Toppasokeria

 50-luvun alussa imeskeltiin viimeiset toppasokerit. Ei tainnut olla palasokeria, eikä hienoakaan sokeria. Tai sitten oli ja toppasokerit hankittiinkin säästösyistä. Toppasokeri oli hieman kartiomaisessa ruskehtavassa, vahvassa paperikääreessä. Kymmenen kilon sokeritoppa pysyi hyvin pystyssä lattialla kartion leveä pohja lattiaa vasten, siellä porstuan sivun kylmässä ruokakomerossa.

Siitä topan yläkärjestä murjottiin puukolla, kirveellä tai sokerisaksilla murikoita sokeriastiaan. Näistä pikkumurikoista sai sitten sokerisaksilla lohkoa mieleisiään tai taitojensa mukaisia palasokereita kahvikuppiinsa tai varsinkin tassikahvia varten suoraan huulien väliin. Saattoihan sitä sokerin palaa tarvita myös kamferttia imeskellessä. Ilmeisesti toppasokeria sai ostaa pienemmissäkin pakkauksissa tai irtomurikoina kaupasta. Itse muistan kuitenkin vain tämän lähes itseni kokoisen makupaketin.

 Äkkiä toppasokerit hävisivät markkinoilta joko menekin vähennyttyä tai mahdollisesti palasokerien valmistuksen alettua. Sokerisaksia pidettiin ikään kuin vanhasta muistista vielä vuoden tai pari sokeriastian tuntumassa, että sai valmiin palasokerinkin leikattua säästöosiin. Muistini yltää juuri ja juuri tähän toppasokeriin, ehkä pelkästään sen vuoksi, että oli se niin makeaa ja hyvää, ettei paremmasta tiennyt mitään. Kunnes sitten alkoi varsinaisia namimellejä ilmestyä kauppoihin.

 Kuten huomata saattaa, voi historia rakentua hyvinkin pienistä, yksittäisistä asioista. Toivotaan, että Värtsissä saadaan tarkennusta siihenkin, että mistä kaupoista ja millä aikavälillä toppasokeria oli saatavilla. Jos näitä asioita ei nyt muistella, voidaan menettää peruuttamattomasti pala omaa paikallisuutta. Kyllähän ne muut muualla muistelevat ja kirjoittelevat jopa historiankirjoja, mutta sehän on jotenkin ulkopuolista, juuretonta vallan.

Sakari H

3 comments for “Toppasokeria

  1. Haastattelin vuosi sitten Katri Hiltusta
    os Timonen erästä tekeillä olevaa juttuani
    varten. Katri Hiltunen oli nuoruudessaan
    töissä Pälkjärven Yhteishyvässä sekä
    Sisä-Karjalassa Värtsilässä. Hän oli töissä
    ennen sotia ja myöskin välirauhan aikana.

    Katri kertoi että sokeria myytiin kartionmuotoisissa
    sokeritopissa, joista hakattiin pienellä
    kirveellä palasia. Topan piäpuol’ eli yläosa
    oli ollut halutumpaa kuin alaosa.

    Värtsilän myymälässä työskennellessään Katri oli
    käynyt myös mieheni kotitalossa Kaustajärvellä,
    oli toimittanut sinne tilatun sokeritopan.

    Kerrottakoon vielä että Katri on Värtsissäkin
    mainitun Väinö Hiltusen miniä. Väinö Hiltunen
    asui Kaustajärvellä.

  2. Koetin hieroa muistinystyröitäni, mutta en saanut minkäänlaista mielikuvaa toppasokerista 50-luvun alkupuolelta. Kysyin tänään tavatessamme Kaarinaltakin, ajattelin että jos hän muistaisi, kun oli kauppiaan tytär. Ei muistanut Kaarinakaan. Sikurin me kyllä muistimme.

    Laitoin Googleen hakusanaksi toppasokeri. Tästä linkistä löytyy vähän tietoa ja kuvakin
    http://www.teisko.fi/teiskoseura/lehtijutut/jutut2.htm

    Viides osuma toppasokerihaulle oli muuten tämä Sakarin juttu!

  3. Minun ensimmäisiä muisikuviani sokerista
    on sana ”verosokeri”. Äidin täti lähetti
    nelivuotiaan siskoni lähikauppaan ja tyttö sanoa
    täräytti heti kaupan ovelta: ”Kilo VEROSOKERIA!”
    Myyjättäret ja muut asiakkaat olivat ihmieissään,
    noin pienellä tytölläkö olisi varaa verosokeriin!

    Liekö ollut verollista tai verotonta palasokeria
    se mitä raahasimme huonohkossa paperipussissa kaupasta
    kohti kotia. Kauhistuksen kanahäkki! Koko pussi repesi
    ja sokerit sekoittuivat maantien soraan. Naapurin
    rouva näki hätämme ja toi meille jonkin säkintapaisen
    johon sitten kauhoimme sokerit. Toivoime ettei äiti
    huomaisi…

    Suolasta en muista olleen pulaa. Toinen siskoni meni kauppaan
    ja tuli itkien kotiin: ”Äitiii, mie en muistanut pitikö
    suolaa olla puoli vai kolme kiloa, niin mie ostin kolme!”
    Minä vanhempana ja olevinaan viisaampana heti torumaan:
    ”Ostaa nyt kolme kiloa suolaa happanemaan!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *