Muistona menneiltä ajoilta oli Värtsilän Patsolassa vielä 50-luvulla käyttökuntoinen kyläkeinu. Malliltaan siis mielestäni kyläkeinu, en tiedä liekö silti ollut koko kylän käytössä. Keinu sijaitsi Asikaisen, Pitkäsen ja Karvisen välimaastossa kallioharjanteella, ei kuitenkaan sen korkeimmalla kohdalla. Katsoin nykykartasta harjun nimeksi Rääsynrinne, vaikka en muista sellaisesta koskaan kuulleeni.
Luulen, että keinu sijaitsi Pitkäsen maaperällä ja sen arkkitehteina ja rakennusmestareina ovat olleet lähistön 20/30-luvuilla syntyneet veljesparit Eero ja Lauri sekä Mauri ja Esko. Rakennelleet keinun ilmeisesti 40-luvulla, kun ei ollut vielä 50-luvun puolella kunnottomaksi lahonnut. Keinu oli sellainen jäykkärunkoinen vastakkain istuttava ja ripustettu neljällä jäykällä tukivarrella ympäri pyörivään yläakseliin. Akseli puolestaan oli kiinnitetty kahden korkean männyn, oikeastaan honkien väliin. Puiden oksat olivat niin korkealla, että keinu mahtui pyörähtämään yläkautta akselinsa ympäri koko kierroksen, mikäli vain vauhtia ja rohkeutta riitti.
Väsäsin keinusta muistinvaraisen piirustuksen oheen. Piirroksesta poiketen keinu taisi mittasuhteiltaan olla korkeampi, mutta kuva onkin tehty taitojeni mukaan kuivamustepiirroksena klubiaskin puuttuessa käytetyn kirjekuoren taakse, eikä ylirealistista tyylisuuntaa tinkimättömästi noudattamalla.
Kyllähän meillä paukapäillä rohkeutta riitti. Vauhdin kanssa oli enempikin niin ja näin. Keinuminen tapahtui siten, jos oli kaveri mukana, että voi istuskella vastakkaisilla penkeillä kasvotusten ja heilauttaa vartaloliikkeellä vuorollaan lisää vauhtia. Samaan tapaan kuin tutussa narukiikussa. Ei, ei kuitenkaan kaulakiikussa. Yksin keinuessa vauhdit otettiin seisaaltaan. Jalat eri penkeillä ja tukivarsista kiinni pitäen. Painopistettä eri jaloille vaihtamalla sai keinun melkoiseen liikkeeseen. Käännepisteissä oltiin jo lähes vaakasuorassa.
Ympärikeinuminen oli jokseenkin vaativa taitolaji. Siinä tarvittiin ulkoista kyytipoikaa, joka antoi ohimenevään kiikunpenkkiin käsin lisävauhtia, nopeasti ja oikea-aikaisesti. Pahinta oikeastaan oli, ettei keinua saanut laakista ympäri, vaan hivuttamalla vain lisää vauhtia. Sitten kun olikin käännösvaiheet vaakatason yläpuolella, oli oltava tarkkana, että ote pitää käsissä ja jalat painavat tiukasti istuimiin luiskahtamisen estämiseksi. Hurjinta oli tietenkin ympärimeno. Ei niinkään se liike, vaan liikkeen yläkuolokohta, johon keinu pysähtyi aina pikkuhetkeksi. Ihan kuin miettiäkseen, kumpaan suuntaan kallistun. Ja ympäri mentiin. Ei ympärikeinumisesta tapaa tehty, mutta lähes kaikki sitä yrittivät ja monet onnistuivatkin. Vahinkoja tai putoamisia ei sattunut kenellekään. Siihen ei ollut varaa, sillä vaisto sanoi, että sitten kävisi tosi pahasti, jopa hengen päälle. Onneksemme myös keinun vanhat rakenteet kestivät nämä ilmeisen kovat rasitukset.
Joskus tuollaisia keinuja näkee vanhoissa kotimaisissa filmeissä. Mutta Värtsilässä tai muuallakaan en tuolloin muita vastaavia nähnyt. Lukijoilla voi olla tähän asiaan parempaakin tietoa.
Pääsin minäkin kerran keinun kanssa ympäri. Siitä lähtien lienen ollut pää pyörällä.
Laitan tähän vielä aiheeseen sopivan, leppoisan musiikkilinkin, Aleksis Kiven sanoittama ja Pekka Ristolan laulama Keinu:
http://www.youtube.com/watch?
Sakari H
Piirrokset ovat Värtsissä melko uutta. Toivottavasti ne lisääntyvät. Julkaisemme mielellämme kaiken ikäisten piirroksia. Lapset voivat lähettää niin kotona kuin koulussa tehtyjä.
Kaustalaisten kyläkeinu on ollut viisikymmentä-
luvulla Ahvenvaarassa, mutta Tervavaaran keinullakin
nuoriso on käynyt.
—-
Lauri Viidalla on runo joka alkaa
”Keinun, keinun…”, on vähän liian
karu joten en kirjoita sitä tähän.
Rääkkylässä on mielestäni paljonkin kyläkeinuja – en muista onko juuri tuollaisia – oikeita?
Pusan Mirja
Muistan minäkin tuon kyläkeinun – tosin minun aikaan tyhjänä. Mutta kuitenkin, siellä mäentörmällä me silloinen Patsolan kylän ”varhaisnuoret” katselimme maailmaa. Lisää nimiä toimijoiden joukkoon: Jouko ( Joke) Pitkänen, Olavi ( Olli ) Karvinen.
Minun nuoruudessani kylillä oli paljon nuoria, joten oli
keinujakin. Sellaisessa tavallisessa narukiikussa kiikuin nyt
menneenä kesänä. Mukavaa oli. Minkä nuorena oppii…
Musiikkivalinta tähän mukavaan keinujuttuun oli myös erinomainen.
Ai että… kyllä tulee monet vanhat suomalaiset filmit mieleen. Kyllä ne kylän keinut on olleet jotain, siellä on ollut silmän vilkettä ja lemmen leimahduksiakin on saattanut olla. Parempia nuorten kokoontumispaikkoja kuin meidän sukupolven maitolaiturit. Onhan siellä voinut esittää myös rohkeuttaan, kuka uskaltaa kiikkua ympäri.
Kaunis kappale on tuo Sakarin valitema laulu, mutta minun mielestäni näihin keinuihin kuuluu nimenomaan ”Keinussa kesällä kerran” ja mieluiten Erkki Junkkarisen tulkitsemana. Sitä ei vain kukaan ole Juutuuppiin laittanut. Tässä kuitenkin eräs tulkinta.
http://www.youtube.com/watch?v=urGzV0FX6dk
Kuuntelin juuri Sakarin ja Alpoaatoksen
keinu-musiikit, täydentävät sopivasti alkuperäistä
kertomusta.
Siitä sitten tulikin mieleeni Dean Martin
ja iki-ihana Sway! Minulla ei vain ole taitoa
linkittää musiikkia kommentteihini.
Dean Martin Sway
http://www.youtube.com/watch?v=Kznc5ADOrIQ
Viisaus tulee jälkijunassa, jos silloinkaan. Keksin vasta näin jälkeenpäin, että olisinhan minä voinut tuota keinupiirrostani vanutella mittasuhteiltaan sopivaksi kuvankäsittelyohjelmalla. Säästyköön kuvankäsittelyt toiseen kertaan, vaikka kokovartalokuvaani.
Kiitos Matille todistuksesta ja toisillekin lisätiedoista ynnä upeista sävelistä.
Katselin nettiä ja ihmettelin kuinka paljon herkkiä rakkauslauluja on liittynyt nimenomaan keinuihin. Keinumorsiamet sun muut, mutta nyt toiseen asiaan.
Tellervo mainitsee yhden puutteen, joka voitaneen korjata.
Linkittäminen.
Jos esimerkiksi pitäisi saada jonkun koululaulun sanat 40-50 luvulta. Etsitään vaikkapa nimella ”alakoulun lauluja”. Valitaan tällä kertaa ”Karjalan kunnailla” karjalaksi. Maalataan hiirellä kopioitava alue. (Maalatun alueen väri muuttuu tummaksi mikäli kopiointi on mahdollista) Klikataan maalatun alueen päällä oikealla näppäimellä ja valitaan avautuvasta valikosta ”kopioi”.
Avataan esim Wordi tai muu tekstiohjelma (vaikkapa sähköposti) ja siellä klikataan jälleen oikealla, ja valitaan ”liitä”. Maalattu alue kopioituu silloin sinne. Omaan käyttöön se on sallittua, mutta tänne nettiin kopiointi on eri asia. Yritin etsiä niin vanhan kansanlaulun, ettei esteitä pitäisi olla.
Wordin asemesta kopioin pätkän laulua tähän
13. Karjalan kumbuzil
1. Jo Karjalan kumbuzil puut kukitah,
jo Karjalan koivikot tuuhevutah,
kägöi kuldaine kukkuu, on maa lumetoin –
viey sinne miun kaibavo pohjatoin.
2. Mie tunnen siun vuaras ja kai mäjet nua,
ja kaskinna kai on jo Karjalan mua,
ja synkis ja sankois nois salomais
ken salmiloin suis nyt souvella sais!
Onpas täällä ollu kivat keinumuistelot tänään. Ja ”lauantain toivotut” meikäläisen makuun.
Alpoaatos harmitteli, kun ei löytynyt Erkki Junkkarisen laulamana ”Keinussa kesällä kerran”. Löytyi kuitenkin Keinumorsian
http://www.youtube.com/watch?v=W8-I5U8zBUM&feature=related
Ja koska tarinassa ja kommenteissa on kysymys nuoruusmuistoista, niin lisää Junkkarista
http://www.youtube.com/watch?v=UmB0mbJUniM
Hyvä Alpo. Juuri noin, mutta nyt liitit suoran tekstin linkin sijasta. Teit siis liian valmista. Linkissä ei ole tekijänoikeusrajoituksia noin yleisesti ottaen.
Linkki on ohjaus paikkaan, jossa teksti (tässä tapauksessa) on. Linkkinä voidaan esittää esim. URL-osoite tms. kuten Alpo neuvoi, tässä linkitettynä sanat Karjalan kumbuzil:
http://www.phpoint.fi/ulrikaj/bookshelf/koululaulujax.htm#laulu13
Minun kommenttini juuttui odottamaan tarkistusta luultavasti linkkien takia. Laitoin linkit pariin Junkkarisen biisiin.
Katotaan läpäiseekö EJ:n sensuuri kommenttini.
Honkavaaran perinnepihassa on tuollainen keinu rakennettu tukipuiden varaan. Kokeiltiin sitä muutama vuosi sitten neljän naisen voimin ja saatiin se jopa vähän keinahtamaan.
Päästin Lissun biisit läpi sensuurin, kun on laulajalla niin hyvä etunimi. Kommentti löytyy tuolta alempaa, eikun ylempää.
Vielä muutama sananen linkeistä.
Niitä on helppo lisätä, mutta vaikea poistaa ja ne saattavat lakata toimimasta. Huonoilla laajakaista tai mokkulayhteyksillä etenkin YouTube toimii erittäin huonosti tai ei lainkaan. Esimerkiksi Värtsilässä mokkulalla Värtsi.net nippa nappa aukeaa, mutta YouTuben linkit eivät toimi lainkaan.
Mutta kiitos kuitenkin noista linkeistä. Tuo Sakarin valitsema Aleksis Kiven runoon tehty Keinu on niin kaunis, että talletin omalle koneelle (siis otin laittoman kopion omaan käyttöön) ja olen tänä aamuna kuunnellut jo monet kerrat
Minäkin joudun yhteyksilläni musiikkikappaleet ensin ”lataamaan”, jotta ne kuuluisivat kokonaan katkeilematta puolen minuutin välein.
Keinumuistoja. Jo Karjalan kunnailla lehtii puu…
Kiitos Tuula-Riitalle kun nostit tämän jutun vuosien takaa taas silmien alle.
Sakarin keinutarina on mieluista luettavaa.En muista tuota keinua ,tosin sehän on ollut Niiralasta katsottuna maailman äärissä
Eikä sitä maailman ääriin noin vain lähdetty.Jos vaikka polkuryörä olisi käytössä ollut niin sitten tuli esteeksi rohkeuden puute ja ujous eli ”mehtäläisyys”
Vaikka ilman keinukokemusta elän niin nykyisin keinuttaa välillä ihan ilman keinua tai kyytipoikaa!
Liekö ollut Tervavaaran keinu vai ihan oma Kuokkalanmäen keinu, jonka lapsuudesta muistan. Jossain mäellä se oli Patsolan Kuokkalamäen ja Tervavaaran tien välimaastossa. Isäni albumissa on siitä kuvakin, mutta se ei nyt ole minulla, Espoossa. Ehkä joskus lisään kuvan keinusta tähän ketjuun. Vieraat vietiin keinumäelle vauhtia ottamaan.