Helmikuun viimeisenä sunnuntaina täällä etelärannikolla taivaalle ilmestyi harvinainen valoilmiö. Koko talvena ei ole paljon päivä paistanut eikä kuu kumottanut. Pisin yhtenäinen jakso, jolloin aurinko loisti poissaolollaan, kesti peräti 23 päivää. Ei siinä auttanut muu kuin antaa sisäisen valonsa loistaa.
Uusi viikko alkoi loistavissa merkeissä. Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Oli jouduttava ulos heti aamusta. Varpuset tirskuttivat pihan pensaissa ja varis rääkäisi huomenensa lampun päältä. Suuntasin tutulle rantareitilleni. Pakkasen kuorruttamien kaislojen kauneus korostui sinistäkin sinisempänä hohtelevaa taivasta vasten. Tintit helskyttivät titi-tyytään rannan koivuissa. Aurinko lämmitti. Piti avata toppatakin vetskaria.
”Joutsenlammen” vesi läikehti kultaisena auringon valossa ja rannan puut peilailivat jään päälle nousseessa vedessä. Sorsilla oli ihan selvästi kevättä rinnassa. Voi sitä veden loisketta ja siipien läiskettä, kun ne jahtasivat toisiaan kaakattaen ja parinmuodostusvihellyksiä päästellen. Välillä oli noustava jäälle sukimaan ja pörhistelemään höyheniään.
Laulujoutsen käyskenteli arvokkaasti ”hoviväkensä” joukossa. Vetäytyi sitten vähän sivummalle ja aloitti omat sukimisrituaalinsa. Kerta toisensa jälkeen minua ihmetyttää sen taipuisa kaula. Sukiessa se taipuu joka puolelle. Sekin herättää ihmetystäni, kun se saattaa seisoa yhdellä jalalla jopa viisitoista minuuttia yhteen menoon. Siipien leyhyttely sukimisen jälkeen on upeaa katsottavaa.
Kameran akku tyhjänä ja omat akut ladattuna aurinkoenergialla palasin muutamaa tuntia myöhemmin kotiin. Kurkkasin parvekkeen lämpömittaria. Se näytti +16.
Kuvat ja teksti Lissu Kaivolehto
Elämää ”joutsenlammella”
Rinta rottingilla eteen päin
Pörhistelyä
Päiväunet yhdellä jalalla seisten
Poseeraajat
kuvia
Kauniita kuvia olet taas ottanut! Hyvin näyttävät joutsenlammen
asukkaat selvinneen pahimman yli. Taitaa olla nuori lintu
tuo yksinäinen joutsen, joten ei ehkä avioidu tänä keväänä.
Saakohan oman lajinsa seuraa?
Meillä on ollut rapsakoita yöpakkasia, joten noihin kertomiisi
päivälämpötiloihin ei ole vielä päästy. Kyllä se aina tuntuu
mukavalta tässäkin nähdä ensimmäiset sorsat rannan sulassa.
Vaikka aurinko paistaa Pohjois-Karjalassakin
niin kovin on vielä talvista, ainakin Kolin suunnalla
jossa ajelimme tänään muiden menossa ja tulossa
olevien talvilomalaisten seassa.
*
Olipa mukava ylläri kun aamun ajatuksen alta
löytyi näin monta raikasta luontokuvaa!
Lintujen kylpyläkin näyttää pysyneen auki koko talven.
Eipä ole täälläkään enää kevään tuntua. Pakkasta ja lumimyräkkää on viime päivinä ollut. Lunta on tullut lisää parikymmentä senttiä ja tuulet niin vinhasti vinkuu. Vaan mikäpä tässä on ollessa, kun on lämmin koti.
Maija-Liisa; joutsen on viime kesän poikanen. Taisit olla kesää vastassa silloin, kun kerroin ensimmäisen kerran tästä talvipäivieni ilosta https://www.vartsi.net/2013/01/17/talvipaivien-ilo/
Se ainakin on selvää, että ei se kesäksi tänne jää. Nämä rannat ovat kyhmyjoutsenten reviiriä.
Tellervolle: Tajusin eilen illalla, että olin ollut loppuviikosta niin keskittyneenä Pälkjärveläisen juttujen kirjoittamiseen, että olin unohtanut kokonaan aamun ajatuksen lähettämisen. Eira oli sitten korvannut sen tällä aiemmin lähettämälläni kuvakertomuksella. Lähetin ajatuksen kuvineen heti huomattuani unohduksen. Nähtäväksi jää putkahtaako se esiin jonain muuna päivänä tällä viikolla.
Kun aurinko viimeinkin suvaitsi ilmestyä näkyviin näkyviin palasi usko kevään tulemiseen. On se uskottava.
Uskomattoman kauniita nuo Lissun luontokuvat. Niitä jalksaa katsella uudestaan ja uudestaan.
Käy Lissu kerro joutsenelle terveiset. Kun malttaisi odotella pari kolme viikkoa niin kävisin katsomassa. Olisi kiva nähdä hänet ihan silmästä silmään.
Nyt kun lumi kantaa suksimiestä jo paremmin odotan koska näen teerien soitimen alkukuviot Oriveden tai pyhäjärven jäällä. Sen ajankohta alkaa olla käsillä. Siitä alkaa minun kevään odotus. Seuraavaksi joutsenet saapunevat Puhoksen sulaan maaliskuun lopulla ja sen kuulee heikommallakin kuulolla. Samoin harmaalokit kiertävät pilkkiavannot etsien kupuun pantavaa nekin saapuvat tämän kuun loppupuolella. Yksi peipponen on sinnitellyt kerrostalojen maisemassa koko talven joten sanonta puolikuuta peipposesta ei nyt pidä paikkaansa.
Kuulehan Alpoaatos, nyt näyttää siltä, että joutsen on jättänyt talvisen pikku ”joutsenlampensa” Tammisalon sillan kupeessa ja lähtenyt väljempien vesien äärille odottelemaan lajitovereitaan.
Näin joutsenen viimeksi ylläolevien kuvien ottopäivänä 25.2. Kävin tänään viimeksi ”joutsenlammella”, mutta ei siellä ollut kuin pelkkiä sorsia. Joutsenesta on tehty sunnuntaina havaintoja Hernesaaressa ja Lauttasaaren eteläkärjessä, missä se oli uiskennellut kolmen kyhmyjoutsenen seurassa.
Alpoaatos, jos tulet tänne päin, niin kuvia joutsenesta on kyllä katsottavaksi muutamia satoja tyyliin ”joutsen edestä, joutsen takaa, joutsen istuu ja joutsen makaa” ja useita videopätkiäkin löytyy.
Upeita kuvia!