löytyisi mies, joka on hakannut tekstin. Eihän se aivan mahdotonta olisi. Tai sitten joku varastonhoitaja, joka sanoisi ihmetelleensä koko ikänsä kuinka juuri tuolla suon laidalla tuotiin teroitettavaksi kirveitä, jotka olisi muka kilahtaneet hiukan kiveen puita pilkkoessa. Noita tekstejä naputellessa on saattanut tylsyä monta kirvestä. Ja voihan olla, että siellä Tervavaaran tien läheisyydessä on muitakin Vaasan poikien merkkaamia kiviä. Eihän ruotsinkielisiä ole lähetetty suomenkielisten sekaan vain muutamaa miestä sinne tänne. Veikkaisin, että pienin yksikkö oli komppania eli noin 100 miestä. Heitä on silloin riittänyt majoittumaan isolle alalle.

    Kun käyt katsomassa Vaasan poikien kiveä niin kannattaa ehdottomasti käväistä myös Kirkkokivellä. Kiven alla on hyvä sirpalesuoja pikku porukalle. Ilmahälytyksen aikaan siellä on saattanut olla tungosta.

    Liitäs alle uuden karttalinkin. Jos nyt sattuisi lähemmäksi oikeaa. Kivi on aivan tien varressa, mutta jää hiukan vesakon peittoon.

    http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=8000&text=Vaasan+kivi&srs=EPSG%3A3067&y=6905375&mode=rasta&x=686491&lang=fi

  11. Erkki Jormanaisen kirjoitukseen 03.08.2011 viitaten pohdiskelimme Reserviläisyhdistysten johtokunnan kokouksessa erinäisten sodan muistomerkkien kunnostamista ja merkitsemistä Tohmajärven – Värtsilän alueella. Asia nähtiin tärkeänä, mutta resurssipula on tässäkin paha jarru. Työ onnistuisi ehkä parhaiten jonkinlaisena hankkeena, jolla olisi mieluiten palkattu työntekijä kohteiden kartoittamista varten. Tämän jälkeen kohteista (niitä lienee kaiken kaikkiaan varsin paljon) pitäisi suorittaa valinta ja näin päästäisiin käytännön työhön. Res. yhdistysten taholla esimerkiksi tällaisen toimintamallin voisi sisällyttää mahdollisesti v. 2013 suunnitelmaan.

  12. Onko täällä tietoa tuosta Kutsussa päin olevasta kirkkokivestä? Kartassa merkattu Kutsunvaarasta hieman etelään.

  13. Tämänkin jutun kommenteissa mainittu Tervavaarantien varressa sijaitseva ns. Vaasan kivi on tänään merkitty maastoon asianmukaisella opastaululla. Kahdeksan vuotta kestänyt jahti tekstin kaivertajan löytämiseksi ei ole tuottanut tulosta, joten laadimme taulun sekä suoritimme merkinnän saamiimme tietoihin ja vihjeisiin perustuen omien reserviläisyhdistystemme toimesta.
    Paikalla olivat aliupseereista Pauli Turunen, Pentti Pöyhönen ja allekirjoittanut sekä upseereiden edustajana Arto Salminen. Maanomistaja Kari Piiroinen oli tietenkin luonnollisesti kutsuttu ja myös saapunut mukaan tähän mielestämme arvokkaaseen hetkeen. Meillä on tarkoitus tehdä aiheesta kirjoitus kuvien kera ainakin paikallislehti Koti-Karjalaan. Ottakaa, arvoisat Värtsin lukijat, ohjelmaanne syysretki ja käykää katsomassa mainittu paikka (1,8 km Patsolan mäeltä Tervavaaran suuntaan oikealla puolella tietä nykyisin metsää kasvavan Suurisuon reunassa); kuvitelkaa sielunne silmin maastoon majoittuneen, sotaan valmistautuvan miesjoukon heinäkuisia päiviä…

    Olen tullut vuosien varrella valitettavasti huomaamaan, että aivan kaikki eivät arvosta näin vaatimattomia sotamuistomerkkejä joita on aikanaan sepitelty ”lähinnä paremman tekemisen puutteessa”. En sitten tiedä, pitääkö muistomerkkiä aina välttämättä edeltää uhri? Tietenkin on kunniakasta ja sankarillista kuolla sodassa, mutta eikö ole aivan yhtä kunniakasta myöskin jäädä henkiin? No, se on tietysti täysin varmaa että mainitun tekstintuottajarykmentin miehistäkin monta on reissulla kadonnut ja monta on tuotu jalat edellä; rauha ja kunnia heidän muistolleen!

  14. Edellisessä kommentissa lupailemani lehtijuttu tästä mainitusta Vaasan kivestä on julkaistu tämänpäiväisessä Koti-Karjalassa.
    Juttu löytyy myös internetistä osoitteessa http://www.kotikarjala.fi/tuotanto/uutiset
    otsikolla ”Jatkosodan aikainen muistokivi merkittiin Värtsilässä”.

    Suuret kiitokset paikallislehdelle jälleen kerran!

  15. ei nii dramaattinen,jotta ois kuollut ja haudattu…..bivack on tilapäinen militäärinen majoitus /lieriytyminen teltassa/tuulensuojassa tai lumeen kaivautumalla>>>>>ranskan bivouac>mikä keskiajan saksan biwacht`sta bie(bei)=tänään/nyt/sekondääristi—wacht=vahtia vartioida…. etuvartiossa siis.

  16. Lapsuudessani Tervavaarassa asuneena muistan hyvin tuon kiven Suurensuon kohdalla. Tiedossa oli, että siinä ovat Vaasan pojat lepäilleet. Kerrottiin myös, että kiven viereen olisi väliaikaisesti haudattu joitakin. Tiesin myös, että jotkut kulkijat pelkäsivät siitä syystä pimeällä ohi kulkemista.

  17. Liisa Lukkarinen kirjoitti, että Suurensuon kiven viereen on haudattu joitakin henkilöitä. Tohmajärven nimismies Veli
    Ruuth:lta oli maininta aikanaan sanomalehdessä, että vainajat on siirretty hänen toimestaan muualle.

  18. Kiitos Liisalle ja Paulille kommenteista! Muistatko, Pauli, tarkemmin tuota mainitsemaasi uutista vainajien siirrosta? Lehti on varmaankin ollut Karjalainen, mutta vieläkö saisit kiinni ajankohtaa tai jotakin muuta asiaan liittyvää seikkaa?
    Kaikki tähän muistokiveen liittyvät tiedot otetaan mielihyvin vastaan täälläkin paikallistasolla, mutta vieläkin enemmän tapaus mahdollisesti polttelee rykmentin syntysijoilla Vaasassa. Voin toimittaa tietoa sikäläisille reserviläistahoille heti, kun vain löytyy jotakin uutta todenmukaista kerrottavaa.

  19. Luokkaretken muistona on minulla kuva Napoleumin huoneesta ja hänen petistä siltä ajalta kun hän valloitti Moskovan. Moskovassa on museo, jossa kerrotaan niistä ajoista. Matkailu avartaa. Silta on tehty ylitettäväksi, myös ilmasilta, jos haluaa kokea uutta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *