Karjalatalon kirjastossa käsiini osui Aira Kurosen vuonna 1978 toimittama reilun sadan sivun eepos Kaupantekoa kotona ja kaupungissa. Se käsittelee kiteeläisten ja tohmajärveläisten kauppamatkoja ja kaupunkiyhteyksiä 1900 – 1930-luvuilla. Kirja näyttää löytyvän myös Joensuun pääkirjaston kotiseutuosastolla.
Pääkäupunkiseudulle muuttaneiden kiteeläisten ja tohmajärveläisten yhteinen kotiseutuyhdistys Kotipiha ry myönsi vuonna 1975 Kuroselle stipendin kotiseutuperinteen keruuta varten. Keruun hän on suorittanut kolmena kesänä.
Kotipiha-yhdistyksen jäsenet ovat keränneet Kiteeltä ja Tohmajärveltä Museovirastoon kopioitavaksi vanhoja kuvia. Kirjan kuvitus koostuu pääasiassa noista kuvista. Kuvia kirjaan on ollut valitsemassa myös yhdistyksen sihteeri Sisko – Liisa Raatikainen.
Haastatteluaineisto on tallennettu Museoviraston kansantieteen arkistoon, jossa se on asiasta kiinnostuneiden käytettävissä.
Allaolevat kuvat olen kuvannut po. kirjasta.
Kulkukauppias Aleks Miinin myymässä vaatteita ja kankaita Värtsilän toripäivillä. Kuva Matti Nevalainen.
Värtsilän toripäivät. Kulkukauppiaiden rattaita oikealla.
Kulkukauppiaita kerääntyneenä kaupantekoon tilipäivänä Tohmajärven tehtaalle. Vas. Simo Jekkonen, tuntematon, Juho Jaakkonen ja Juho Karpoff. Pojan nimi ei ole tiedossa.
Kerrottakoon hieman tuosta alimmaisessa kuvassa keskellä istuvasta Juho Jaakkosesta eli Juakkosen Jussista niin kuin hänen nimensä Kiihtelysvaarassa lausuttiin.
Jussi (1906-1977) oli kotoisin rajantakaisen Repolan kunnan Omelian kylästä. Hän oli ns. Karjalan pakolaisia ja muutti veljensä kanssa Suomen puolelle vuonna 1920.
Kulkukauppiaana Jussin matkat ovat ulottuneet aina Suojärvelle ja Korpiselkään asti. Jussi matkusti hevosella ja yöpyi kauppamatkoillaan taloissa, joihin hän jätti kortteerimaksuksi tavaroita. Jussin kerrotaan ajaneen aina parhailla hevosilla. Kulkukaupan ohessa Jaakkonen osti myös eläinten nahkoja ja välitti niitä eteenpäin.
Kulkukaupan Jussi lopetti perustettuaan kyläkaupan Kiihtelysvaaran Viesimolle 1940-luvun lopulla. Jussin kuoltua kaupanpitoa jatkoi hänen vanhin poikansa Ossi, joka oli ollut kauppa-apulaisena vaahtosammuttimen kokoisesta. Ossi lopetti kaupanpidon vasta n. viisi vuotta sitten.
Jussi oli luonteeltaan todellinen myyntimies. Poikansa Hännun kerrotaan sanonen: ”Ois se äitinnii myönnä, jos ois suanu tarpeeks rahhoo.”
Henkilökohtaiset lapsuusmuistoni kaupasta sijoittuvat Jaakkosen kauppaan 1950-luvulla. Se on ensimmäinen kauppa, jossa olen käynyt.
Täytyypä tutustua tuohon ”Kaupanteko” kirjaan
tarkemmin talvikaudella, siitä näyttää olevan
Joensuussa myös lainattava kappale.
*
Myös Heikki Tarma on kirjoittanut paljon Pohjois-
Karjalaisista kauppiassuvuista. Yksi teos on nimeltään
”Karjalaiset kauppiaat”. Siinä on mainittu Ipatoff, Dobrin, Saharoff, Grigorieff…
*
Lissulla on aina myös Värtsilä mielessänsä
arkistojen aarteita tutkaillessaan.
Minäkin olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten Lissu tuo julki myös Värtsilää Pälkjärven rinnalla. Siitä lämmin kiitos!!!
Tähän on selvä selitys: Pälkjärven apila!!! Neljä lehteä: Venäjälle jääneet Pälkjärvi ja Värtsilä sekä Suomen puoleiset Helsinki ja Värtsilä. Ja apilan juurethan ovat Röykyn kupeelta!
Tässä kulttuurigeneettinen selitys. Aamen! Asiaa tutkin syvemmin, kun siemenkeskuksen työntekijä palaa lomalta. Samalla toivon, että Pälkjärven valkovuokko pinnistää taas keväällä ylös Ullukan mäellä. Laitoin juurille vähän kuoriketta houkuttimeksi.
Ierikka
Löytyisikö jostain kuvia kauppias Aleksi Irtolasta ja hänen perhekunnastaan? Kuvat olisivat tärkeää värtsiläistä paikallishistoriaa rajan molemmilta puolilta.
Ierikka
Kurosen kirjaa löytyy myös Tohmajärven kirjastosta kotiseutukokoelman lisäksi lainattavina kappaleinakin.
Tarkennettakoon, että asiat joita kerron kommentissani Juho Jaakkosesta ovat peräisin Huhtilammin perinnepiirin kokoamasta kirjasta Kylän tarinat sekä omista muistoistani.
Samassa kirjassa kerrotaan myös polkupyörällä liikkuvasta kulkukauppiaasta Raatikaisesta, jota kutsuttiin ”Kissa Raatikaiseksi”, koska hän pelkäsi mustia kissoja. Raatikaisesta on ollut joskus juttua täälläkin Värtsin palstoilla. Raatikainen yöpyi kauppametkoillaan meillä kotona sekä Raatevaarassa, että Järventauksessa.
Mitä tulee sitten näihin Värtsilä-löydöksiin, niin niitä putkahtelee ilmoille silloin tällöin ikään kuin kylkiäisinä Pälkjärviaineistoja penkoessa. Vaan mikäs ihme tuo, kun pitäjätkin olivat ihan kylkikyljessä.
Vai yrität Sinä Ierikka kehitellä kulttuurigeneettisiä selityksiä asioille!
Kun aloin kirjoitella Värtsiin, sanoin, ettei minulla ole mitään muita yhteyksiä Värtsilään kuin että kummitätini (isän sisko) on ollut pankinjohtaja Halbergin pitkäaikainen palvelija.
Tarkempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että kyllähän siellä yksi osa juuristani on – mikä tulkoon nyt tässä tunnustetuksi. Isän äiti Anna Kuosmanen on syntynyt Värtsilässä Kakun kylällä vuonna 1881.
Räätäli Kuosmasen perhe oli kuitenkin liikkuvaista sorttia ja niinpä kohta mentiin Ilomantsiin, sieltä Soanlahdelle, josta Pälkjärvelle 1895. Kakkuun palattiin 1898, jolloin sieltä ostettiin oma tila. Jossain vaiheessa (ajankohta ei ole tiedossani) Anna lähti Alahoviin piiaksi ja tapasi siellä Alahovin torpparina olleen Mikko Immosen.
Anna ja Mikko solmivat avioliiton joulukuussa 1905 ja siitä lähti liikkeelle Eeva Kilven sanoja lainatakseni ”hallitsematon tapahtumaketju”, jonka yksi lenkki minäkin olen.
Liekö sitten topakan Anna mummoni henki, joka tyrkkii tätä Värtsiläaineistoa eteeni ja muutenkin patistaa kirjoittamaan Värtsiin.
Muistaakos kukaaan Armas Tuupaisen kaupan Värtsilässä?
Kauppa sijaitsi Toivo Lintusesta vähän matkaa Yhtishyvälle
päin toisella puolen tietä.Tuupaisen kaupassa oli myynnissä
vaateita pukuja ym.Hän suoritti kaupankäyntiä iltaisin myös
naapuri kyliin.
Tulikohan se Armas Tuupainen siihen kaupparakennukseen, jonka Irtola oli rakentanut Lintulasta lähtiessään? Ketä sen jälkeen ennen Tikan Oivaa?
Kertokaa minullekin, kun olin tuolloin jo maailmalla!
Mutta edelleen kaipaan valokuvaa Irtolan kaupasta, joka sotien jälkeen sijaitsi vuosia Lintulan ulkorakennuksessa.
Lissun selityksessä on kyllä geneettisiä aineksia, niin kuin arvelinkin.
Ierikka
Ierikka
Tietääkö ”Joku” kuvasta Värtsilän toripäivä, keiden taloja ko. kuvassa näkyy? Täällä Palokassa asuu Bamberg niminen mies, hänen sukunsa on Värtsilästä. Mies kertoi ostaneensa aikoinaan vanhan kameran Tohmajärveltä ja saaneensa kylkiäisinä 100…200 valokuvaa vanhasta Värtsilästä.Otan jossain vaiheessa kuvat häneltä lainaan ja tutkitaan mitä ne pitää sisällään. Eero
Eero, tuo mainitsemasi Bambergin omistama kuvakokoelma vanhasta Värtsilästä kannattaisi skannata ja luovuttaa kopiot Värtsilä-seuran arkistoon. Tiedä vaikka joukossa olisi sellaisia kuva-aarteita, joita ei seuralla ole.
Nostanpa kaupanteon kylkiäiseksi
”tiskille” vielä Värtsissä 28.8.2011
olleen juttuni ”Kitteeläiset osovaa”.
Mukana on Eero Tarvaisenkin omistama kuva ja
ajattelin että josko Värtsi olisi saanut
uusia lukijoita jutun julkaisun jälkeen.
Eerohan kyselee siinä tunnistaako kuka kuvan henkilöitä.
Voinen mainostaa myös sen verran että kommenttiosiossa
kerrotaan Marimekon alkuvaiheista ja jopa presidentti
Kekkosesta. Marimekon tarina kitteläisessä kaupanteossa
taitaa olla jo loppusuoralla?
Juho Jaakkosta en ole tuntenut, mutta tunnen kylläkin ensimmäisessä kommentissa mainitun poikansa Hannun. Jos olen oikein ymmärtänyt, Hannu on tehnyt työuransa rajavartiostossa. Selkeäsanainen ja humoristinen kaveri, lie perinyt puhelahjat isältään!
Talossa, jossa asumme Niiralassa (ent. Aarne Kuosmasen paikka) on myös toiminut kauppa; ajanjaksoa en tarkasti tiedä, käsittääkseni 1950-luvun alkupuolella.
Erkki L. kyselee kirkonkylän kauppiaista, tietääkseni ainakin Toivo Tiainen ennen Hurrin Penttiä. Yhteishyvässä minun aikanani Summasen Matti, Gerlanderin Sulo ja Hintsasen Aarni; jossakin mainittujen nimien välissä tosi lyhyen aikaa pari nuorta miestä, joita en oppinut tuntemaan eikä nimistäkään ole mitään muistikuvaa.
Teuvo Tiainen (Mirjami-vaimonsa kanssa) siirtyi Värtsilän myymälästä Kemieen oli täällä ennen Hintsasta.
Selvyyden vuoksi sanottakoon, että aiemmassa kommentissani mainittu Toivo Tiainen ja ”muistelijan” kommentin Teuvo Tiainen EIVÄT ole sama henkilö.
Toivo on ollut K-kauppiaana nykyisessä Tikan kiinteistössä 1960- luvun vaihteessa ja Teuvo on toiminut Yhteishyvän väliaikaisena myymälänhoitajana 1980-luvulla.
Sitä ovatko mainitut herrat olleet keskenään sukulaissieluja, ei minulla ole tietoa.
Armas Tuupainen rakensi pienen talon 50-luvun alussa seppä Rantasen pajan naapuriksi Lintusta vastapäätä(liekkö vielä pystyssä?)Satu-rouva piti siinä kahvilaa joitakin vuosia.
Itse Tuupainen kierteli vaatekauppiaana lähipitäjissä, kulkuneuvonaan 30-luvun pakettiauto.Sittenpä hän joutuikin diesel-kurssille Seutulaan joksikin aikaa.Kurssikavereina olivat mm.merenkulkuneuvos Wihuri,sekä Kekkosen kaveri Kalle Kaihari.
Tuosta selvittyään hän jatkoi kiertelyään vielä joitakin vuosia
kauramoottorilla varustetulla ajoneuvolla aina tuonne 50-luvun puolivälille saakka.Yritti kasvatella minkkejä siinä ohessa.
Myi talonsa ja muutti Tuupovaaraan myymälänhoitajaksi vuosikymmenen lopulla. Tämmöisiä minä muistelen,muistaisiko joku paremmin?
Pentti Tikka
Sisä-Karjala perusti Kuosmasen taloon kaupan heti sodan jälkeen.Ensimäisenä myymälän hoitajana oli IDA AURA.Itse olin alku vuosina loman tuuraajana muistaakseni myös v.1948.
Ida Aura oli niin tapoihinsa piintynyt, että jokainen tavara oli aina samalla paikalla hyllyssä viikosta toiseen, kunnes myymälän tarkastaja Ville Karvinen kyllästyi ja sanoi, että nytpäs, kun Ida on lomalla, tehdään ”temppu” ja pannaan myymälän järjestys uusiksi. Ville ja minä ahkeroitiin sitten koko viikonloppu ja uusi mielestämme hieno kokonaisuus saatiin aikaiseksi. Kun sitten Ida tuli lomalta, oli entinen järjestys palannut myymälään takaisin, eikä uudesta yrityksestä mainittu sanallakaan.Meidän työ meni ”Harakoille, niinkuin hukkatyöstä on tapana sanoa.
Hilkka.
Kiitos Hilkalle selventävistä tiedoista. Meillä on tallessa talon remontoinnin yhteydessä löytyneitä kaupan kuitteja ym. ”sälää”; pitäisi vain malttaa seuloa ne kaikki läpi sekä oikoa ja arkistoida paremmin. Edesmennyt Kaarina-tätini(s.1934, os. Holopainen) on ollut myös tällä paikalla kaupassa töissä, hän suoritti myös varsinaisen elämäntyönsä miehensä Eemilin kanssa Osuusliike Oraksen palveluksessa Etelä-Suomessa.
Vielä vähän Värtsilän torielämästä.
Kiitokset vielä näin jälkikäteen Lissulle Värtsilän torikuvista. Luulisin että tuo laajempi kuva on otettu asusteistakin päätellen 20- tai 30-luvulla. Paljon on ollut tuohon aikaan jo kauppiaita liikkeellä. Meilläkin on jokunen kuva toiselta suunnalta otettuna tältä ns. Vanhalta alatorilta.
Tuo pitkä rakennus taustalla on tehtaan työntekijöiden asunto, yksi niistä kymmenistä. Sain tiedon Eila-ystävältäni Uudesta Värtsilästä. Tuossa talossa oli asunut mm. hyvä suutari, jonka luona Eila tyttönen kertoi asioineen. Aleksi Miinin kuva on mielestäni mielenkiintoinen, suht’ selväkin. Tavaraa näyttää olevan runsaasti tarjolla.
Hän perusti myöhemmin kangas- ja lyhyttavaraliikkeen Notkolle. Sieltä löytyi mm. nappia, nauhaa ja lukko- eli hakaneuloja, joita piti kipaista ostamassa.
Talvisota syttyi 30.11.1939, päättyi 13.3.1940 Jatkosota alkoi 25.6.1941 ja päättyi 19.9.1944. Tuli evakkoon lähtö, tällä kertaa lopullisesti. Aika paljon väkeä muutti Uuteen Värtsilään. Uudelta sulattimolta löytyi uusia työpaikkoja, kiitos Vilhelm Vahlforssin, ei unohtanut omiaan.
Anni ja Aleksi Miinin perustivat entisellä periaatteella liikkeen Uuteen Värtsilään. Jälkikasvua heille ei siunaantunut.
Viimeiseksi liikeyritykseksi taisi jäädä kioski lähellä Uuden Värtsilän tienhaaraa. Uskoisin että yritteliään kauppiaspariskunnan viimeinen lepopaikka löytynee Tohmajärven Kirkkoniemen hautausmaalta.
Hilkka Partanen