Vaihtelevat koulumatkat

Sakari 1954.

 Koulumatka Sääperiltä Patsolan mäelle oli melko pitkä, 4,5 km suuntaansa. Se tehtiin 50-luvulla vähän vuodenajasta ja keleistäkin riippuen eri tavoin sekä reittejäkin vaihdellen. Harvemmin koko matka tuli kuljettua ihan yksin. Varsinkin koulusta palatessa oli joukossa samaan aikaan koulusta päässeitä saman suunnan kulkijoita, joita sitten jäi tai erosi joukosta kotiteittensä kohdalla. No ihan aina ei koulusta lähdetty oikotietä kotiin, vaan paluumatkaan saattoi tulla ylimääräinen mutka jopa Majoisen tai Niirasen kautta. Kouluun päin yhdessä menosta ei sovittu kenenkään kanssa mitään ennakkoon. Tapana oli, että jos jonkun koulukkaan pihtipielessä oli ennen hänen itsensä kouluun lähtöä joku odottelemassa, niin yhdessä jatkettiin matkaa.

Sääperin suunnalta ei minua kauempaa ollut odotettavissa kuin Kokkosen esikoinen, joka usein saattoi ollakin pihalla kouluun lähtöäni odottamassa. Kejosessa oli kouluikäistä väkeä, mutta niitä ei voinut tuossa iässä ottaa lukuun, tyttöjä kun olivat. En paremmin sano! Kun kouluun mentiin jalan, tapahtui kulkeminen aina Savikon kautta. Ensin katsottiin, onko Immosessa mukaan lähtijöitä, entä Koskelassa, yhteen aikaan Hagerteillakin. Savikontieltä noustiin suoraan koululle Rummukaisen etunurkalta lähtevän oikopolun kautta. Joskus, mutta tosi harvoin, saatettiin kulkea Piilovaaran yli johtavaa oikopolkuakin, siinä ei kylläkään ajassa säästänyt, niin oli mäkistä.

Polkupyörällä reitti kulki Sääperin suoran (nykyistä Ilomantsin kuoppatietä) ja Patsolan kautta. Vain poikkeustapauksessa pyörällä kannatti ajaa Savikon kautta, siellä kun tiet olivat huonommassa kunnossa ja varsinkin Kukkopuron ja Koskelan väli tyystin rakentamatta. Tuolla kohtaa oli pellon laidassa vain hevoskärryn painannejäljet saviperämaassa.

Suksella kuljettiin kelistä riippuen Savikon kautta, mutta usein myös suoraan Sääperin yli Sahlstenin pihaan, josta saattoi olla mukaan lähtijöitäkin, sitten edelleen kaupalle ja kouluun.

Edellä tulikin lueteltua monta hyvää kulkumuotoa, jotka nykyisin ovat jääneet itseltä ihan liian vähälle harrastukselle. Valitettavasti.

Kuvassa allekirjoittanut harjoittelee koulumatkoja varten. Kasvunvara on huomioitu sauvoissa samaan tapaan kuin rippipuvuissa.

Sakari H

Patsolan koulun opettajan Onerva Loukkojärven luokka, ilmeisesti 1950-luvulta.

Patsolan koulun opettajat Elina Luukkainen ja Veikko Pakarinen oppilaineen.

Koulumatkan savut 1960-luvulla.

Karttakuva: Alpo Rummukainen

32 comments for “Vaihtelevat koulumatkat

  1. Ovatkohan sauvat rottinkia? Ne olivat huippu 50-luvulla, eri värisillä eristysnauhoilla koristeltiin, että kestäisivät paremmin.

  2. Meilläkin oli yli 5 km koulumatka, mutta joen yli kuljimme isän tekemillä tapittomilla veneillä ja näinollen matka lyheni huomattavasti. Talviaikaan alkusyksystä isä pilkkasi kirveellä polun kirkkaalle syysjäälle, siltä ei sitten ollut lupa poiketa yhtään sivuun.
    Veneeseen kertyi porukkaa, lapsia kun oli siunaantunut joka taloon.Joskus vene ei joutanut meille, sitten jokipenkalla huudettiin venettä tai lyötiin puukepillä sähkötolppaan merkiksi, että hakemaan saisi tulla.Odotellessa saatettiin leikkiä esim kirkonmenoja ja Hoosiannaa raikui jokipenkassa.
    Isältä kun kinuttiin polkupyörää, hän sanoi vain heillä olleen ainoa kulkuneuvo kouluun, niin että kepillä pyöritettiin pyöränvannetta kouluun mennessä 😉
    Kiltisti käännyttiin niiaamaan ja pokkaamaan ohikulkeville aikuisille, joskus kävi tuuri, päästiin hevosen kyytiin, jopa heinähäkin päällä muistan iloisesti hyppineeni koulumatkalla.
    Koulukiusaamistakin oli, poikia pakoon kirmattiin henkihieverissä, suurin tyttö Aira puolusti meitä pienempiä heiluttaen koululaukkuaan hihnasta ympäriinsä ja poikien oli väistettävä.
    Mukavia muistoja, kaikenkaikkiaan.

  3. Niin, piti siis sanomani, että reiättömillä veneillä, varmuuden vuoksi niihin ei oltu tehty tappireikiä, ettei unohtuisi tapin laitto lapsilta. Joka kevät veneet tervattiin, tuoksu oli mieliinpainuva.

  4. Kyllä meilläkin myöhemmin Patsolaan sijoittuneilla (koululla
    asunto) on monta muistoa Piilovaarasta – siellä oli hiihtolenkit
    5km ja lyhyemmät ja alamäet tuli laskettua, kun ne oli ensin harjoitellut, nykyisin taitaa mäellä olla aika kaljua – kovasti oli lenkit käytössä. Sitten rupesi harmittamaan, kun ei enää pystynyt ja puoliso rupesi varoittelemaan yhdestä jos toisesta asiasta.
    Kilpaakin hiihdeltiin puulaakikisoissa. Se oli hauskaa. Ja joskus piti kilpailla kouluaikaan Joensuussa (ei kovilla menestyksillä, mutta osallistuminen oli tärkeetä ja isäukko kannusti. Terv. Pusaska

  5. Missäs Sakarin pipo/karvareuhka ja lapaset on?

    Jos kouluun meni jalan tunnissa (4km), niin kotimatka saattoi kestää kolmekin tuntia. Talvella rakennettiin tyttöjen kanssa lumikinoksiin koteja kaivamalla kuoppia, joihin sitten muotoiltiin lumesta pöydat ja penkit sun muut kommervenkit unohtamatta kukkia. Kukkien virkaa toimittivat koivunoksat, pajunkissat ja lepän oksat.

    Matkalla käytiin myös joissain taloissa juomassa vettä siinä toivossa, että emäntä tarjoaisi jotain muutakin. Syksyllä suosiossa oli talo, jossa oli omenapuita. Joka kerta pois lähtiessä emäntä käski ottaa omenoita puun alta.

  6. Sakarin hiihtovarusteet samoin kuin hiihtolatu ja
    hiihtotyyli näyttävät kovin perinteisiltä. Sauvakehitys on kulkenut ilmeisesti jo puusauvasta rottinkisauvaan.

    Rottinkisauvavat vaativat ympärilleen erityisen paljon eristysnauhaa,sommat soveltuivat umpihankihiihtoon, käsirenksut näyttävät olevan klassista mallia. Sukset, ilmeisesti koivusta tehdyt,vaativat muutaman kerran talvessa tervauksen ja kärkien
    uudelleen taivutuksen. Siteet näyttävät varpaallisilta,
    kannantakaset taitavat puuttua.

    Hiihtäjällä näyttää olevan oikeaa asennetta ja vahvannäköinen
    ote.

    Melkoinen kehitys on tapahtunut hyöty-ja tarveliikunnasta
    nykypäivän kunto- ja harrastushiihtoon niin varusteissa
    kuin hiihtobaanoissakin.

  7. Kolmevuotias sisareni asetteli joululahjaksi
    saamiaan puusuksia kotiportaan edessä
    loivasti viettävään luiskaan. Sukset lähtivät
    alamäkeen ennenkuin hiihtäjätär ehti mukaan.
    Hätääntyneenä hän huuteli suksilleen:
    ”Elekee vielä mänkö, mie tulen kyytiin!”

  8. Johannes ottikin kuvasta irti tuhat sanaa. Ihan mukavasti.

    Harmittaa nyt jälkikäteen tietysti vähän, kun en ollut aikoinaan huomannut värikkäitä eristysnauhoja laitella sauvoihin sen paremmin kauneutta kuin kestävyyttäkään silmällä pitäen.

  9. Hiihtäjäpoika saikin kirvoitettua liikkeelle jo monta muistoa. Kysynpä nyt vielä kumminkin jotta miten hyvin sauvojen kasvunvara oli arvioitu. Oliko ihan riittävä?
    seppoilmari

  10. Kiitos mukavasta kirjoituksesta Sakari. Minunkin koulureitti on kulkenut samoja polkuja kuin Sakarin. Asuin Savikontien varrella ja Patsolan kouluun oli vain 1km matkaa. Sama matka Osuuskaupan tai Piilovaaran kautta, luulisin. Koulusta paluumatka kesti yleensä paljon kauemmin, kuin menomatka. Lieneekö ollut pitempi paluumatka? Piilovaaran reitin puolella oli riihi, jossa säilytettiin joskus vainajia, koska lähin ruumiskellari ja hautausmaa olivat Tohmajärvellä. Se paikka hiukan pelotti. Jos polun vierellä ei olisi ollut aitaa, niin varmaan siinä kohtaa olisi tehty pieni mutka koulutiehen ja kuljettu kauempaa. Enimmäkseen koulumatkat olivat mukavia, varsinkin paluumatkat. Joskun kuitenkin reitille osui sellainen kaveri, jolla oli tapana kiusata toisia. Nykyisin puhuttaisiin koulukiusaamisesta, mutta silloin sellaista sanaa ei ollut vielä keksitty. Se oli erittäin ikävää. Valtaosan koulun tapahtumista olen unohtanut, mutta nämä ikävimmät koulumatkat tuntuvat pysyvän mielessä

  11. Kuva on otettu vanhan vartiorakennuksen alapihalla Savikon suuntaan. Takana oleva tie poistui käytöstä jo 50-luvun lopulla uuden vartiorakennuksen valmistuttua. Uusi vartiorakennus sijaitsee oikealla, kuvan ulkopuolella. Vasemmalla takana häämöttää kalastaja-Alen mökin reunaa.

    Vastauksena hiihtoasiakysymyksiin totean, että on siinä jotain edistyksellistä tuossa hiihtämisessä, kun on jo aavistus v-tyyliä suksissa, ei siis puhdasta perinteistä.

    Sauvoissa riitti kasvunvaraa, rippipuku se kävi ensin pieneksi. Niin kuin nykyisin kaikki rytkyt, paitsi nenäliinat.

  12. Muistoja tuli mieleen kun luin Sakarin koulumatkasta.Veljekset Seppo ja Sakari tulivat pihalle yli järven ja joskus kylminä aamuina hetken meillä sisällä lämmiteltyään jatkettiin jo isommalla joukolla kohti opinahjoa. Usein joukkoon liittyi myös Kososen pojat ja kaikkein kauimmaiset eli Lötjösen nuoriso.
    Mutta mistähän se johtui,että silloin sukset luisti aina mutta nykyisin ei sitten millään opilla?

  13. Latu Sääperin järven yli on varmaan ollut monta kertaa ummessa. Ei käy kateeksi.

  14. Lisäsin juttuun pari Patsolan koulun luokkakuvaa, jotka ovat ilmeisesti 1950-luvulta. Sieltä saattaa löytyä tuttuja.

  15. Perhehistoriahan tästä muodostuu. Ylemmässä koulukuvassa Onervasta oikealle kolmantena on isoveli-Seppo ja näyttäisi olevan ihan liivipuku päällä. Kulutti varmaan ihan loppuun, koska en muista sellaista pitäneeni.

    Alemmassa koulukuvassa on mielestäni hiukan vanhempaa ikäluokkaa ja kuvakin 40/50 lukujen vaihteesta. Tai sitten ei..

    Paulin kommentista minäkin muistan, että käytiinhän sitä joskus tosiaan tuvan puolella poskipäitä ja näppejä sulattelemassa kipakalla pakkasella. Nuo mainitsemasi toiset pitkämatkaiset kävivät koulun alkunsa Uudessakylässä. Siirtyivät sitten kesken koulun Patsolaan, varmaan sen seurauksena, kun lisärakennuksen myötä oli tullut lisätilaa muistaakseni vuodesta 1954 lähtien. Ei se järven ylitys herkkua ollut. Oli latukin yleensä tuhruna.

  16. Kiitos Sakari ! Sinulla on tallessa kylähistoriaa – ja kyky tuoda se esiin.Koulukuva nostatti muistoja ja kertoa ketä ensimmäisessä kuvassa on – no, pojista ei niin väliä, mutta tyttöjä eturivissä vasemmalta Niirasen Sirkka, sitten Hassisen Leila … löytyy Turusen Eira … Sahlstenin Anu.
    Kerrotaan sitten lisää : pojista erottuvat keskirivistä Sahlstenin Pali ja Piiroisen Kari, ylärivistä Immosen Pentti, Koskelan Ossi, Vornasen Hannu ja Leinosen Matti.
    Koulukuvia kyllä löytyy lisää, myös meidän ekaluokalta.

  17. Uudenkylän koulun (myöhemmin kirjasto) läheisyydessä oli (ja on vieläkin) Räykynvaara (ei siis Röykyn, vaan Räykyn). Meillä oli tapana hiihtää välitunnilla kilpaa Räykyn latu. Silloin ei tarvinnut koulun junailla oppilaille hyödyllistä liikuntaa. Liikuttiin ihan omatoimisesti. – Räykyllä hiihdeltiin myös kouluajan ulkopuolella. Kerran minulle kävi nolosti. Isä oli teettanyt uudet sukset ja tervannut pikimustiksi. Menin kavereiden kanssa Räykylle mäkeä laskemaan. Länsirinteellä oli jyrkkä seinä. Putousta monta metriä. Piti kokeilla siitä alas laskua. Kun putosin alhaalla olevaan lumeen, katkesivat molemmat sukset kärjen ja siteiden väliltä kahtia. Kotona tuli tuomio: tänä talvena ei enää uusia suksia. Olin silloin jo Joensuun Keskikoulussa. Olin säästänyt viikkorahoista sen verran että sain kaupasta keltaiset ”hikkorit”. Niillä hiihdin monta vuotta. Mutta en enää hyppinyt jyrkänteistä alas. Oppirahat tuli maksetuksi. Ierikka

  18. Uskomatonta- minäkin olen tuntevinani tuosta ekasta luokkakuvasta monta.Terv. Pusan Mirja

  19. Juttuun on nyt lisätty koulumatkakartta.

  20. Hieno teko ja oivallus Alpolta ja Erkiltä. Hyvä, hyvä ja kiitos kaikkien lukijoiden puolesta.

    Onpa siellä useita taloja, joiden nimen olen unohtanut. Täydennyksenä voisin vielä mainita, että Kunnaksesta oikealle olevassa nimettömässä viiteviivassa sijaitsi Kokkonen ja järven päällä lukevan Rajavyöhyke viiteviivan kohdalla Lötjönen.

    Airolan huvila ei liity koulumatkoihin, mutta sijaitsi kartan alareunassa Hyttinen sanan alla.
    Usein mainitsemani Aleksi Hynysen, Kala-Alen vakiasunto, sijaitsi tietääkseni kuvan vasemmassa reunassa tien varressa Niirasten vastapäätä, siis Kolehmaisen ja koulun puolivälissä eli Suntio-Kallelta hieman Kolehmaiseen päin. Vaikka tunsinkin Alen hänen asumisestaan vartion rannan mökissään. Tätä mökkiä ei enää kuvassa erotu.

    Vielä sen verran, että kuvan keskellä, Laamanen sanan alla tien alapuolella sijaitsi Koljosten naisten ja kissojen talo.

  21. Mutta, missä sijaitsi se alkupuolella mmainittu IMMOSEN paikka?

  22. Onko Elina Luukkaisen edessä Asta Piiroinen? Siitä vasemmalle hymyilevät Holopaisen kaksoset, Kirsti ja Reino

  23. Piiroisen Asta on siinä Elinan edessä. Holopaisen kaksosista vasemmalla puolella olevaa minä en tunne, mutta seuraava on Asikaisen Ressi (Reino).

    Kiitos Sakarille täsmennyksistä. Laitan noita puuttuvia nimiä taloille. Erkki varmaan vaihtaa sitten kartan taydellisempään versioon. Ihan hävettää kun huomaa kuinka paljon asioita on unohtunut.

  24. Tuulihatulle ja muillekin. Immosen paikka on Savikolla hieman Hämäläisestä Koskelaan päin, heti siinä Kukkopuron takana.

    Älä sinä Alpo yhtään ala karttaasi häpeilemään. Minähän täydentelin sitä monilla muilla kuin koulumatkajutuilla, kun oli niin hyvä pohja käytössä.

  25. En olisi näköjään osannut omilla ohjeilla kouluun, kun kerroin, että oikopolku koululle lähti Savikontieltä Rummukaisen etunurkalta.

    Eipä se niin ollutkaan, vaan polun haara sijaitsi Otto Niirasen talon luona.

  26. Otto Niirasen taloa ei enää ole, sen tilalle on rakennettu talo tien yläpuolelle. Siinä asuu nyt Rummukaiset. Joten ihan oikein se meni. Piilovaaran viereinen talo oli silloin Saarinen. Siinä oli kaksi nättiä tyttöä. Alakuva kolmas tyttö vasemmalta mahdollisesti toinen heistä.

  27. Oikein muistat Alpoaatos – kun minäkin rupean todella muistelemaan.Piiroisen Simon tyttö näyttää olevan hänestä vasemmalla ja kuvan keskellä meidän naapurin tyttö – Kallion Hellevi.Edelleen oikealta löytyy Murasen tyttö ja Sahstenin Aune ( yläkuvassa olikin varmaan Salme ).Pojista tunnistaa Kolehmaisen Tapanin ja Reijosen Veijon ( 2. ja 3. vasemmalta ).

  28. Tarinat alkavat muistuttaa koulukaveri.com nettisivua. Mutta kuitenkin vielä yksi kysymys Sakari H:lle. Kävikö siellä vaihtelevalla koulumatkalla sellaista, jota pitäisi viranomaistermillä sanoa ”sormien läpi katseluksi”?

  29. No mutta Matti.

    Sääperin ja koulun välillä oltiin vain kilttiä poikaa.

    Kerro kuitenkin Selänteen suunnan kolttosista. Olisi kiva kuulla. Mutta luulen, että olitkin hyvä kaikessa muussa, paitsi niissä 😉

  30. Onko miesopettajan edessä toinen vasemmalta Sahltenin Jorma, keskikoulukaverini

  31. Äitini on syntynyt Vanhan’Värtsilän Kylänpäässä 1933, Eeva Hiltunen nimeltään. Tutkin kartaa mutta en löydä paikkaa mikä voisi olla hänen kotitalonsa. Puhuu Kunnaksesta myös kuinka kipaisi sinne mukavan tädin luokse, istuivat siinä keskenään lähes puhumatta. Äiti arvasi missä tyttö on ja haki pois ja torui. Lähellä Kunnasta on kuitenkin asunut kun sinne on pystynyt kipaisemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *