Järnefeltin lumoissa

Suomen taiteen kultakauden eturiviin kuuluneen mestarin, Eero Järnefeltin (1863 – 1937) töitä on parhaillaan esillä Ateneumissa. Hänet tunnetaan parhaiten Kolin jylhien näkymien kuvaajana sekä henkilö- ja muotokuvien taitajana. Myös Tuusulanjärven rannalla sijaitseva ateljeekoti Suviranta ja sitä ympäröivä luonto sekä perheenjäsenet olivat taiteilijalle läheisiä aiheita. Nähtävänä on valikoima Järnefeltin tunnetuimpia maalauksia, piirustuksia, luonnoskirjoja ja grafiikkaa.

Näyttelyn teemoja ovat Koli ja erämaan maisemat, kansankuvaus, henkilö- ja muotokuvat sekä taiteilijan ateljeekoti Suviranta Tuusulanjärven rannalla. Taiteilijan syntymästä tulee kuluvan vuoden marraskuussa kuluneeksi 150 vuotta.

Heinäkuun päivä Kolilla.

Heinäkuun päivä Kolilla.

Kansallismaiseman kuvaaja

Kolin laelta yli Pielisjärven avautuvat näkymät muodostuivat todelliseksi kansallis­maisemaksi 1890-luvulla. Järnefeltin Koli-aiheisilla maalauksilla oli tässä keskeinen rooli. Ensimmäisen kerran Järnefelt teki retken Kolille elokuussa 1892 yhdessä ystävänsä Juhani Ahon ja tämän puolison Venny Soldan-Brofeldtin kanssa.

Kolin jylhien maisemien lumo jäi Järnefeltille pysyväksi. Hän palasi ihailemaan näitä maisemia eri vuoden­aikoina, erityisesti syksyllä, ja kuvasi eri suuntiin avautuvia näkymiä lähes kuolemaansa asti. Syysmaisema Pielis­järveltä on Järnefeltin tunnetuin Koli-aiheinen teos.

Omiin suosikkeihini näyttelyn Koli-maalauksista kuului Iltausva Kolilla. Piti oikein istahtaa penkille katselemaan sitä vähän pidemmäksi aikaa.

Jollain salaperäisellä tavalla lumoava oli myös Koli-maalausten viereen sijoitettu Heinäkuun päivä, joka oli maalattu Muuruvedellä. Myöhemmin minulle selvisi, että maalaus oli tullut Hämeenlinnan taidemuseoon Järnefeltin synnyinkaupungin, Viipurin taidemuseosta evakuoitujen teosten mukana.

Kansallismaisema Kiihtelysvaarasta.

Kansallismaisema Kiihtelysvaarasta.

Pilvimaalari

Kukapa meistä ei olisi joskus maannut poutapäivänä nurmikolla ja katsellut taivaalla purjehtivia pilviä. Näyttelyssä on ihastuttava maalaus Saimi kedolla, jossa taiteilijan vaimo makaa kukkakedolla pilviä katselemassa. Se on keskeisessä osassa ”pilviseinällä”, johon on koottu kaksikymmentä pilviaiheista maalausta.

Lokakuun aamu.

Lokakuun aamu.

Eri vuorokaudenaikojen ja vaihtelevien sääolo­suhteiden synnyttämät pilvi­muodostelmat kiehtoivat Järnefeltiä suuresti. Hän teki lukemattomia pilvi­tutkielmia öljy­maalauksina ja guasseina. Myös maisema­maalauksissa pilvillä on aina tärkeä tehtävä kuvan tunnelman luomisessa. Niissä Järnefelt antoi runsaasti tilaa pilvi­muodostelmille ja niiden takaa ja lomasta siilautuvalle valolle.

Pilvien ja taivaan havainnoinnin suhteen tunnen itseni Järnefeltin sukulaissieluksi. Viivyin kauan pilvimaalausten äärellä.

Pilvien takana on aina valoa.

Pilvien takana on aina valoa.

Vain tosi on pysyväistä

Olen muutama vuosi sitten kirjannut muistikirjaani katkelman Järnefeltin päiväkirjasta 1894 – 1895: ”Minä olen usein ajatellut, että mikä se on, joka määrää, mikä on oikea taideteos. Ja minä olen tullut siihen tulokseen, että tärkeintä on se, että taiteilija on itse nauttinut tehdessään sitä, silloin se aina saapi aikaan jotakin puhdasta. Puhdas ja naivi taide on kaikista kauneinta. Silloin on kuvassa voimaa kuin paikkaamattomassa hammasrivissä.”

Eero Järnefeltin tunnuslause oli ”Vain tosi on pysyväistä”. Se löytyy myös hänen hautamuistomerkistään Hietaniemessä.

Elokuun ilta.

Elokuun ilta.

Näyttely on avoinna 28.4.2013 saakka. Lisätietoja näyttelystä Ateneumin taidemuseon sivulta.

Teksti pohjautuu näyttelyn esittelyteksteihin. Kuvat olen valinnut omista kokoelmistani Järnefeltin hengessä.

T: Lissu Kaivolehto

Post navigation

12 comments for “Järnefeltin lumoissa

  1. Lissu, kiitos kirjoituksestasi! Sinne näyttelyyn on juuri menossa vaimo ja sisareni, joka asuu Sveitsissä, mutta myös loma-asunnossaan Kelvänsaaressa, Koli ulapan takana. Lähetän tekstiviestin, että voivat virittäytyä jo ennen kuin avaavat ovet näyttelyyn.

    Kauniita esteettisiä elämyksiä edelleenkin! toivottaa Ierikka.

  2. Pilvet ovat minunkin intohimoni. Kyllä pilvellinen maalaus aina seisauttaa, niinkuin seisauttaa pilvellinen valokuvakin.

  3. Kuule, Lissu! Olisiko kokoelmissasi valokuvaa lehdosta, jossa on kaivo? Sellainen voisi olla pilven kaunis! Tuli vain nyt mieleeni tämä utelias kysymys. En ole pilvessä, vaikka joku saattaa epäillä sellaista. Enkä unenpöpperössä, kun aamukahvi on juotu ja aivan uskomattoman hyvä aamuhartaus radiosta kuultu.

    Ierikka

  4. Hyvin olet tavoittanut taiteilijan sielunmaiseman valokuvin.
    Kävin Järnefeltin näyttelyssä joku vuosi sitten Retretissä.

    Kaipaamme kaivolehto- kuvaa, joka kuvaisi ainoastaan sinulla
    olevaa Kaivolehto- sukunimeä.

  5. Olen parhaillaan Lissun kuvakavalkadin lumoissa.

    1950-luvulla tilaajat saivat ”Taidetta koteihin”
    sanomalehti Karjalaisen liitteenä olleista painokuvista.

    Tänään voi saada taidetta kotiinsa painamalla koordinaatit
    Värtsin sivuille.

  6. Kuvat sai ajatuksen lentämään ja monenlaisia mietteitä!

    Kansallismaisema Kiihtelysvaarasta – Lapsuuden maisemiin.

    Pilvien takana on valoa – Tuntematon tuonpuoleinen.

    Elokuun ilta – Kesään, kauas minne mieli halajaa.

  7. Ateneumissa on tänään avautunut Linnan aarteet-näyttely, joten siellä on ollut ruustinnalle seuralaisineen kaunista katsottavaa yllin kyllin
    http://www.ateneum.fi/fi/linnan-aarteet

    Eipä löydy minulta sellaista kuvaa, jossa molemmat nimeni elementit olisivat samassa kuvassa.Tuskinpa lehdoissa kaivoja onkaan, lähteitä niistä kyllä löytyy.

    Kaistale Kaivolahtea näkyy ikkunastani ja tuo lokakuun aamu on kuvattu Kaivolahden rannalta Tullisaaren selälle päin.

  8. Eero Järnefeltin Alexander-isähän syntyi 1833 Tohmajärvellä,joten
    suvun historiaan liittyy myös Tohmajärvi.Eeron veli Armas on säveltänyt teoksen Tohmajärven kirkonkellot. Siinä urkujen lisäksi soitetaan kirkonkelloja.

  9. Lisäinfoa Tohmajärven kunnan esitteestä:

    Järnefeltin taiteilijasukukin kytkeytyy Tohmajärveen läheisesti. Taiteilijaveljesten Armas, Arvid ja Eero Järnefeltin sekä Aino Sibeliuksen isä, kenraaliluutnantti, kuvernööri ja senaattori August Järnefelt, syntyi Tohmajärvellä 1833.

    Augustin isä Gustav Adolf Järnefelt toimi Tohmajärvellä Ala-Karjalan kihlakunnan kruununvoutina.

    Tohmajärven keskustan Järnefeltintie on saanut nimensä hänen mukaansa ja Kirkkoniemessä kellotapulin vieressä on hänen hautansa.

  10. Eero Järnefeltin isän virallinen nimi oli August Alexander.
    Arvid Järnefelt on teoksessaan Vanhempieni romaani käyttänyt
    isästään nimeä Alexander.Se on muuten kulttuurihistoriallisesti
    mielenkiintoinen kirja.Luepa!

  11. Pilvien takana on aina valoa-kuva on todella upea.
    Panipa Masan ajattelemaan syntyjä syviä.
    Kiitokset Lissulle!

  12. Masa ja Eira, olipa mukava kun otitte kommenteissanne esille Eero Järnefeltin tohmajärveläisyntyisen isän. Olin tästä kytköksestä tietoinen. Hetken harkittuani jätin sen kuitenkin tarinasta pois, ettei se paisuisi liikaa.

    Masalle kiitos kirjavinkistä. Varasin sen saman tien.

    Tässä oma aiheeseen liittyvä kirjavinkkini (en tosin ole sitä lukenut, selaillut vain) Teemu Keskisarja: Alexsander Järnefelt (ilm. 2009).
    Teoksessa seurataan Järnefeltin elämää lapsuudesta alkaen.

    Jonnekin mielen pohjukoille on jäänyt hämärä muistikuva, että Tohmajärven Järventauksessa sijainnut Everilän hovi olisi myös liittynyt jotenkin Järnefeltteihin. Googlaamalla selvisi, että Everilän hovin on perustanut v. 1869 Alexsanderin veli, piirituomari Gustaf Johan Järnefelt.

    Masa mainitsee myös säveltäjä Armas Järnefeltin. Hänelläkin on kytkös Pohjois-Karjalaan. Armas oli laulajatar Maikki Pakarisen ensimmäinen puoliso. Maikki puolestaan joensuulaisen kauppiaan Antti Pakarisen tytär.

    Minulle on tullut kovin läheiseksi ja rakkaaksi Armas Järnefeltin Berceuse, jota kuulin kolmentoista viimeisen työvuoden aikanana lähes päivittäin, joskus useammankin kerran päivän aikana. Klikkaamalla linkkiä alkaa Berceuse soida. Sen esittävät Seppo Laamanen sello ja Jouni Somero piano. http://www.youtube.com/watch?v=Mou3m3IuwlY

    Sain muutaman kerran työpaikallani kuulla livenä, kun Seppo Laamanen soitti Berceusen 300 vuotta vanhalla sellolla. Vaikuttavaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *