Verkkolammen kämppä 1

osa 1

Verkkolammen kämppä. Kuva Alpo Rummukainen.

 

Kymiyhtiön metsähakkuut olivat Värtsilässä varsin merkittävä työllistäjä 50-60 luvuilla. En tiedä, oliko Kymi omistanut kyseiset metsät jo ennen sotia vai ostiko sodan jälkeen uusia alueita mistä vain sattui saamaan. En tiedä paljoakaan Kymin savotoista, koska olin siellä vain vähän aikaa. Toivonkin, että tarinaa täydennetään sitä mukaa kun laitan jotain syötiksi. Esimerkiksi milloin kämpät rakennettiin ja milloin purettiin?

Kymin hakkuualueille pystytettiin kevytrakenteisia elementeistä koottavia kämppiä tarpeen mukaan ja hakkuiden päätyttyä kämpät purettiin pois ja mahdollisesti siirrettiin toisiin paikkoihin. Verkkolammen ja Yläryösiön kämpät olivat muistaakseni samanlaiset, Verkkolammen vain vähän pitempi. Hevostallit olivat tilavat ja kiinteät.

50 luvun puolivälin paikkeilla savotat lienevät olleet kuumimmillaan. Puiden pois kuljetusta varten kehiteltiin traktoreihin vetäviä (?), siis työntäviä peräkärrejä, koska kuorma-autoja ei ollut tarpeeksi. Aukkohakkauksia tehtiin, mutta mielestäni varsin maltillisesti. Kymin suunnitelmissa oli ns. sadan vuoden kierto. Eli yksi prosentti alueen metsistä tehtiin vuosittain aukoksi. Luulen kuitenkin, että kaikki on parturoitu jo ainakin kertaalleen aukoksi, vaikka sataan vuoteen on vielä matkaa.

Hakkuutähteet poltettiin aukoilta ja alueet kylvettiin tai istutettiin. Melko nuoret kelpasivat silloin töihin. Työnjohtaja otti minut sinne ”töihin”, vaikka olin varmaan reilusti alle 15 –vuotias, luultavasti seuraksi omalle samanikäiselle pojalleen. Kai minä olin oikeasti töissä, kun sain palkkaakin ja maksoin verot. Muistan veroäyrinkin : 10,25.

Hevosmiesten kämpän taakse oli ajettu autokuormittain polttopuiksi sahaustähteitä eli pintoja. Niitä meidän piti sahata pokasahoilla pätkiksi. Polttopuita tarvittiinkin paljon, kun oli kaksi kämppää ja niissä oli lähes kymmenen uunia.

Keksittiin kokeilla sujuisiko sahaus mukavammin, jos sahattaisiin kahdestaan samalla sahalla. Toinen siis veti sahapukin toiselta puolen ja toinen toiselta. Hyvinhän se jonkin aikaa menikin ja oli ihan hauskaakin, kunnes saha alkoi pihistää eikä liikkunut mihinkään. Kiskoimme sitä eri tahtiin. Kerran saha ponnahti ilmaan ja putosi minun olkapäälle. Terä hipaisi hiukan korvaa ja upposi olkapäähän.Korva sentään säilyi päässä kiinni. Verta tuli ja työnjohtaja taisi säikähtää. Miten lie vakuutukset olleet kunnossa. Työnjohtaja laittoi minut kotiin, kunnes olisin mielestäni terve.

Kymin kulotuksen savut näkyivät kotiini, olihan matkaa vain noin 10 km. Silloin poltettiin Verkkolammen savotan suurin aukko eli noin 40 hehtaaria.

Kun palasin töihin, työnjohtaja lähetti minut tarkastamaan vanhempaa paloaukeaa, löytyisikö sieltä vielä palopesäkkeitä. Löytyihän niitä. Lukemattomat muurahaispesät ja kannot kytivät varmaan lopun kesää, ja niitä minä poika poloinen yritin potkimalla sammutella.

 

18 comments for “Verkkolammen kämppä 1

  1. Hyvän ja vahvasti Värtsilään liittyvän aiheen otit esille.
    Itse en pysty täydentämään, vaikka Verkkolammen kämppä onkin nimenä ihan häiritsevän tuttu, mutta kun ei niin ei.
    Siitä olen varma, että saamme kertomukseesi hyvää täydennystä, sillä onhan palstoilla usein esiintynyt savottakokemuksistaan maininneita henkilöitä.

  2. Alpoaatos:Särkilammen kämppä rakennettiin 1953 Kenraalinkylään eiköhän Verkkolampikin ole rakennettu samoihin aikoihin.Kun savotat
    vähenivät 60 luvulla niin lienee kämpät tulleet tiensä päähän.
    Ennen sotia Värtsilässä vaikutti Läskelä-yhtiö eiköhän nämä Kymin
    metsät suurimmaksi osaksi ole sieltä lähtöisin, osa on tullut myös
    vaihtojen kautta myös muilta yhtiöiltä.Varmaan joku tietää tarkemmin näistä asioista kirjoitelkaa lisää.

  3. Tie ainakin oli ollut ennen 1958, silloin ajoimme soraa heikompiin kohtiin ” Säkkijärven sisulla. ” Lapioilla lavalle
    ja konekipillä lavaylös!

  4. Tutun näköinen paikka valokuvassa.Itsekin olen ollut kyseisellä kämpällä parina kesänä ,kun olin isän apuna opettelemassa metsätyön alkeita.Ajasta on jäänyt perustieto ammatin eräästä puolesta.Sen ajan ”jätkät” olivat lähikunnista kotoisin.Muutamat miehet olivat mielestäni ns.lentojätkiä,joiden kotipaikka ei ollut selvillä.

  5. Ilmari mainitsi Särkilammen kämpän. Olikohan se sama vai eri kämppä mitä minä sanon Ryösiöjärven tai Ylä-Ryösiön kämpäksi? Olin siellä vain yhden kesän enkä muista missä kämppä sijaitsi. Vain nimen.

  6. Särkilammen kämppä oli Kenraalinkylästä Öllölään menevän
    tien varressa Särkilammen rannalla.

  7. Ylläolevan kuvan savupiipuista voi päätellä kämpän tilapäinen rakenne. Ei mitään kiinteitä savupiippuja. Kaikki uunit olivat pönttömallisia kuten kertalämmitteiset saunan uunit.

  8. Ensio mainitsee ylempänä kommentissaan soranajoa Verkkolammen tielle. Siinä hän mainitsee ”konekipin”

    Selvennetään sitä hiukan. Se oli ennen hydraulisia nostolaitteita. Lava väännettiin kammesta kiertämällä lihasvoimin ylös. Nuoret poikaset kelpasivat kyllä mättämään hiekat lavalle lapioilla, mutta lavaa nostamaan piti olla ihan aikamiehet.

    Kammet olivat kahden puolen kuorma-auton. Siis tarvittiin kaksi vahvaa miestä kammesta vääntämään. Yksi mies kummallekin puolelle auton.

    Joskus on sattunut, että vääntäjien voimat ovat loppuneet ennenkuin lava on lähtenyt tyhjenemään ja silloin lava on tullut rymisten alas. Samalla kammet ovat pyörineet päinvastaiseen suuntaan ja silpunneet vääntäjien kädet tai vähintäänkin irrottanet peukalot.

  9. Asiantuntija mainitsi, että Yläryösiön kämppä = Särkilammen kaämppä. Verkkolammen kämpällä oli myös sauna, joka erinäisten mutkien kautta päätyi meille. Se on toiminut erinomaisesti remonttien jälkeen kesävieraitten makuusijana.

  10. Meidän jokisauna Niiralassa on naapurin muistelusten mukaan rakennettu joistakin Pirtajärvien suunnalta tuoduista savottaparakin elementeistä. Saunan on rakentanut Olli Peuhkurinen 1960-luvun lopulla.
    Rakennus ei ole erityisen hyvässä kunnossa, mutta kyllä siinä etenkin lapset uintireissuillaan mielellään kylpevät ja se toimii erinomaisena kalastustukikohtana ympäri vuoden.

  11. Missähän lienee se Ylä-Ryösiön kämpän paikka? Mielestäni se ei ole sama, kuin Särkijärven kämppä. Onhan niillä välimatkaakin linnuntietä noin 1,5 km. Sekä Särkijärven vedetkin taitavat laskea Kanajärveen?
    Kyllä Ilmarinkin mainitsema Särkijärvi on Öllölän tien varressa.
    Kävin sieltä, Kymin kolmen kuution vesilaatikonkin 60-luvulla Valmetilla hakemassa.

  12. Kuka tietäisi kummalla puolella Ryösiöjärveä Ryösiön kämppä sijaitsi? Itä vai länsipuolella

  13. Salakkatammen kämppä on varmaan monille tuttu.

  14. Alpoaatos olen jutellet tästä Ryösiönjärven kämpästä Veijo Variksen
    kanssa joka muistaa asiat jopa ennen sotaa varsinaista kämppää
    ei ole Ryösiön rannalla ollut. Mutta Väyrysen talo joka sijaitsi
    vasemmalla puolella Kenraalinkylästä katsottuna oli majoittanut
    savotalaisia ennen sotaa ja myös jonkun verran sodan jälkeen joka
    oli mm toiminut aikaisemmin rahtitupana.Talo on purettu 50 luvulla.

  15. Olen ollut Kymin savotoilla eräänä kesänä 50 luvun loppupuolella siellä Yläryösiöllä ja majoituskin oli Kymin puolesta järjestetty. Olisiko sitten ollut joku ”tavan talo” ettei virallinen kämppä. En tiedä enkä muista. On sitten saattanut olla tuo Veijo Variksen muistama majapaikka vielä pystyssä. Minunkin muistin mukaan paikka oli Ryösiöjärven länsipuolella

  16. Ilmarin tieto on oikea se ” Ryösiön ” kämppä on ollut Kymin maalla, myöhemmin siinä asunut Väyryset heidän aikaan olen käynytkin ainakin kerran. Heille oli sähkötkin vedetty siitä Ryösiöstä laskevasta pienestäjoesta. Johon olivat rakentaneet tammen. Jonkinlainen keneraattorihan siinä virtaakehitti. Luulisin, että Toimi ja Otto sen oli rakentanut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *